https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Lisäarvoteoria on oikeastaan melko tavallinen asia, mistä puhutaan jatkuvasti markkinoinnin yhteydessä. Tuosta “rakkaasta lapsesta” ei vain keskusteluissa käytetä tuota nimeä, vaikka itse teorian paikkansapitävyys on varmasti todistettu kauan sitten. Kyseessä on markkinointiin liittyvä psykologinen termi, joka voidaan muuttaa sanamuotoon “se vain näyttää niin hyvältä”, ja tähän asiaan usein törmätään erityisesti yhtiöiden kohdalla, kun niiden johto hakee rahoitusta liiketoimintaan tai kun asiakkaat hakevat yhtiötä, mikä voi toimia luotettavana kumppanina liiketoiminnassa.

Yleisin tuon teorian ilmenemismuoto on tilanne, missä rahoittaja alkaa rahoittaa osakeyhtiötä, koska se on ikään kuin enemmän luotettavan tuntuinen kuin esimerkiksi toiminimi. Tuon takia sitten tulee luottotappioita, kun joku henkilö alkaa sijoittaa suuria summia johonkin yhtiöön, joka vain näyttää paperilla hyvältä. Se että yhtiöllä on palveluksessaan vaikka 300 henkeä ei tee siitä välttämättä yhtään sen parempaa toimijaa kuin jostain kolmen hengen yhtiöstä, vaikka tätä ei välttämättä kukaan usko.

Markkinoija tietenkin mielellään tässä tapauksessa tarttuu numeroihin, hän voi tuolloin selittää yhtiön olevan 300 hengen työnantajan, mutta sitten tuote jää yleensä hiukan taka-alalle noissa pitkissä myyntipuheissa, joissa maalataan kuvaa yhtiöstä, jolla on kaikki mahdollisuudet päästä vaikkapa maailman johtavaksi linnunpönttöjen valmistajaksi. Tuolloin tietenkin markkinoija kertoo yhtiön tuotantotiloista, kuinka moderneja ne ovat, ja kuinka paljon niihin on nähty vaivaa. Hän tekee näin, koska High-tech myy ihmisille paremmin kuin linnunpönttö, ja jos tapahtuu oikeasti, että myyntimies kehuu tuotantoprosessin pilviin asti, mutta tuotetta ei näy, niin silloin voi kyseessä olla linnunpönttöjä valmistava yritys.

Tämä mielikuva syntyy siitä, että yhtiöllä on paljon väkeä palveluksessaan, ja ehkä sillä sitten on myös joku halli, missä se valmistaa tuotteitaan. Kuitenkin tuo yhtiö voi olla todellisuudessa vasta aloittamassa toimintaansa, ja saattaa olla niin, että sillä ei ole vielä yhtään asiakasta. Kun puhutaan yhtiön toiminnan arvioimisesta, niin tietenkin silloin olisi hyvä nähdä myös sen johtajien koulutus sekä ehkä myös jotain, mitä yhtiö on sitä ennen tehnyt tuolla alalla, missä se ainakin väittää toimivansa. Kuitenkin voidaan sanoa sellainen asia, että jos yhtiön johto on taitava, niin silloin se ei jää koskaan kiinni siitä, että se hakee ensimmäistä urakkaansa.

Tietenkin se voi olla vasta perustettu, mutta toki osaava johtaja sanoo aina tehneensä vastaavia urakoita toisen henkilön palveluksessa, eikä kukaan tietenkään halua lähettää laskua “numero yksi” kenellekään asiakkaalleen. Tuolloin osaava laskuttaja laittaa laskuun jonkun ison numeron, jotta kukaan ei saa tietää olevansa yhtiön ensimmäinen asiakas. Silloin on helpompi saada oma työ hyväksytettyä ilman mitään selvityksiä. Kuitenkin lisäarvoteoria on oikeastaan myös sitä, että jos markkinoija osaa työnsä, niin silloin ei kukaan huomaa, että hän kauppaa muuta kuin loistavia tuotteita.

