Nanokoneiden aiheuttama uhka on todellinen, ja samoin niiden tuomat mahdollisuudet tehdä hyvää ovat rajattomat. Joten kyseessä on oikea tekniikan "Jekyll ja Hyde", joka voi palvella ihmistä tai tuhota ihmiskunnan
Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA
Nanokoneiden aiheuttama uhka on todellinen, ja samoin niiden tuomat mahdollisuudet tehdä hyvää ovat rajattomat. Joten kyseessä on oikea tekniikan "Jekyll ja Hyde", joka voi palvella ihmistä tai tuhota ihmiskunnan
Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA
https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu
On olemassa perhosia, jotka vaihtavat väriään, jos niitä häiritään. Niiden siivissä olevat suomut eivät ole mitenkään sen ihmeellisempiä kuin muutkaan suomut, joten miten nuo muuten värittömät perhoset saavat aikaan sen, että niiden kuvio vaihtuu ikään kuin silmissä? Tämä toiminta vaatii sitä, että sen jokaisen siivissä olevan suomun pohjassa on eräänlainen pallonivel, joka saa suomun kääntymään kuten perhonen haluaa niiden kääntyvän. Tuolloin riittää se, että siivessä oleva kuvan muodostaja suomu on kaksipuolinen, ja toinen puoli sitten kääntyy päälle, kun tuo olento haluaa vaihtaa kuvioitaan tai värejään. Noita pieniä palloniveliä mallina käyttäen voidaan rakentaa äärettömän pieni sukellusvene, joka voidaan laittaa liikkumaan ihmisen sisällä, ja tuollaisella pienellä sukellusveneellä, joka etenee ihmisen verisuonistossa voi olla hyvin monta erilaista tehtävää, joista yksi on sellainen, missä tuollaiseen sukellusveneeseen liitetään manipulaattorikädet, joiden avulla tuo väline sitten voi korjata ihmisen hermoston tai verisuonten vaurioita.
Tuolloin kyseinen pieni sukellusvene vain etsiytyy tuohon hermoston vaurion kohtaan, ja alkaa kiskoa hermosäiettä kohti toista. Samoin nämä kääpiökokoiset sukellusveneet voivat tulevaisuudessa tehdä monia muitakin asioita ihmisen sisällä. Ne voivat sitten esimerkiksi partioida elimistössä, ja etsiä esimerkiksi tukoksia verisuonistosta, mitä robotti voi puhdistaa tai pikemminkin louhia, koska tuo robotti on sitten vain vähän normaalia solua pienempi. Kyseinen robotti muistuttaa kuitenkin hiukan rapua, ja se tarvitsee tuollaisia äärimmäisen pieniä sähkömoottoreita sekä liikkumiseensa että myös manipulaattoreiden toimintaan. Tuolla robotilla tietenkin pitää olla potkuri tai joku muu väline, millä se sitten voi liikkua, ja tuollaisen pienen potkurin valmistaminen on hiukan hankalaa.
Mutta tuollainen äärimmäisen pieni robotti voi sitten liikkua eteenpäin äärimmäisen ohuiden nailonsiimojen avulla, jotka jäljittelevät bakteerien luonnollista liikkumiseen käyttämää elintä. Eli myös bakteereilla on tuollaisia äärimmäisen pieniä sähkömoottoreita tai palloniveliä, joilla ne saavat niiden rihmat pyörimään. Energian toimintaansa tuollainen nanokone sitten saa radioaalloista, jotka kohdennetaan sen antenniin, ja sitten induktiovirta alkaa pyörittää tuota pientä sähkömoottoria.Tuollaisten nanorobottien avulla voidaan tehdä kuitenkin paljon muutakin, kuin vain sukeltaa ympäriinsä ihmisten elimistössä. Ne voivat kommunikoida muiden tietokoneiden kanssa niissä olevan äärimmäisen pienen datalähettimen avulla, ja se mahdollistaa näiden välineiden ohjaamisen jopa hyvin pitkän matkan päästä. Ja tuolloin eteen tulee kysymys, että pitääkö tällaista tekniikkaa koskevaa tutkimusta sekä käyttöä varten solmia uusia kansainvälisiä sopimuksia?
