TATRALLA 2019

Aamutuimaan lento Krakovaan. Siellä meitä vastaanotti Danan poika, Boris. Dana sairasteli vatsatautia eikä voinut olla meitä vastaanottamassa. Ahtauduimme pikkubussiin ja siirryimme lyhyen matkaa Wieliczkan kylään lounaalle. Luonaan jälkeen upea kierros kylän suolakaivoksessa. Kaiken tietävä Wikipedia kertoo Wieliczkan suolakaivoksesta esim. tällaista tietoa (lyhyt artikkeli, laajempi englanninkielinen osoitteessa https://en.wikipedia.org/wiki/Wieliczka_Salt_Mine )

"Wieliczkan suolakaivos on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva puolalainen suolakaivos 15 kilometrin päässä Krakovasta. Kaivos on yksi maailman vanhimmista, ja se tuotti suolaa yhtäjaksoisesti 700 vuotta 1300-luvulta aina vuoteen 2007 asti.

Kaupallinen kaivostoiminta päättyi Wieliczkassa vuonna 1996 tulvaongelmien ja suolan alhaisen hinnan vuoksi, mutta suolaa louhittiin viime vuosiin asti matkamuistoksi.

Unesco listasi Wieliczkan kaivoksen maailmanperintökohteeksi vuonna 1978.[1] Kohteen erikoisuuksia ovat suolasta rakennetut kappelit taidokkaine suolasta veistettyine koristeineen, patsaineen ja kruunuineen. Kaivoksessa käy vuosittain 1,2 miljoonaa vierailijaa."

Sunnuntaiaamu aloitettiin bussimatkalla Demanovska Dolina -laaksoon. Ensimmäinen vierailukohde oli karsimaaluola. Luolasto löydettiin 20-luvun alussa ja avatiin muutaman vuoden kuluttua yleisölle. Nyt se on hyvin suosittu matkailukohde, yksi kolmesta Euroopassa olevasta saman tyyppisestä luolasta. Karsitimaasta ja siihen syntyvistä luolista ystävämme Wikipedia kirjoittaa mm. seuraavaa (lyhennelty, alkuperäinen https://fi.wikipedia.org/wiki/Karstimaa )

"Karstimaa on maisemamuoto, joka syntyy usein vuorisuola-, kalkkikivi-, kipsi- tai jopa dolomiittikallioon. Sadeveden liuottaessa sen pinnasta pois vesiliukoista ainesta, joka voi olla kalliotyypistä riippuen suolaa, kalsiumkarbonaattia, muita karbonaatteja tai kipsiä. Sana ”karsti” tulee Balkanin Karst-vuoristosta.

Jossain tilanteessa uurteen syvenevät ja porautuvat kallion pintaa syvemmälle ja ne alkavat yhdistyä kanavien verkostoksi, jota pitkin sadevesi virtaa alemmaksi. Lopulta kanavat puhkaisevat maanalaisia yhteyksiä toisiinsa ja syntyy maanalaisia puroja ja jokia. Niitä kanavia, jotka tunkeutuvat kallioon maanpinnalta pystysuoraan alas pohjaveden tasolle kutsutaan doliineiksi. Pohjaveden saavutettuaan, veden paine suuntautuu sivullepäin. Siten voi syntyä vaakasuoria luolia joko pohjaveden alle tai sen yläpuolelle."

Koskapa telefoonini ei juuri maan alla toimi, en luolareissuja saanut Komootin kartalle. Näin muodoin väsäsin luolissa napsimani kuvat videonauhalle. Laatuhan siina hiukan heikkenee, mutta lie hällä niin suurta merkitystä. Elikkä tuossa alapuolella on laatikko, jossa pyörii YouTubeen lataamani lyhyt viideo. Ja kaikki materiaali luvallista, taustamusiikin latasin (umpmähkään) Creative Commons lisennoidusta, ilmaista musiikkia tarjoavasta palvelusta.

