MIETTEITÄ HELSINGIN YLIOPISTON RUNEBERG-SALIN TAULUISTA JOISSA IDEOINA ON KÄYTETTY RUNEBERGIN NÄYTELMIÄ JOISTA VASEMMALLA ON FREDRIK AHLSTEDTIN KUVAELMA NÄYTELMÄSTÄ "SALAMIIN KUNINKAAT", JA OIKEALLA ON JOHAN KNUTSONIN KUVAELMA NÄYTELMÄSTÄ "HIRVENHIHTÄJÄT"
Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA
Alla on parempi kuva näistä tauluista eli vasemmalla on Fredrik Ahlstedtin "Salamiin kuninkaiden" pohjalta tekemä työ, ja oikealla taas on Johan Knutsonin "Hirvenhiihtäjien pohjalta tekemä työ. Molemmat työt on siis tehty Runebergin näytelmien pohjalta, ja ne edustavat kansallisromanttista näkemystä asioista. Vaikka oikealla oleva Knutsonin taulu saattaa olla hiukan hymy suupielessä tehty.
Tai ainakaan hän ei varmaan ihan vakavissaan ollut laittaessaan tuon Väinämöisen urbaaniin kaupunkiympäristöön, jossa tämä varmasti herätti hiukan huomiota. En tiedä onko taiteilija tehnyt tuon kuvan siten, että hän on käyttänyt runonlaulajaa mallina, ja sitten siirtänyt tuon kuvan kaupunkiympäristöön. Ja tietenkin koska tekstissä pohditaan tekijänoikeuksia sekä työn hintaa, niin silloin voidaan kysyä, että maksoivatko taiteilijat näille malleille heidän vaivoistaan vai eivät? Ja tekivätkö nämä miehet sitten taulut esimerkiksi käyttäen mallina jotain muita tauluja, on kysymys mitä tässä sitten pohdin.
Ylllä olevassa kaksoiskuvassa on lahteenä käytetty kohtauksia Runebergin näytelmistä “Salamiin kuninkaat” sekä "Hirvenhiihtäjät", ja molemmat taulut ovat esillä Helsingin yliopiston Runeberg-salissa. Siinä kuvataan sellaista tilannetta, minkä jokainen meistä joskus törmää. Eli siinä on kuuluisa "Väinämöinen" kuvattuna urbaanissa ympäristössä. Tuo asia tietenkin aiheuttaa melkoisen erikoisia mielikuvia, joista yksi liittyy tähän kuvassa olevaan asetelmaan, että tuota hahmoa vedetään paidan helmasta. Hän ikään kuin on tuossa taulussa kiinnostunut vain yhdestä noista pojista, ja jättänyt muut huomiotta. Tuolloin häntä huomautetaan siitä, että pääosa tuon henkilön yleisöstä on toisessa suunnassa. Kyseinen ongelma tulee eteen silloin kun henkilö ikään kuin kiinnittää liikaa huomiota yksittäiseen henkilöön. Ja muutkin haluavat sitten kuulla hänen esitystään. Tuolloin he rohkaisevat tuota henkilöä esittämään kappaleitaan suuremmalle yleisölle
Toisessa taulussa sitten esiintyy hahmo, jota kutsutaan taiteessa "Kantelelettareksi", vaikka tuolla naishahmolla ei ole soitinta. Kuitenkin hän laulaa vapautuneesti, ja se saattaa sitten ikään kuin houkutella jotain ihmistä käyttämään häntä hyväkseen, eli hänet voidaan laittaa laulamaan nauhalle, ja sitten noita nauhoja voidaan soittaa jossain kapakoissa, ilman että tähdelle itselleen mainitaan mitään koko asiasta. Se on sellainen tilanne, missä henkilö ikään kuin esiintyy itsekseen. Tuolloin paha mies tai nainen saattaa ajatella, että “eipä tuo luonnonlapsi kuitenkaan noissa kapakoissa halua esiintyä”. Näin ei hänelle tarvitse maksaa palkkioita esiintymisestä. Jos hän esiintyy jossain kaukaisessa metsässä, niin silloin ei kukaan pääse häntä ja hänen esiintymistaitojaan arvioimaan.
Taulut ovat tietenkin melko vaatimattomia väritykseltään, mutta ne ovat todella puhuttelevia. Ne kertovat siitä, että esiintyjän pitää joskus olla ylesön edessä saadakseen kehittyä osaajana omassa osaamisessaan. Varsinkin tuossa naisen kuvassa saattaa olla kuvattu tilanne, missä matkamies on kohdannut tällaisen yksin laulajan ja havainnut hänen lahjansa sekä intohimonsa. Tuolloin on joltain kansanrunouden opiskelijalta päästä vale, ja hän on väittänyt äänittävänsä tuon naisen laulua tutkimustarkoituksiin, minkä jälkeen hän on laittanut sen soimaan jossain kapakassa, eikä ole tietenkään viitsinyt tästä asiasta mitään mainita, ja jättänyt sitten nuo asiaan kuuluvat palkkiot maksamatta.
