(takaisin Koirat-sivulle)

Kertun muistolle

Niin monta vuotta,
lukuisia hetkiä.
Monituisia kilometrejä,
useita unohtumattomia retkiä.
Monen monta opetusta,
valtavasti viisautta.
Suuresti iloa,
järjettömästi rakkautta.
Sadoittain muistoja,
niin paljon onnea.

15,5-vuotisen elämän jälkeen Kerttu lähti viimeiselle matkalleen 30.7.2014. Kroppa oli jo lopussa ja takapää heikko, mutta mieli pysyi loppuun asti onneksi virkeänä. Kerttu jätti minulle hyvästit asuntoni parkkipaikalla kaikesta huolimatta virkein mielin ja kirkkain silmin, uteliaana "kylille" pääsystä. Kerttu tepasteli parkkipaikalla, syötiin lauantaimakkaraa ja oleiltiin vielä hetki kaikki yhdessä. Itse en päässyt töiden vuoksi lääkärille mukaan, mutta Kerttu oli lähtenyt rauhallisesti päästen sohvalla makoilemaan. Illalla Kerttu oli haudattu muun perheen ja koiralauman voimin sille niin tuttuun metsärinteeseen vanhempieni kodin vastapäätä. Rinteeseen, johon ilta-aurinko paistaa aina niin kauniisti puiden välistä ja jossa se niin monesti on kirmaillut ja päästäisiä pyydystellyt.

Kerttu sai hienon ja pitkän elämän. Se oli koira joka teki kaiken aina täysillä, oli aina niin ystävällinen ja varma joka tilanteessa. Se oli hieno kasvattaja koiramaiselle tielle ja yhdessä koettiin niin paljon. Paljon puuttuu nyt meidän laumasta ja kotoa, mutta se kaikki on onneksi jatkossakin tallella muistoina.

Terveys

Muutama silmätulehdus, nenäpunkit keväällä 2004, kohtu poistettu kevättalvella 2005 ja täit alkuvuodesta 2006. Vuonna 2010 poistettiin oikean silmän luomesta näppy, joka osoittautui jonkin rauhasen tiehyen tukkeumaksi. Ei allergioita. Kaikki hampaat(mummoiällä poistettu yläleuan P4-hampaat hammasjuuritulehduksien takia). Pieni napatyrä.

Lokakuusta 2005 heinäkuulle 2006 saakka Kertun vasen etujalka oli kipeä ja se ontui sitä välillä hyvinkin voimakkaasti. Käytiin useita eri kertoja eri eläinlääkäreillä, mutta vaivaan ei röntgenkuvauksista ja nivelrikkolääkekokeiluista huolimatta löytynyt ratkaisua. Vaiva saatiin kuitenkin lopulta loppumaan fysioterapialla ja hieronnalla. Kaiken takana oli ilmeisesti jokin esim. agilityharjoituksissa tapahtunut venähdys tms., joka ei sitten jostakin syystä parantunutkaan itsekseen. Sittemmin tämä ei vaivannut, vaikka ajoittaisilla hierontakerroilla sen jälkeen vasemman lavan takaa löytyi edelleen hieman jännitystä. Agilityharrastus jätettiin tämän jalkavaivan takia.

Kesäkuussa 2011 vasemman yläleuan poskihammas tulehtui juuresta. Hoidettiin antibiootein ja lopulta hammas poistettiin.

Toukokuussa 2012 mentiin eläinlääkäriin keväästä asti lisääntyneen läähättelyn vuoksi. Lonkista löytyi huomattavasti nivelrikkoa ja löysyyttä. Mitään priimatavaraa eivät varmasti ole nuorempanakaan olleet. Myös lannerangasta löytyi muutosta yhdestä nikamavälistä. Hoitoa aloiteltiin Cartrophen-pistossarjalla ja kipulääkekuurilla. Läähättely ei kuitenkaan helpottanut ja samaan syssyyn iski sitten vielä toisenkin puolen yläleuan poskihampaan(P4) juuripaise ja sekin hammas poistettiin. Tämän jälkeen kesä oli Kertulla melkoisen kipeä(lannerangan nikamamuutoksen ja lonkkien takia ilmeisesti pääasiassa) ja monenlaisia lääkityksiä ja annostuksia kokeiltiin. Syksyllä viimein tasapaino löytyi lääkityksen suhteen ja fysioterapiasta oli myös ollut paljon apua. Kerttu saikin mukavasti jatkoaikaa ja vuodenvaihteeseen 2013-2014 pärjäili hyvin lääkityksellä ja teki useamman kilometrin lenkkejäkin vielä.

