HILLATURNAUKSEN HISTORIA

Tekstin ovat toimittaneet kunniajäsen Kauko Kurvinen vaimonsa Tuulan kanssa v.2021:

Ensimmäinen Hillaturnaus järjestettiin Lapin Urheiluopistolla 30.-31.7.1994 eli nyt meneillään oleva turnaus on jo järjestyksessään 28.  Täytyy heti aluksi nostaa hattua ja korkealle Napapiirin pukittarille ja pukeille rohkeudesta ja sisusta, että turnaus  on ollut lentopalloilijoiden ilona jopa näinä koronavuosinakin.  Siis katkoksia ei ole ollut.

Ennen ensimmäistä turnausta Napapiirin Pukit olivat osallistuneet muualla Suomessa veteraanien turnauksiin ja saaneet niistä kipinän oman turnauksen suunnitteluun. Niinpä sitten turnauksen suunnittelukokoukseen sain minäkin kutsun tulla mukaan.  Minähän olen sellainen lentopalloihminen, joka ei osaa tehdä mitään lentopallokentän rajojen sisäpuolella, mutta ulkopuolella on tullut häärittyä monenlaista mukavaa.  Pukit olivat tietoisia siitä, että olin toiminut Kultavaskoolissa ja järjestellyt Varuskunnan Urheilijoissa Rovaniemen lentopallopuulaakia ja niinpä minun kontolleni lankesivat otteluohjelmat ja tulospalvelu.  Avukseni järjestäjien lisäksi tuli heti alusta alkaen vaimoni Tuula, josta hänelle iso KIITOS.

Ensimmäiseen turnaukseen Lentopalloliiton silloinen kilpailupäällikkö Lea Virmiala lahjoitti SOLO laskentaohjelman, joka toimi DOS-pohjaisella tietokoneella ja oli hyvä ja selkeä käyttää. Samalla kun laskimme tuloksia toimin turnauksen kuuluttajana niin kauan, että ainoastaan kolme viimeistä turnausta olen ollut terveyteni epävarmuuden vuoksi poissa eli olin mukana 25 vuotta.

Jossakin vaiheessa tuloslaskenta uudistui niin paljon, että tipahdin kelkasta ja apuun tuli Savonlinnasta Sirpa Kolistaja jolla oli taas nykyisille tietojärjestelmille sopiva ohjelma, Sippehän toimi niin kuin Lea Virmialakin Lentopalloliiton Power Cupeissa tulospalvelun hoitajana vuosittain ympäri Suomea, myöskin minä kiertelin kuuluttajana noissa turnauksissa parinkymmenen vuoden ajan ja ystävystyin näiden rautarouvien kanssa.

Hyvin kauan palveltiin joukkueita Hillaturnauksen tulospalvelussa isoin tulostauluin ja turnauksen käsiohjelmat tehtiin jokaiselle joukkueelle, ne olivat Tuulan tehtäviä.  Alkuaikoina jatko-ohjelmia toimitettiin myös joukkueiden majapaikkoihin.

Otteluohjelmien teko ja tulospalvelu ovatkin nykyisin jo verrattuna alkuaikoihin ihan ihmeellisellä tasolla kulkevathan kaikki tiedot pelaajien mukana heidän kännyköissään ja joukkueen tilanne näkyy sarjataulukossa jonkun sekunnin viiveellä ottelun päättymisestä ja myöskin seuraavan ottelun alkuaika ja kenttä.

Otteluohjelmat ovat viimevuosina olleet Marko Rantavuodin osaavissa käsissä ja veikkaanpa, että kohta myöskin Lentopalloliitto antaa Power Cupin tuloslaskennan Markon hoiviin.

Hillaturnauksen pääpaikkana on toiminut Suomen paras turnauspaikka Lapin Urheiluopisto. joinakin vuosina on jouduttu ottamaan apukentiksi  Kunnon Paikka, Ounasvaaran Lukio, Katajarannan ala-aste ja Sairaanhoitokoulun Sali. 

Tuomareina on alusta alkaen ollut järjestäjien hankkimat tuomarit eli joukkueet ovat olleet niistä vapaalla muuhun hauskan pitoon.

Olen huomannut, että Hillaturnauksessa on aina iloinen ja mukaansa tempaava tunnelma, ottelun lopputulos ei häiritse tunnelmaa, ottelun jälkeen voittajajoukkue järjestää usein tiputanssin ja saattaapa käydä niin, että hävinnyt joukkuekin ryntää tanssiin mukaan.

Hillaturnauksen alkuvuosina hyvinkin pitkälle joukkueille kirjoitettiin käsiohjelmat, jotka lähetettiin kotiin tai jaettiin heille ilmoittautumisen yhteydessä. Tuula oli pääosassa näiden asioiden kanssa.  Tulospalvelu joukkueille vaati isot tulostaulut. joista joukkueet tiiviisti seurasivat tilanteen etenemistä omilta kohdiltaan.  Nykyäänhän tulostauluja ei enää tarvita. Alkuvuosina jatko-ohjelmia toimitettiin myöskin joukkueiden majoituksiin, pääosin hotelleihin.

Tähän väliin nostan taas hattua Napapiirin Pukeille siitä, että he ovat rohkeasti ja sisulla järjestäneet Hillaturnauksia katkeamattomasti ja järjestäneet samalla lajin harrastajille tilaisuuden kokoontua yhteen mukavimman palloilulajin pariin.

Itselleni on juuri lentopalloilun ympärillä erilaisissa tapahtumissa tullut elinikäisiä ystäviä, joista iso osa on jo poistunut yläkerran lentiskentille, lämmin tervehdys sinne.

Napapiirin Pukit sekoilivat joitakin vuosia sitten ja kutsuivat minut komeasti seuransa kunniajäseneksi.  Olen myöskin Kultavaskoolineuvos ja palkittu Suomen Lentopalloliiton kultaisella ansiomerkillä jo vuonna 1986. En halua leuhkia näillä ansioilla, totean vaan, että arvostan näitä titteleitä jokaista tarkalleen yhtä suuresti. 

Toivotamme Tuulan kanssa parasta jatkoa Hillaturnaukselle ja sitä kautta myös ihanille pukittarille ja tomerille pukeille. Mainitsen lopuksi, että 25 vuoden aikana en ole kuullut koskaan Napapiirin Pukkien joukosta itselleni kohdistuvaa poikkipuolista sanaa – suuri kiitos siitä. Hymyillään kun tavataan.

Kake ja Tuula!