Luolaretken jälkeen jatkoimme bussilla läheisille Pikku-Tatran vuorille. Alkumatka noustiin hisseilla, aina Chopok vuoren näköala- ja ravintolatasanteelle saakka. Sieltä alkoi kivinen, mutta helppokulkuinen reitti pitkin Chopok huipun rinnettä kohti Pikku-Tatran korkeinta Dumbier kukkulaa. Osalle meistä nousu Dumbierille tuntui liian kiireiseltä ja jäimme evästelemään matkan varrelle. Kerkeäjalkaisimmat kipaisivat Boriksen opastana aina 2043 metrin korkeudelle nuosevalle huipulle saakka. Sää suosi suomalaisia, lämmintä oli ainakin riittävästi. Ja auringon mahdin huomasimme punoittavista paljaan ihon alueista. Näin vielä syyskuussa. Millaista mahtaisi olla keskikesän helteissä?

Tuossa alla retken reitti Komootin kartalla. Muutamien kuvien höystämänä. Kuvat taitavat tosin näkyä vain linkin kautta avautuvalla Komoot-sivulla. Jos ikkuna vaikuttaa ahtaalta, sama lyötyy suoraan Komootista tästä linkistä: https://www.komoot.com/tour/93965664

HUOM! Tuo Komootti vaatii kirjautumisen. Käyttäkääpä näitä, tunnus :tarutatra@gmail.com salasana: Tatralla 2019

Jälleen aurinkoinen ja lämmin päivä. Tänään suuntasimme Ylä-Tatran suuntaan, vuoden 1970 hiihdon MM-kisojen tapahtumapaikalle. Näissä maisemissa 'Susi' Kalle Oikarainen voitti 50 km:n maailmanmestaruuden perinteisellä tyylillä, luisteluhiihtoahan ei tuolloin oltu vielä keksittykään.

Reitti Wahlenberg-järvelle osoittautui aikamoiseksi kivikoksi. Polku kulki suurten kivilohkareiden seassa, kulku osoittautui hankalammaksi kuin meidän tunturien rakkakivikot. Ehkä reippaat korkeuserot tekivät askeleistamme entistäkin varovaisempia. Ennakkotiedoissa polku oli ilmoitettu helppokulkuiseksi. Useimpien mielestä emme halunneet edes nähdä niitä vaikeakulkuisia maastoja. Mutta moni meistä jatkoi sitkeästi järvelle saakka. Ja rohkeimmat kävivät myös uimassa kirkkaassa vuoristojärvessä, reilusti yli 2000 m korkeudessa.

Tässä alla päivän vaellus ja muutama kuva. Komoot linkki menee näin: https://www.komoot.com/tour/94209538?ref=wta

HUOM! Tuo Komootti vaatii kirjautumisen. Käyttäkääpä näitä, tunnus :tarutatra@gmail.com salasana: Tatralla 2019

Tiistaina siirryimme vuorilta laaksoihin. Tutustuimme pikaisesti Prosieckan laaksoreitin alkupisteeseen ja sieltä vaellukselle Kvacianskan laaksopolulle. Polku kulki kauniina pyökkien reunustamana, aivan kuin katettuna kujana. Helppokulkuinen reitti nousi loivasti kohti Velke Boroven pikkukylää. Siellä meitä odotti lounastarjoilu. Saimme nauttia koko reissun maistuvimman aterian pienessä vuoristomajassa.

Päivän päätteksi vierailimme myös protestanttisessa puukirkossa. Esitteen mukaan kirkkoon mahtuu enemmän väkeä kuin meidän omaan Kerimäen kirkkoon. Meidän arvelujen mukaan tällöin kaikki seisovat ja vetävät vatsan sisään. Ja puunauloissakin näytti olevän rautakanta.

Päivän reitti ja linkki https://www.komoot.com/tour/94388936?ref=wta

HUOM! Tuo Komootti vaatii kirjautumisen. Käyttäkääpä näitä, tunnus :tarutatra@gmail.com salasana: Tatralla 2019

Keskiviikkona tehtiin toinen rotkoreissu. Suuntana Cingovin kylä ja sieltä alkava Slovakian Paratiisiksi kutsuttu reitti. Yhdessä vaellettiin korkealle Thomasin näköalapaikalle. Pystysuorin seinämin Se kurottautuu korkealle rotkon yläpuolelle. Rohkeimmat meistä kurkisteli varovasti tasanteen reunalta, monet aika kaukaakin. Tauno sentään rohkeni, vaimon avustuksella, vatsallaan tähystelyyn ja kuvaamiseen. Danan tyttären istuskellessa huimapäisesti tasanteen reunalla.

