Lasten ja nuorten psykoanalyyttinen psykoterapia

Mitä psykoterapia on?

” Psykoterapiassa on kyse jäsennellystä vuorovaikutuksellisesta prosessista potilaan ja hoitavan henkilön välillä. Psykoterapia on tavoitteellista, mielenterveyden ongelman tai häiriön poistamiseen tai lieventämiseen tähtäävää ammatillista toimintaa. Se pohjautuu vakiintuneeseen ja koeteltuun psykologiseen tietopohjaan ja sen puitteet määritellään hoitosopimuksessa. Psykoterapioita toteuttavat psykoterapeutit, joilla on tarvittava koulutus ja kokemus.

… Häiriöllä tai ongelmalla saattaa olla psyykkisten ilmenemismuotojen lisäksi ruumiillisia, vuorovaikutuksellisia ja sosiaalisia ilmenemismuotoja. Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan.

…Psykoterapiasuuntauksen tulee perustua tieteellisesti tutkittuun yhtenäiseen psykologiseen teoriaan, joka auttaa ymmärtämään sekä ihmisen normaalia kehitystä että psyykkisten häiriöiden eri muotoja. ”

(Suomalainen lääkäriseura Duodecim, Suomen akatemia: Konsensuslausuma Psykoterapia 18.10. 2006)

Lasten ja nuorten psykoterapia

Lasten ja nuorten psykoanalyyttinen psykoterapia voi tulla kyseeseen hoitomuotona sosioemotionaalisen kehityksen vaikeutumisen tilanteissa. Lapsella tai nuorella voi olla esimerkiksi ahdistuneisuus-, mieliala- ja käytösoireilua tai hän kokenut traumaattisia asioita, jotka ovat vaikeuttaneet kehitystä. Lasten ja nuorten psykoanalyyttisen psykoterapian lähtökohtana on kehityksellinen, vuorovaikutuksellinen, ja suhteessaolon merkitystä huomioiva lähestymistapa. Psykoterapian tavoitteena on pysähtyneen tai vaillinaiseksi jääneen psyykkisen kehityksen uudelleenkäynnistäminen. Psyykkistä kehitystä ajatellaan mielikuvarakenteiden kehittymisenä tietoisemmiksi ja sanallisesti tavoitettavammiksi. Mielikuvat liittyvät psyykkiseen toimintaan; kokemiseen, ajattelemiseen ja tuntemiseen, ja ne ovat mukana mm. vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa, tunne-elämässä, oppimisessa ja kehityksessä. Mielikuvia ovat esimerkiksi tietoiset ajatukset, havainnot, tunteet, muistot, toiveet ja pyrkimykset. Mielikuvien avulla käsitellään omia sisäisiä yllykkeitä ja vastataan ulkoapäin tuleviin vaatimuksiin. Mielikuvat voivat liittyä omaan itseen, tärkeisiin toisiin ihmisiin, kokemuksiin. Psyykkiseen kehitykseen vaikuttavat tunnesuhteet muihin ihmisiin, elämänkokemukset, lapsen yksilölliset ominaisuudet ja vuorovaikutussuhteet.

Psykoanalyyttisessa ajattelussa lapsen tai nuoren oireilun ymmärretään ilmentävän kehityksen keskeytymistä tai vaillinaisuutta jollakin mielikuvarakenteiden osa-alueella. Tällöin yhteys omiin kokemuksiin on puutteellinen, ahdistuksen sävyttämä tai kokonaan katkennut. Tietoisen ajattelun ulkopuolelle jääneet tunnekokemukset ilmenevät oireilun kautta. Oireilu sinänsä ei välttämättä ratkaise hoidon tarvetta, mutta usein pitkään jatkunut, mahdollisesti eri kehitysvaiheissa ilmennyt oireilu tai tilanteen pysyminen samana voivat kertoa kehityksellisistä vaikeuksista, joihin psykoanalyyttinen intensiivinen psykoterapia on hyvä hoitomuoto. Silloin kun lapsen tai nuoren ongelma on reaktiivinen, esimerkiksi johonkin ulkoiseen tapahtumaan liittyvä, mieltä järkyttänyt tapahtuma, hoidoksi voi riittää lyhyempi psykoanalyyttinen tai muu psykoterapeuttinen työskentelyjakso. Joskus lapsen tai nuoren kokonaistilanne ei mahdollista psykoterapiaa ja silloin on hyvä miettiä muita hoidollisia vaihtoehtoja, kuten vanhempien tai lähiverkoston kanssa työskentelyä lapsen tai nuoren tukemiseksi, jossa psykoanalyyttinen näkökulma voi olla hyvä lähtökohta ymmärryksen tavoittamiseksi.

Psykoterapeutti on lapsen tai nuoren terapiaprosessissa apuna ja pyrkii luomaan edellytykset sille, että lapsi tai nuori voi itse alkaa tavoittamaan mielessään olevia asioita ja keskeytynyt kehitys voi käynnistyä. Psykoterapeutti pyrkii siihen, että yhdessä rakentuvassa vuorovaikutuksessa muodostuu tila, jossa kokemukset voivat tulla ilmaistuksi, jaetuksi ja ymmärretyiksi. Lapsen ja nuoren oma toimijuus on tässä prosessissa tärkeä, jotta yksilölliset mielikuvat löytyvät ja toimivammat mielen välineet voivat kehittyä. Terapeutti ei siis suoraan anna lapselle uusia mielikuvia, vaan auttaa ja tukee lapsen mielen kehitystä siitä lähtökohdasta käsin, jossa lapsi kulloinkin on. Terapeutti ei myöskään määräile, pakota tai toimi kasvatuksellisessa roolissa.

