https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Tässä seuraavaksi on miettietä vanhojen kansantarustojen henkilö- tai hahmogalleriasta, joissa vilisee maagikkoja, tietäjiä sekä noitia ja velhoja. Haltija tarkoittaa sitä, mikä hallitsee tai omistaa jotain. Tämän takia vanhojen tarinoiden haltijoilla tarkoitetaan yksinkertaisesti henkilöitä, joilla on salaisia tai muuten erikoisia taitoja. Haltija eroaa perinteisestä noidasta siinä, että hän käyttää valtansa luomiseen aina jotain taikajuomia eikä mitään henkimaailman yhteyksiä näillä hahmoilla yleensä ole.

Haltija ei kuitenkaan ole sama asia kuin noita, vaan hänen taitonsa rajoittuvat yleensä yhteen tai kahteen loitsuun, mitä hän ei juurikaan käytä. Maaginen taas tarkoittaa yleensä sellaisia taitoja, joita ei tuo henkilö halua tuoda esiin julkisesti. Maagikon työ vaatii aina tarinoissa erityistä taikakirjaa, mistä hän sitten katsoo sen, mitä hän laittaa tuohon taikajuomaansa, ja hän on enemmänkin synkkä hahmo, eli ikään kuin nuhjuinen versio haltijasta.

Pahaa maagikkoa sanotaan usein noidaksi.Velho taas on hiukan oppineempi magian käytössä kuin noita, ja velho sitten käyttää usein mantroja eli loitsuja kun hän suggestoi kohdettaan noudattamaan omaa tahtoaan. Velhojen valta noissa satujen maailmoissa perustuu mantraan sekä suggestioterapiaan ja eräänlaiseen hypnoosiin, missä hän ikään kuin maanittelee uhrinsa tottelemaan itseään.

Vanhoissa tarinoissa noita on aina paha, joka haluaa käyttää taitojaan vallan keskittämisessä itselleen. Mutta kuitenkin esimerkiksi hyvää noitaa kutsutaan tietäjiksi. Esimerkki tällaisesta hyvästä noidasta ovat Väinämöinen sekä Merlin, jotka ovat hyvin paljon samankaltaisia hahmoja, mikä tietenkin pistää silmään. Väinämöinen tarvitsi kykyjensä välittämiseen kanteleen, minkä hän teki hauen leukaluusta. Kantele on Suomen kansallissoitin, mutta tuolloin tietenkin herää mieleen huomio, että tuolla Väinämöisen soittimella on ollut yhteys esimerkiksi Hemlinin pillipiipariin ja hänen pilliinsä, jolla hän sai kaikki kaupungin lapset seuraamaan itseään.

Tuo tarina on herättänyt ajatuksia siitä, että voidaan luoda sävel, mikä vie ihmisiltä heidän oman tahtonsa, milloin tietenkin tuon soittimen haltija voisi komentaa ihmisiä, miten häntä huvittaa. Tarinoiden mukaan esimerkiksi druideilla oli käytössään kannel, joka sai ihmiset kiemurtelemaan tuskasta, mutta tuota tarujen kannelta ei koskaan olla löydetty. Kuitenkin se että Väinämöinen kannelta käyttäen sai Joukahaisen vajoamaan suohon viittaa siihen, että hänellä saattoi olla käytössään tuo druidien salaperäinen soitin, josta muistaakseni käytetään nimeä “segen saën” tai jotain muuta vastaavaa.

Tuossa kohtauksessa saattoi olla takana sellainen tarina, että jos tuo kannel oli oikeasti olemassa, niin se saattoi murskata uhrinsa luita laittamalla ne resonoimaan. Resonanssi-ilmiö on äärimmäisen vaarallinen, koska se rikkoo esimerkiksi talojen rakenteita, ja jos esimerkiksi kaiutin lähettää ääntä sellaisella taajuudella, että se saa talojen tukirankana olevan teräsrakenteen värähtelemään, niin silloin talo voi hyvin nopeasti romahtaa.

Kuitenkin esimerkiksi eräissä laboratorioissa on kehitelty urkuja, joiden ääni saisi vesi- ja öljymolekyylit eli tarkemmin ottaen hiilivetyjen vetysdokset hajoamaan ja teräs-seinät värisemään, jolloin tuollainen laite saisi varmasti aikaan sen, että esimerkiksi polttoaineet hajoavat hiileksi ja vedyksi. Kun tuota Hemlinin pillipiiparia tarkalleen ottaen miettii tarkemmin, niin eräs tieteiskirjailija nimeltään Isaac Asimov otti aikoinaan tuosta hahmosta mallia luodessaan erääseen Säätiö-kirjaansa hamon nimeltään “Muuli”. Hän käytti siinä eräänlaisia kannettavia sähköurkuja saadakseen ihmiset hallintaansa. Tuo väline oli sellainen, että se kuormitti lasertroboskoopin sekä aivojen alfa-aaltoon synkronoidun äänen avulla uhrin hermostoa niin, että kohde menetti jopa henkensä tuollaisen hermostoon kohdistuvan kuormituksen takia.

Todellisuudessa ihminen saadaan tuollaisen laitteen avulla toimintakyvyttömäksi hyvin helposti. Häneen kohdennetaan vain tarpeeksi voimakas infra- tai ultraääni, joka kuormittaa hänen hermoratojaan niin paljon, että kohde menettää liikuntakykynsä, ja tuota efektiä voidaan tehostaa vilkkuvilla valoilla, joilla saadaan aikaan epileptinen kohtaus. Tuon valon pitää vain olla sellainen, että uhri katsoo siihen, ja sitten tuon kaiuttimista lähtevän äänen sykli, ja valojen välähtely voidaan synkronoida joltain muulta henkilöltä tallennettuun EEG-käyrään, joka periaatteessa saa ihmisen jopa nukahtamaan tai muuttumaan vailla omaa tahtoa olevaksi olennoksi, jos hänelle tehdään tuollainen temppu.