Thomasin näköalapaikalta porukka jakautui kahtia, osa meni hiukan helpompaa reittiä korkeammalla ja osa laskeutui Honard -joen rotkon pohjalle. Sieltä reitti kulki jokea seuraillen. Väliin aivan veden rajassa, väliin nousten huikan korkeammalle rotkolaakson seinämille. Laaksoreitti ei ollut mitenkään erityisen vaikeakulkuista Danan ja Annelin varoituksista huolimatta. Väliin siellä tosin liikuttiin rotkon seinämiin kiinnitettujä askelmia pitkin, ketjusta kiinni pidellen ja joen virratessa alapuolella.

Ja tässä jälleen päivän reitti ja otos kuvasadosta Komootin kartalla: https://www.komoot.com/tour/94599475?ref=wta

HUOM! Tuo Komootti vaatii kirjautumisen. Käyttäkääpä näitä, tunnus :tarutatra@gmail.com salasana: Tatralla 2019

Viimeinen varsinainen vaelluspäivä vietettiin Vyseke Tatryn (Ylä-Tatra) kaupungin liepeillä Hrebienokin putouksilla. Alkumatka sujuteltiin ajan (ja vaivojen) säästämiseksi hissillä. Ja sitten helpolle polkuosuudelle. Putousten ympäristössä näkyy runsaasti pystyyn kuollutta puustoa. Syynä tuhoihin on jo vuosia (kuinkahan paljon?) sitten tapahtunut hyvin laaja myrskytuho. Mylläkkä kaatoi (käsittääkseni) monien neliökilometrien alalta puuston lähes kokonaan. Ja näin laajoja alueita ei vaikeissa vuoristo-olosuhteissa saatu raivattua riittävän nopeasti. Sen seurauksena pystyyn jääneisiin puihin iski hyvin massiiviset tuholaisvauriot. Nyt suurelta osin pystyssä törröttävät kuivuneet rungot ovat tuholaisvaurioiden loppunäytöstä.

Päivä jatkui illallisella Liptovky Hradokin Grand Castlessa. Paikallinen kemiantehtaan omistajatar on restauroinut vanha keskiaikaisen linnan moderniksi hotelliksi. Talon Lady myös esitteli meille linnan historiaa ja restaurointia. Linnan kuuluisin vanha rouva on 1600 -luvulla elänyt Magdalena Zai. Hänestä kerrotaan aivan hirveitä juttuja. Ollaahan täällä lähellä perinteisiä vampyyriseutuja.

Ja tässä jälleen päivän reitti: https://www.komoot.com/tour/94796322?ref=wta

HUOM! Tuo Komootti vaatii kirjautumisen. Käyttäkääpä näitä, tunnus :tarutatra@gmail.com salasana: Tatralla 2019

Paluumatka alkoi sopivasti aamiaisen jälkeen. Matka Puolan puolelle sujui tutussa sardiinitunnelmissa rattoisasti. Krakovassa meille oli varattu lounas ja kaupunkikierros ennen lentokentälle siirtymistä. Maittavan luonaan jälkeen suomenkieltä taitava kaupunkiopas kävelytti meitä kahden tunnin kierroksen vanhassa kaupungissa. Pikaisellakin kierroksella selvisi, että kaupungissa riittäisi nähtävää useamman päivän vierailulle. Luonnontieteilijänä mieleeni jäi pikavisiitti Euroopan kolmanneksi vanhimman yliopiston, v. 1364 perustetun yliopiston sisäpihalla. Oppaan mukaan siellä on opiskellut kaksi puolalaista suurmiestä, Nikolaus Kopernikus ja paavi Johannes Paavali II, joista ”paavi on meille krakovalaisille tärkeämpi”. Niin se on katoavaista maallinen kunnia. Kopernikus kehitti sentään aurinkokeskeisen maailmankuvan, paavi taisi ansioitua ehkäisyä ja aborttia vastustavana konservatiivina.

Kiitos kaikille matkakumppaneille mukavasta matkaseurasta. Erityiset kiitoksen Jukalle ja Annelille hyvin suunnitellusta matkaohjelmasta ja käytännön asioiden järjestelyistä. Teidän ansiosta meillä oli huoleton ja leppoisa matka