Psykoanalyyttisessa psykoterapiassa puhutaan terapeuttisesta kehyksestä, jolla tarkoitetaan sekä sisäisiä että ulkoisia asioita; sopimusta ja yhteistyötä vanhempien kanssa, terapiatilaa, terapeutin omaa mieltä sekä leikkiä ja toimimista terapiassa. Terapeuttisen kehyksen turvallisuus on edellytys sille, että lapsi voi tuoda terapiaan mielenmaailmansa. Turvallisuus syntyy mm. säännöllisen ja samana pysyvän terapia-ajan ja -tilan kautta, joka luo myös jatkuvuuden kokemusta lapsen tai nuoren mieleen. Terapiaan kulkeminen ja muut käytännön järjestelyt sovitaan vanhempien tai lapsen arjesta vastaavien henkilöiden (esim. sijoituspaikan aikuisten) kanssa. Vanhempien tapaamiset kuuluvat olennaisena osana psykoterapiaan, erityisesti, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse. Vanhempien tai lähiaikuisten kanssa työskentelyn tavoitteena on rakentaa yhteyttä arjen ja terapian välille, ja löytää yhteistä ymmärrystä lapsesta tai nuoresta, jolla tuetaan kehitystä. Vanhempien ja lähiaikuisten merkitys on olla myös tukena terapiassa käymiselle sen erilaisissa ja erilaisia tunteita herättävissä vaiheissa. Usein 12-13-vuotiaat tarvitsevat vielä paljon tukea terapialleen, 17-18-vuotiailla hoito taas voi olla jo pääosin nuoren omassa varassa.

Lastenpsykoterapiassa leikki ja toiminnallisuus ovat puhumisen lisäksi tärkeitä. Tekeminen ei ole itsetarkoitus, vaan väline mielessä olevien asioiden ilmaisuun, käsittelyyn ja yhdessä tutkimiseen. Mielessä oleville asioille ja kokemuksille pyritään löytämään sanoja, jotta tietoisempien mielikuvien avulla kokemuksia voidaan nimetä ja saada sitä kautta haltuun. Kun yhteys omiin kokemuksiin löytyy, asioita on mahdollista käsitellä omassa mielessä, jolloin lapsen tai nuoren tarve esimerkiksi automaattiseen, impulsiiviseen reagointiin vähenee. Nuoren kanssa psykoterapia on tavallisesti enemmän keskustelevaa, terapian tavoite on kuitenkin samankaltainen kuin lasten terapiassa. Lasten kohdalla terapiasopimus tehdään vanhempien kanssa, nuorten kohdalla nuoren oma motivaatio psykoterapeuttiseen hoitoon on oleellinen hoidon aloittamista mietittäessä.

Lasten ja nuorten psykoterapeutin ammatillisena viitekehyksenä on ymmärrys eri ikäisten normaaliin kehitykseen kuuluvista vaiheista, kehitystehtävistä ja vaikeuksista, jota vasten erilaisia terapiassa esille tulevia asioita voidaan peilata. Jokaisen lapsen ja nuoren kehitys on myös yksilöllistä, joten tieto ja ymmärrys lapsen elämänvaiheista, yksilöllistä piirteistä, arjesta ja ihmissuhteista ovat tärkeitä.

Käytännössä psykoanalyyttinen psykoterapia toteutuu vähintään kaksi kertaa viikossa, vähintään 2-3 vuoden ajan, joskus pidempäänkin. Terapiaan liittyvät lomat ja tauot sovitaan hyvissä ajoin. Psykoterapia tapahtuu tiettyinä, sovittuina päivinä, 45-60 min kerrallaan. Terapiaan kulkeminen voi tapahtua vanhempien toimesta tai taksikyydillä, tai omatoimisesti iästä rippuen. Vanhempien tai lähiaikuisten tapaamisia toteutuu tavallisesti vähintään kerran kuukaudessa, ja tarpeen mukaan tiiviimminkin. Psykoterapia toteutuu tavallisimmin sairaanhoitopiirien tai Kelan rahoittamana ja perustuu lapselle tai nuorelle laadittuun hoito- tai kuntoutussuunnitelmaan. Ennen psykoterapian aloittamista psykoterapeutti tapaa lasta tai nuorta ja vanhempia arviointikäynneillä, joiden tavoitteena hoidon edellytysten, motivaation ja yhteisen työskentelyn mahdollisuuksien arviointi. Arviointikäynneillä pyritään myös huomioimaan ja vastaamaan vanhempien mielessä oleviin kysymyksiin psykoterapiasta. Psykoterapian järjestämisessä pyritään mahdollisuuksien mukaan huomioimaan lapsen arjen sujuminen. Välillä psykoterapiahoidossa käyminen voi edellyttää myös järjestelyjä esimerkiksi lapsen koulun kanssa.

Lähteet:

Brummer & Enckell (toim): Lasten ja nuorten psykoterapia. WSOY 2005.

Schulman, Kalland, Leiman & Siltala (toim.): Lastenpsykoterapia ja sen vuorovaikutukselliset ulottuvuudet. Therapeia-säätiö 2007.

Lisää tietoa psykoterapiasta ja lasten ja nuorten psykoterapiasta:

http://www.lastenjanuortenpsykoterapia.fi/artikkeli-lasten-ja-nuorten-psykoterapia

http://turunlastenjanuorisopsykoterapia.fi/sivu

http://www.terveysportti.fi/kotisivut/docs/f1474374480/lausuma06.pdf