https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kun taidetta ajatellaan kokonaisvaltaisesti, niin maalaustaide sekä myös kirjallisuus vaikuttavat ihmisten ajatteluun erittäin tehokkaasti. Mietittäessä sitä miten maalaustaiden korreloi esimerkiksi muiden taidemuotojen kanssa, niin silloin pitää muistaa sellainen asia, että maalauksia on helppo katsoa. Tuon takia maalaustaide voi toimia ikään kuin porttina muihin taiteen muotoihin. Samoin taide voi herättää kiinnostusta esimerkiksi historiaa tai muuta vastaavaa tieteenhaaraa kohtaan, mutta kuitenkin se voi myös kehittää innostuksen tehdä itse taidetta tai tiedettä. Tiede ja taide ovat oikeastaan asioita, jotka kulkevat käsi kädessä, ja kyseessä ovat siis ne kuuluisat “sankari ja sen paras kaveri”.

Eli kun taidetta ajatellaan siltä kannalta, että se vain piristää seiniä, niin voidaan sanoa, että mikään näkemämme asia ei voi olla vaikuttamatta siihen, miten asioista ajattelemme. Jos taiteilija kuvaa asioita niin kuin hän näkee tai tuntee, niin silloin voi olla niin, että ajattelutapamme muuttuu jotenkin toiseksi. Kun ajatellaan Eero Järnefeltin maalausta “Raatajat rahanalaiset”, niin se varmasti on herättänyt paljon keskustelua siitä, millainen on sopiva työpäivä lapsille ja muutenkin köyhien asemaa on paljon mietitty tuon maalauksen parissa.

Se miten taide vaikuttaa ihmisen ajatteluun on psykologisesti melko yksinkertainen asia. Maalaus tai kirja lisää ikään kuin sosiaalista padotusta, eli se antaa välineen ihmiselle esittämään kysymyksiä, mitkä liittyvät tauluihin tai kirjoihin. Tuo kysymys voi olla vaikka se, että “tekevätkö nuo ihmiset todella tuollaista työtä, ja maksetaanko heille sitten palkkaa siitä? Tuollainen kysymys ei ehkä vaikuta ihmiseen mitenkään erityisen paljon silloin, kun hän sen ensimmäisen kerran kuulee, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että se saattaa jäädä ikään kuin kiertämään ihmisen päähän, ja siitä saattaa sitten seurata sisäinen keskustelu tuosta asiasta.

Eli tuo taideteos sekä siihen liittyvä kysymys ikään kuin toimivat triggerinä, joka laukaisee ilmiön, mitä kutsutaan “mind stormingin” nimellä. Tuolloin kysymys ikään kuin aktivoi ihmisen aivoissa kuvan, josta hän haluaa saada tietoa. Kun keskustellaan siitä, millainen kysymys sitten voi olla, niin esimerkiksi tuossa taulussa olevien henkilöiden käyttäminen mallina saattaa kiinnostaa monia ihmisiä. Tuolloin kysytään sellainen kysymys, että miten nuo ihmiset on aikoinaan vangittu johonkin tauluun? Oliko niissä kenties Eero Järnefeltin isäntäväki, jos hän sitten oli heidät jossain Pohjois-Karjalassa kohdannut? Kun hän siellä kesän vietti, niin kenen luona tuo taiteilija sitten asui? Ja kuka maksoi tuon miehen ylöspidon, ja miten tuo asunto varattiin?

Järnefelt oli kenraalin poika, joten varmasti häneltä tiedusteltiin sitä, että millä tavoin tuohon virkaan pääsisi, ja tietenkin myös muut juorut kiinnostivat ihmisiä aivan varmasti. Joten juttuseuraa varmasti on löytynyt tuolla taiteilijalle väsymiseen asti, mutta miten hän sitten oli majoitettuna tuolla matkallaan on minulle arvoitus. Ei hän nyt varmaan ensimmäiseen torppaan marssinut ja kaivanut rahaa taskustaan tai tarjonnut palveluksiaan tuolle väelle. Enkä usko että nuo ihmiset olisivat hyppineet onnesta jos Eero sitten olisi seisonut koko ajan heidän vieressään keskellä kaskea. Joten mitä he ovat ajatelleet, jos ovat nähneet itsensä ikuistettuna tuohon tauluun? Ja itse en kyllä tiedä, käyttikö Eero sitten heidät katsomassa kyseistä maalausta sen ollessa valmis?