Näet tuollaisia nanokoneita voidaan soluttaa juomaveteen, minkä jälkeen niitä päätyy ihmisten juomiin ja ruokiin. Tuollaisten nanokoneiden avulla voidaan tehdä asioita, joista moni on vain unelmoinut, ja yksi pelottavimmista skenaarioista on nanotekniikan käyttö sodassa. Tuolloin voidaan muodostaa esimerkiksi valtavalla nopeudella kulkeva pölypilvi, joka ohjataan vihollisten asemiin. Tai sitten noita koneita solutetaan vihollisen vesijohtoihin, ja siksi niiden aiheuttamiin uhkiin pitää suhtautua erittäin vakavasti.
Nämä reaaliajassa kommunikoivat nanokoneet ovat sellaisia, että ne voidaan sitten valjastaa esimerkiksi aseiksi. Tuolloin riittää että elimistöön solutetaan tuollaisia nanokoneita, jotka etsiytyvät jonkun henkilön aivoihin, ja siellä niiden avulla aletaan aivokudosta sitten louhia, jolloin seurauksena on varmasti invalidisoituminen tai jopa kuolema. Ja tietenkin tällaiset nanosukellusveneet voidaan varustaa plutonium-hipuilla, ja kun käsky käy, niin nämä välineet menevät yhteen, jolloin syntyy kriittinen massa, ja tällaiset laitteet voidaan soluttaa vihollisen komentokeskukseen esimerkiksi vesijohdon kautta, ja kun käsky käy, niin ne menevät yhteen, jolloin syntyy uuden sukupolven ydinpommi, millä voidaan tuhota esimerkiksi SAC:n päämaja täysin.
Toinen vaihtoehto on rakentaa pieniä pölyhiukkasia muistuttavia nanokoneita, joilla sitten voidaan solujen proteiinikalvoja puhkoa. Tällaisten välineiden avulla voidaan luoda yliäänen nopeudella liikkuva pölymyrsky, joka ikään kuin hiekkapuhaltaa kohteen olemattomiin. Tällaisten aseiden torjuminen on äärimmäisen vaikeaa, ja siksi niistä pitää keskustella huolellisesti. Tuolloin tulee sellainen kysymys eteen, että tarvitaanko nanoteknikkaa koskevaa uutta Geneven sopimusta, joka säätelisi tuon välineen käyttöä aseena.
Kun puhutaan nimenomaan nanotekniikasta, niin silloin puhutaan ehkä vain atomien kokoisesta koneesta, joka voi olla jokin kemiallinen yhdiste, joka reagoi magneettikenttään. Esimerkiksi ferrosyanidin (FeCN⁶)käyttö kemiallisena aseena on sikäli kiehtovaa, että tuota molekyyliä voidaan ohjata magneetilla. Tuolloin sitten mieleeni tulee sellainen vaihtoehto, että esimerkiksi tuolla aineella voidaan sitten suorittaa kemiallinen isku, ja kun isku on ohi, niin nuo molekyylit voidaan imeä takaisin erittäin tehokkailla magneeteilla, ja mikäli kaasu sitten halutaan tarkasti ohjata kohteisiin, niin niitä voidaan liikuttaa magneettikenttien avulla. Yksi pelottavimmista vaihtoehdoista olisi liittää botuliiniin tai hermokaasuun rauta-atomeja, joilla tuota ainetta voidaan levittää maastoon, ja imeä takaisin voimakkaiden magneettien avulla. Tuo sitten saattaa alentaa kynnystä kemialliseen sotaan. Kuitenkin voidaan sanoa niin, että nanotekniikka kuitenkin on sellainen asia, mitä voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Eli on miehestä kiinni, miten tuota välinettä aletaan hyödyntää yhteiskunnassa.