Kevään ja kesän 2014 aikana Kertun kunto alkoi selkeästi ja nopeastikin laskea. Myös etupää alkoi vaivata ja liikkuminen oli huononi. Heinäkuun lopussa oli viimein aika sen koiranomistajan raskaimman päätöksen ja Kertun oli aika lähteä viimeiselle matkalle.

Luonne

Kerttu oli luonteeltaan iloinen, ystävällinen, seurallinen ja se oli helppo saada innostumaan asioista. Se ol myös hyvin sopeutuvainen, eikä stressaantunut helposti. Pihaamme tulevista vieraista se ilmoitti äänekkäästi ja muutenkin se oli melko äänekäs, esimerkiksi leikkiessään. Vaikka se yleensäkin totteli melko hyvin, sai käskyjä huudella välillä kuuroillekin korville. Sen verran omaakin päätäntätahtoa välillä oli. Kerttu oli aina jollakin tapaa "luonnonlapsi" ja sillä on suuri kiinnostus metsään ja saalistamiseen.

Kertun lempiasioita olivat ruoka ja lenkkeily. Niitä se rakasti yli kaiken. Myyrien ja päästäisten metsästys oli myös Kertun lempiasia nuorempana ja sitä se jaksoi touhuta pihalla ja ojanpientareilla tunnista toiseen. Se oli mahdottoman taitava saamaan kiinni kaikenlaista päästäisistä pikkulintoihin ja jopa jäniksiin. Vanhemmiten nämä harrasteet jäivät vähemmälle, kun kuulo ja näkö iän myötä heikkenivät. Uusia asioita Kerttu oppi aina nopeasti ja se tuntui tykkäävän erityisesti pienten hupitemppujen opettelusta. Kesäisin Kerttu tykkäsi myös käydä järvessä viilentymässä ja kahlailla mahaa myöten ojissa. Uutena vuotena ilotulitukset pelottivat Kerttua jonkin verran. Ukkosta, ampumista ja muita kovia ääniä se ei koskaan pelännyt.

Kerttu tuli yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja sen pystyi aina huoletta päästmään tutustumaan muihin koiriin - ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta. Tiettyjen koirien kanssa ei aina kemiat kohtaa, omalla kotikylällä oli pari sellaista koiraa, joiden kanssa lenkillä kohdatessa haukku raikasi.. Kerttu ei ollut riidanhaastaja, mutta tiesi oman arvonsa ja vastasi kyllä toisen aloittamaan kahnaukseen. Omassa koiralaumassa kaikille yhteiset pelisäännöt toimivat hyvin, eivätkä tytöt koskaan kahinoineet keskenään.

Kerttu oli nopea oppimaan ja uusien asioiden opettelu oli sille mieluista. Herkut olivat Kertulle motivointikeino numero 1, eikä niin väliä oliko kyseessä kuivamuonaa vai nakkia. Leluja se innostui joskus hetkeksi kiskomaan, tai juoksemaan niiden perään, mutta se kiinnostus ei yleensä kestänyt hetkeä pidempään.

Kaikenkaikkiaan Kertun kanssa oli aina erittäin helppo elää ja sitä pystyi kuljettamaan huoletta mukana missä vaan ja kenen seurassa vain.

Kuinka Kerttu tuli taloon?

