Monikko-ryhmä

Milla Farin

Valokuvaus on minulle tärkeä harrastus. Se auttaa minua rauhoittumaan arjen kiireistä ja näkemään ympäristön kauniit yksityiskohdat paremmin. Minua kiinnostaa myös valokuvauksen antamat mahdollisuudet oppia koko ajan jotain uutta.

Kuvaan pääasiassa ympäristöä ja yksityiskohtia, etsin tunnelmia ja hetkiä. Tällä hetkellä mieluisin kuvauskohde minulle on luonto: valot, varjot, kasvit, eläimien liikkeet ja maisemat.

Instagram - Milla Farin

Mikko Hämäläinen

Pidän erilaisista valokuvausprojekteista. Uusien ideoiden toteuttamisessa usein ensimmäinen kerta on se palkitsevin kerta, siksi etsin jatkuvasti uusia haasteita luovuudelleni. Valokuvauskurssit ja -ryhmät toimivat tällä matkalla hyvinä haastajina tarjoten motivaatiota ja oppimista leikkimielisen kisailun ja ryhmän palautteen muodossa.

Valokuvissa nautin erityisesti ideasta ja sitä korostavasta toteutuksesta. Mielestäni laatu korvaa määrän - aina.

Tero Kokko

Kiinnostus taiteeseen on aina ollut osa elämääni. Se on tullut eri aikoina esiin eri tavalla.

Valokuvaus on minulle keino ilmaista itseäni. Toisaalta kamera on myös apuvälineeni, jolla näen kauas ja pienet asiat. Viime vuodet olen käynyt paljon valokuvauskursseilla, sillä miten voi kuvatessa rikkoa sääntöjä, ellei sääntöjä tunne.

Leena Laurikainen-Nuorteva

Olen valokuvannut teini-ikäisestä lähtien vaihtelevalla aktiivisuudella. Nykyisin valokuvaus on minulle tärkeä harrastus.

Liikun paljon luonnossa tarkkaillen ja kuvaten ympäristöani. Haluan kamerallani tallentaa hetkiä, jolloin näen jotain mielenkiintoista ja kaunista. Yllättävät asiat ja valon osuminen kohteeseen sekä erilaiset valoilmiöt innostavat minua kuvaamaan.

Hannu Lindroth

Aloitin valokuvauksen 1970-luvun lopussa Nikon Fe -kameralla ja olen pysynyt samassa merkissä kaikki nämä vuosikymmenet. Pääsääntöisesti kuvasin diafilmille luontoa ja elämää ympärilläni.

Kun 90-luvun alussa diarullasta vain pari kolme diaa kelpasi kehystettäväksi, kuvausinto laimeni ja aloin käyttämään kompaktikameroita ja kuvaamaan filmille. 2000-luvun alussa tulivat digikompaktit kamerat ja vaihdoin niiden käyttöön.

2010-luvun alussa kokeilin uudestaan järjestelmäkameroita ja kuvasin diafilmille. Heräsi ajatus digitaalikuvauksesta järjestelmäkameralla ja nykyään käytän sekä digiä että filmiä .

Kuvaan pääosin luontoa ja katukuvausta. Muistikuvani kuvaushetkestä on tärkein kuvien valintaperuste.

Digikuvauksessa rajoitan kuvamassaa kriittisellä valinnalla. Filmirullan rajallisuus ohjaa harkintaan ja nykyiset skannauspalvelut helpottavat suuresti tulosten käsittelyssä.

Kuvaa itsellesi ja nauti!

Erja Marstio

Olen keravalainen valokuvaaja. Aloitin nuorena kuvaamalla ja vedostamalla mustavalkokuvia. Siirryin digikuvaukseen 2000-luvun alussa.

Kuvaan pääasiassa luontoa. Vaeltelen mielelläni metsässä ja suolla sekä upeassa talvimaisemassa. Kuvaan makro- ja lähi- sekä maisemakuvia. Myös yövalokuvaus kiinnostaa minua.