Onko heistä ensin otettu valokuva, jonka sitten Eero Järnefelt on jäljentänyt kankaalle? Tuolloin hän tietenkin on kysynyt lupaa kuvata, mikä herättää huomion siitä, että kuva ei varmaan paljon taulussa olevien henkilöiden velkojia imarrellut. Ja sitten tietenkin voidaan pohtia sitä, että kuinka paljon tuosta taulusta on sitten maksettu? Kun mietitään tuota maalausta tarkasti, niin silloin tietenkin herää myös kysymys siitä, että onko sen ostaminen kansallisgalleriaan valmistumisvuotenaan ollut yritys sensuroida tämä maalaus kansan silmistä.

Kuitenkin tällaisten kuvien esittäminen vaikuttaa ihmisten mieliin niin, että siitä sitten nousee keskustelu siitä, mitä tuollaiselle asialle pitäisi sitten tehdä, jotta yhteiskuntaa voidaan muuttaa tehokkaasti siihen suuntaan, että siellä olisi kaikilla hyvä elää, ja tämän takia taidetta tarvitaan. Kuitenkin on olemassa aina jokin yksittäinen tapaus, missä henkilö ei herätä sympatiaa olemalla kovassa työssä. Tällaiset raatajan kuvat ovat hieman kaksipiippuinen asia, kun mietitään sitä, millaisen vaikutuksen kuvan halutaan antavan sitä katsomaan tulleille ihmisille.

Jos kuvasta kerrotaan tarina, missä siinä esiintyvät henkilöt esitellään köyhälistön asemasta esimerkiksi rangaistusmiehinä, niin silloin induktiokysymys olisi sellainen, että minkä rikoksen he ovat tehneet joutuessaan tuollaiseen paikkaan? Tuolloin retorisesti taitava esittelijä sitten tietenkin kuvailee maalauksessa näkyvän henkilön pukua, sanoen sen muistuttavan jokin tietystä rikostyypistä tuomitun vankiryhmän pukua, jolloin tietenkin hän voi sanoa noiden kuviteltujen vankien olevan joko poliittisia vankeja tai rikosvankeja, jotka ovat tietenkin tehneet jonkin rikoksen joutuessaan vankilaan.

Kuitenkin poliittinen vanki voi olla syyllinen esimerkiksi asemansa väärinkäyttöön, tai jos valtiossa on tapahtunut vallan siirto tai vallankumous, niin hän on saattanut toimia edellisen hallinnon poliisissa. Toisaalta tuo tarina saattaa olla keksitty, jotta ihmiset eivät tuntisi sympatiaa tuota kuvassa olevaa henkilöä kohtaan. On nimittäin erittäin vaarallinen tilanne, jos jotain vankia aletaan sympatisoida, jolloin rangaistus saattaa menettää merkityksensä. Kaikki me tiedämme, että esimerkiksi Che Guevara saattoi olla joku rikollinen monen ihmisen mielestä, mutta hänestä tuli kuolemansa jälkeen marttyyri, joka kuoli aatteen puolesta.

Monen suuren poliittisen marttyyrin loppu olisi ollut vähän vähemmän merkityksellinen, jos heitä ei oltaisi jotenkin demonisoitu takaa-ajon aikana. Mikäli Che Guevara olisi ollut muuta kuin CIA:n vihollinen numero yksi, niin häntä tuskin oltaisi mitenkään noteerattu. Kun mietitään ihmisten asemaa tuolloin Järnefeltin aikana, niin ei maatyöläisillä paljon oikeuksia ollut, joten heidän asemansa oli varmasti tukala. Ja tuo taulu sitten sai ensimmäisen kerran ihmiset tiedostamaan sen, että yhteiskunnassa oli asioita, joissa oli tuolloin parantamisen varaa.