Vuoden 2001 alussa kuulimme tutuiltamme, että he ovat luopumassa Kertusta ja siitä sitten lähti itämään ajatus, että josko siitä tulisikin meidän koiramme.. Olimme tutustuneet Kerttuun jo etukäteen ja tiesimme, että sillä on oikein mukava luonne ja se tuntui kaikinpuolin sopivalta koiralta meille. Niin Kerttu sitten muutti muutaman kuukauden päästä, keväällä 2001, meidän luoksemme. Kerttu oli tuolloin noin 2,5-vuotias. Itse olin toivonut koiraa koko pienen ikäni ja Kertun tulo oli tietenkin unelmieni täyttymys.

Meille tullessaan Kertulle ei oltu opetettu mitään. Perusasiat saatiin siis opetella ihan alusta asti. Aluksi Kerttu oli myös todella arka muita koiria kohtaan, koska ei ollut edellisessä kodissaan ollut juurikaan tekemisissä vieraiden koirien kanssa. Ensimmäiset toisten koirien kohtaamiset meillä menivät Kertun osalta kiljumiseksi ja maassa möyrimiseksi. Muutaman ystävällisen koirakaverin avulla Kerttu sitten rohkaistui nopeasti ja jo muutamassa viikossa tapahtui hurja edistysaskel tämän asian suhteen.

Samaisena vuonna(2001) Kertun meille tultua kävimme koirien tapakasvatuskurssin, tavoitteena erityisesti se, että Kerttu oppisi toimimaan myös muiden koirien läheisyydessä. Kurssilta sain myös hyviä hyviä neuvoja kouluttamisen alkutaipaleelle. Vaikka koirakirjoja olikin tullut lueskeltua paljon, niin kuitenkin se käytännön ohjattu harjoittelu oli oikein mainio juttu ensimmäistä koiraa kouluttavalle.

Seuraavana kesänä lähdin sitten kaverini innostamana Kertun kanssa Kennelliiton Suurleirille Keuruulle ja siellä eri lajeja kokeillessa syttyi innostus erityisesti agilitystä. Agilityn aloitimmekin sitten leirin jälkeisenä syksynä Kuopion Palvelus- ja Seurakoiraharrastajat ry:n(KPSH) alkeisryhmässä. Sinä samana syksynä kävimme myös ensimmäisissä mätsäreissä ja vaikka kehäkäytöksessä ei ollut ensimmäisillä kerroilla mainittavaa kehumista, lähti tällaiseenkin harrasteluun sieltä kipinä.

Harrastukset

Kertun kanssa tuli vuosien varrella touhuttua jos jonkinlaista: käytiin kursseilla ja leireillä sekä harjoiteltiin treeniryhmissä ja ihan vaan keskenämme. Mätsärikehiä Kerttu kierteli paljon joko minun tai siskojeni matkassa. Esiintyminen oli huomiota rakastavalle Kertulle aina mieluista. Agilityssä päästiin aikoinaan kilpailukentille asti ja tokoakin tuli harjoiteltua alokasluokan liikkeiden verran. Tokossa emme kuitenkaan koskaan edenneet möllikisatasoa pidemmälle, vaikka vaikka jossakin vaiheessa liikkeet olivatkin sillä mallilla, että olisi voinut vaikka jotakin koetta käydä kokeilemassa.

Jälkeläiset

Kertulla oli kodissaan yksi pentue, joka syntyi Kertun ja ilmeisesti naapurin pystykorvan salaisen rakkauden seurauksena jouluaattona 1999. Kerttu itse oli silloin vain noin vuoden ikäinen.

Alunperin pentuja oli syntyi maailmaan 7, mutta koska Kerttu oli entisten omistajien huomaamatta tehnyt pennut pihalle maakuoppaan 30 asteen pakkaseen, kolme pennuista oli jo ehtinyt paleltua kuoliaaksi ennen kuin asia huomattiin. Neljä pennuista jäi kuitenkin henkiin, kaksi narttua ja kaksi urosta. Siitä minulle ei valitettavasti jäänyt tietoa, minne pennut läksivät uusiin koteihinsa.

(takaisin Koirat-sivulle)