Ja ehkä tuossa "Väinämöisen hahmoa" esittävässä taulussa on kuvattuna tilanne, missä pojat ovat kuunnelleet tuollaisen runonlaulajan laulua, ja huomanneet kuinka loistavia kappaleita tämä sitten esittää.Tai ehkä he sitten ovat tulleet kertomaan, että hänen laulujaan esitetään jossain tavernassa. Vaikka nuo lapset kuinka pitävät tuosta vanhuksesta, niin ehkä he pyrkivät selittämään tälle, että hän kuitenkin kuuluu menneisyyteen. Vaikka hän on loistava esiintyjä, niin silloinkin hänen kannattaisi ehkä uusia asuaan sekä vaihtaa tyyliään. Kuvilla joita yliopistoon on aikoinaan valittu on luultavasti monia muitakin ulottuvuuksia, ja yksi niistä on tietenkin epäilyksen herääminen.
Epäilläänkö tuota vanhusta sitten esimerkiksi työn plagioinnista, eli kuten hiukan hymyssä suin ajattelen, onko joku noista pojista sitten löytänyt Kalevalan paikallisesta kirjakaupasta, ja sellaillessaan sitä huomannut miehen esittävän samoja kappaleita, mitä löytyy Kalevalasta. Kun tätä asiaa tässä pohdin, niin toki Kalevalan runot on kerätty laulajilta, joilla tuolloin oli tekijänoikeus noihin töihin, eli Lönnrot ei niitä edes itse väittänyt omistavansa. Mutta oliko tuolla kaupungissa oleskelevalla laulajalla oikeus samalla tavoin niitä esittää omanaan, jos hän ne oli Kalevalasta kopioinut? Tai onko Lönnrotin haastattelema laulumies juuri tämä urbaani Väinämöinen?Oliko hänen kuitenkin pitänyt mainita niiden olevan peräisin tuosta kirjasta, eikä esittää laulajan omina tuotoksina Tuollainen tilanne on erittäin ikävä monella tavoin, koska tuossa ovat vastakkain vanhempi runonlaulaja sekä ehkä poika ja Lönnrot, joka sitten oli nuo tekstit merkinnyt muistiin, mutta sitten eteen tulee tilanne, missä joku saattaa niitä väittää ilman lupaa kopioiduksi.
Itse ryhdyin miettimään sellaista vaihtoehtoa tuon taulun analysoimiseksi, mikä ehkä on joskus tullut jollekin ihmiselle eteen, ja itse en tiedä mitä silloin tekisin. Itse en tällaista ole koskaan kohdannut, mutta joskus varmasti eteen on tullut tilanne, että vanhempi artisti on väitteiden mukaan varastanut joitakin muiden ihmisten tekemiä tekstejä. Tällöin mieleeni tulee sellainen hypoteettinen tilanne, missä vanhempi artisti onkin varastanut nuo tekstit tuolta pojalta tai hänen isältään, ja kyseinen tapaus on hyvin ikävä asia jokaiselle, varsinkin jos taiteilija sitten kiven kovaa väittää tekstejä omakseen. En tiedä onko tätä paljon tapahtunut musiikkimaailmassa, mutta joissakin tapauksissa on saattanut esimerkiksi kuolleiden narkomaanien päiväkirjoja päätynyt julkaistaviksi ilman perikunnan lupaa.
Noista tauluista sen verran, että tiedän kirjoittavani julmasti, mutta monikaan ei noita vanhuksia osaa tai uskalla epäillä, koska he ovat sen verran iäkkäitä sekä myös todella uskottavia. Ja kukapa haluaisi lukea sitä, että joku suuri kansanrunojen taitaja on lukenut tuotantonsa suoraan Kalevalasta. Tuolloin koko kyseisen henkilön tuotteelta vietäisiin sen arvostus. Kuka vain näet osaa tekstejä kopioida paperille ja lukea ne siitä suoraan. Se miten noita tauluja tulkitaan riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katsoo. Ja mielikuvitus toimii rajana sille mitä noista kuvista kukin haluaa kirjoittaa. Joku saattaa nähdä kuvan niin, että poika pyytää Väinämöistä poistumaan tuosta pihasta. Kuka teitään mitä muuta noista tauluista saisi joku muu irti. Ehkä hän näkee jonkun irtolaisen, jolle haetaan apua tai mitä sitten mieleen sattuu tulemaan.
Tuolloin päiväkirja on ehkä esitetty romaanina, joka kertoo nuoren ihmisen kasvukivuista, ja sitten tietenkin teksti on ollut varmasti aitoa ja tunteita herättävää. Tuo päiväkirja on kuitenkin saatettu varastaa jonkun kuolleen ihmisen jäämistöstä, ja viety kustantamolle. Noita tapauksia ei ole tullut yhtään vastaan ainakaan julkisuudessa, mutta kuten tiedämme, niin nämä asiat ovat sitten erittäin tuomittavia, jos niitä omalle kohdalle sattuu, koska tuollainen ihmisen työllä rahastaminen on rikollista. Kun puhutaan antikvaarisesta kirjakaupasta, niin niihin viedään paljon kirjoja ja lehtiä myös lasten toimesta, ja silloin tietenkin tulee mieleen, että mitä jos tuo antikvariaatin pitäjä ei juurikaan maksa niistä korvauksia, mutta sitten laittaa nuo kirjat ja lehdet myyntiin kympillä, vaikka itse ovat niistä maksaneet vajaa kymmenen senttiä.