Oikea markkinointiasiantuntija tietenkin osoittaa kaikille tuotteensa olevan loistava ostos, mutta samalla hän peittää ehkä omaa tietämättömyyttään sen toiminnasta esimerkiksi luettelemalla sarjan sivistyssanoja. Putkimiehet ovat loistavia esimerkkejä tällaisesta henkilöstä, joka peittää jotain pitkiin sivistyssanoja sekä ammattislangia sisältäviin lauseisiin . Vain oikea putkimies voi sanoa vesihanaa sekkoittajaksi vaikuttamatta kuitenkaan naurettavalta. Tuollainen ammattisanaston viljely tietenkin luo loistavan kuvan hyvin ammattitaitoisesta henkilöstä, jonka työ vaatii suurta osaamista. Lisäarvosta kovin tietenkin on se, että valtio toimii yhtiön kanssa jossain projekteissa. Se takuulla sitten herättää luottamusta asiakkaiden taholta, jos valtio komeilee yhtiön asiakkuuslistoilla, tai muuten tulee ilmi sen asema valtion alihankkijana.

Samoin esimerkiksi vaitiolovelvollisuuden vaatiminen työntekijöiltä sitten antaa kuvan siitä, että yhtiön johto tuntee lain sekä asetuksen. Jos vastapuolella istuu henkilö, joka vaikuttaa lainopin asiantuntijalta, niin silloin tietenkin tuolla henkilöllä on paljon suurempi kynnys aloittaa oikeustoimet tuota toimijaa vastaan, vaikka laki olisi hänen puolellaan. Eli tuo toiminta siten on tarkoitettu usein pelottamaan ihmisiä, jotta he eivät paljastaisi yhtiölle kiusallisia asioita sen liiketoimista. Myös sellaiset ympäripyöreät termit kuten “lakimies” tai “viisi vuotta lainopintoja takana” varmasti sitten aiheuttavat sellaista, että joku saattaa sitten pelästyä, ja jättää oman etunsa valvomatta.

Se että henkilö käyttää titteliä “lakimies” tai “insinööri” ei tarkoita sitä, että hänellä noita titteleistä olisi oikeasti. Tämä voidaan tietenkin selittää siten, että esimerkiksi työhaastattelija vain lainaa tuon henkilön työhuonetta, jotta sitten hän selviäisi tuosta “sekaannuksesta”, mikäli sisään astuu poliisi, joka sitten kysyy opinnoista tai muusta vastaavasta toiminnasta. Lisäarvoa tietenkin tuovat kalliit autot sekä vaatteet, joiden avulla muille osoitetaan sitä, kuinka hyvin henkilöllä menee, ja tietenkin keskustelu voidaan aina kääntää koskemaan esimerkiksi ulkomaanmatkoja, kun tuon hyvin toimeentulevan pariskunnan ammatteja kysellään. Ja antaahan puku sekä solmio hyvän kuvan ihmisestä, joka saapuu turistikohteeseen, koska silloin ihmiset ikään kuin automaattisesti kuvittelevat hänen olevan liikematkalla.

Tai niin tuo henkilö varmaan sitten kuvittelee muiden luulevan. Näet monissa elokuvissa puku on sen merkki että henkilö on liikematkalla. Ja sen toivotaan herättävän kateutta sellaista maailmaa nähnyttä miestä kohtaan. Kuitenkin saattaa hiukan herättää kummastusta, kun tuollainen maailmaa nähnyt johtaja selvittelee esimerkiksi kuvitteellisia asiakirjoja hotellissa,missä on vain turisteja. Eli tuolloin on mennyt esitys hiukan puihin. Ja vaikutus voi olla hiukan huvittava, jos maailman mies ei tiedä, että hotellissa ei ole liikematkalaisia ollenkaan.