Kokeilen mielelläni kaikkea uutta kuten kuvien yhdistämistä kameralla ja Photoshopissa.

Minulle tärkeintä kuvissa on valo, tunnelma ja sommittelu.

Janne Myllymäki

Janne Myllymäki on helsinkiläinen valokuvaaja, joka tekee löytöjä arkisista ympäristöistä. Kohteiksi valikoituvat katunäkymät ja ihmiset mutta myös abstraktit yksityiskohdat. Häntä kiinnostaa myös muutos.

"Minulle kuvaaminen on löytämistä, oman ympäristön tutkimista ja siten tapa nähdä arkea uudella mielenkiintoisella tavalla. Yleensä projektini syntyvät vähitellen ja saatan haudutella ideoita pitkäänkin. Kuvien merkitykset avautuvat usein vasta editointiprosessissa. Kuvatessa pyrin pitämään avoimen mielen, tarttumaan omiin huomioihini ja luottamaan niihin."

Instagram: @jannemyl

Raimo Oinas

Olen helsinkiläinen valokuvauksen harrastaja. Mielenkiintoni valokuvaukseen alkoi jo nuoressa iässä erityyppisillä taskukameroilla. Ensimmäisen järjestelmäkamerani hankin 1970-luvun lopulla ja digiaikaan siirryin 2000-luvun alkupuolella.

Pitkään pääkohteeni oli maisema ja kuvasin paljon myös pimeään aikaan - auringon ja kuun nousua ja laskua, tähtitaivasta, linnunrataa jne. Sen jälkeen siirryin katukuvaukseen ja sen myötä kaupunkikuvakseen. Viime aikoina olen keskittynyt kuvaamaan arkkitehtuuria.

Arkkitehtuurissa minua kiinnostavat rakennusten ja rakenteiden pintojen muodot, linjat, tasot sekä geometria, ei niinkään rakennukset kokonaisuutena. Sitä varten minun on päästävä aivan lähelle kohdetta. Minua kiehtoo myös valon ja varjon muodostuminen kohteessa sekä heijastukset, jotka tekevät kuvista outoja, jopa abstrakteja.

Olli Rinne

Olen helsinkiläinen valokuvauksen harrastaja. Kuvaamiseni alkoi, kun ensimmäiset harrastajahintaiset digikamerat ilmeistyivät 1990-luvun lopulla. Alkuvaiheen kaiken mahdollisen tallentaminen on tiivistynyt ihmiskuvauksen opetteluksi. Sekä järjestetty studiokuvaus että kontaktiton katukuvaus ovat tuttuja.

Katukuvaus on luontokuvausta, jossa kohteena on ihminen. Minulle katukuva ei ole pelkkiä ihmiseläimen tunnistuskuvia, vaan siinä pitää tapahtua. Parhaimmillaan niin, ettei oikein ymmärrä mistä on voinut olla kyse.

Uusin tavoitteeni on saada omia kuvia näkyville. Valokuvausharrastuksen myötä olen julkaissut satoja artikkeleita Pikseli, MikroBitti ja Tietokone -lehdissä sekä julkaissut kaksi järjestelmäkameraopasta. Näissä on omia kuviani jo ollut esillä, mutta valokuvanäyttely on uusi asia.

Katukuvaus-portfolio

Marko Tomperi

Ansel Adams on sanonut: "You Don’t Take a Photograph, You Make It". Vaikka hän ei tarkoittanut, että kuva loihditaan pimiössä tai Photoshopissa, minulle se tarkoittaa aika pitkälle juuri sitä. Toki jo kuvaustilanteessa yritän nähdä kohteen poikkeavilla tavoilla ja korostaa ajatusta digipimiössä.

Valokuvausta olen harrastanut v. 2007. Kotoisin olen Espoosta. Nykyään teen paljon kokeilevampaa valokuvausta ja yritän myös laajentaa "osaamistani" tarinan kerrontaan. Ihmisten kuvaaminen on ollut minulle kauhistus, josta yritän nyt päästä eroon.