WARP-raketti voi tarjota loistavan mahdollisuuden matkaan tähtiin tai ainakin vapauden liikkua omassa aurinkokunnassamme.

Kimmo Huosionmaa B.Sc.,BBA

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Yllä oleva kuva on elokuvasta "2001-Avaruusseikkailu", mutta WARP-raketti voisi oikeasti toteutuessaan näyttää tältä. WARP-ajojärjestelmä tarjoaa mielenkiintoisen tavan matkustaa universumissa. Sen etuna muihin rakettien ajojärjestelmiin verrattuna on se, että tämä raketti ei tarvitse mitään erityistä ajoainetta, vaan pelkkä reaktori riittää sen kuljettamiseen eteenpäin. WARP on oikeastaan nimeltään MDD (Magneto Dynamic Drive), ja kyseessä on periaatteessa hyvin yksinkertainen väline, missä aluksen ympärille on rakennettu rengasmainen magneetti, joka vetää avaruuden ioneja lävitseen.


Tuollainen magneettien hyödyntäminen ajojärjestelmän toteuttamisessa tietenkin tarkoittaa sitä, että tämä alus voi matkata avaruudessa ilman ajoainetta, jolloin sen toimintasäde olisi paljon laajempi. WARP-moottoria käyttävä alus voisi toimia hybridivaoimanlaitteen avulla, eli kun se tulee jonkun tähden lähelle, niin silloin tämä alus kääntää ydinreaktorin pois päältä, ja siirtyy käyttämään aurinkopaneeleja, jolloin sen operointiaika sitten pitenee.


Koska WARP ei tarvitse erityistä ajoainetta, niin sen avulla voidaan tutkia sekä kartoittaa useampia tähtijärjestelmiä kuin muilla raketeille, ja sen jarruttamien olisi helpompaa. Tuolloin tarvitaan vain sellainen järjestelmä, joka kääntää WARP:in toimimaan nurinpäin, jolloin tuo alus sitten saadaan jarruttettua sen lähestyessä jotain tähteä. Se ylittääkö WARP-alus valonnopeuden on tietenkin arvoitus, kunnes tuo alus sitten saadaan rakennettua, sitä ennen voimme vain spekuloida näillä asioilla. Mutta sitten tietenkin tulee mieleen sellainen asia, että WARP on hyvin suurella kapasiteetilla varustettu alus, vaikka se ei tuota valon nopeutta yllittäisikään.


Nimittäin tuollainen alus voisi myös johtaa ilmaa kiihdyttimensä läpi, ja silloin se tietenkin voisi myös leijua ilmassa. Eli silloin se leijuu sen magneettisen työntölaitteen aiheuttaman ilmavirtauksen varassa. Tuolloin tietenkin tulee mieleen se, miltä tuo alus sitten näyttäisi? Sen ulkonäkö olisi ehkä hyvin lähellä maailmanpyörää tai pikemminkin kärrynpyörää , koska tuon aluksen ympärillä oleva kiihdytin olisi tietenkin melko laaja väline, jonka pitää kyetä vetämään universumin ioneja lävitseen, mutta tietenkin se voi ionisoida myös ilmakehän atomeja. Itse olen joskus miettinyt, että olisiko WARP:issa mahdollisesti sitten myös hiukkaskiihdytin, joka asennettaisiin sen ympärille. Jos tuossa aluksessa olisi magneettirenkaaseen asennettu hiukkaskiihdytin, jossa elektronit tai protonit kiertävät kehää valon nopeudella, niin silloin aluksen sisällä olevassa tilassa aika pysähtyisi, ja jos aika aluksen sisällä olisi pysähtynyt, niin sen avulla voitaisiin matkata mihin vain universumissa.


Tämä päätelmä perustuu siihen, että jos kappale kulkee täysin valon nopeudella, niin silloin sen sisällä aika pysähtyy. Ja kyseessä on tuolloin ilmiö, mikä näkyy mustien aukkojen ympäristössä, kuten Albert Einstein on aikoinaan laskenut. Tuolloin voidaan spekuloida sellaisella ajatuksella, että tuo alus matkaisi ensin universumissa erittäin suurella nopeudella lähelle mustaa aukkoa, jonka jälkeen se ohjattaisiin tuohon aukkoon. Kun tuo musta aukko sitten alkaa vetää kappaletta puoleensa, niin sitä sitovat tietenkin Newtonin painovoimalait, joiden mukaan kappale putoaa massakeskipisteesee sen pakonopeudella, jolloin tuossa kohdassa voidaan valonnopeus ylittää.


Toki musta aukko voidaan muodostaa lataamalla johonkin kappaleeseen tarpeeksi sähkövirtaa, jolloin syntyy keinotekoinen singulaari eli musta aukko. Se voidaanko tuollaista singulaaria sitten hyödyntää avaruusmatkaillussa riippuu siitä, että olisiko se niin suuri, että alus mahtuisi ajamaan sen läpi. Samoin jos aluksesta itsestään aletaan tehdä singulaaria, niin silloin pitää kuitenkin pohtia sitä, että kuinka pitkään siihen pitää pumpata sähkövirtaa, jotta se muuttuisi mustaksi aukoksi.


Näet jos tällainen toimenpide kestäisi sitten liian kauan eli satoja vuosia, niin silloin siitä ei mitään hyötyä olisi. Kuitenkin voidaan sanoa, että aluksen massan lisääminen tietenkin hidastaa aikaa sen sisällä, mistä voisi olla hyötyä äärimmäisen pitkillä avaruusmatkoilla. Mutta jos taas tuon tekniikan varjopuolia ajatellaan, niin avaruusaluksen massan lisääminen saa sen vetämään muita kappaleita puoleensa, ja silloin se voisi joutua meteoriittipommituksen kohteeksi. Mutta kun palataan tuohon magnetodynaamiseen ajojärjestelmään, niin sillä olisi erittäin suuri kapasiteetti toimia myös esimerkiksi laivojen potkurien korvaajana. .


Tuollainen MDD.llä varustettu laiva voisi liikkua kumpaan suuntaan hyvänsä sulavasti. Eli se voisi vaihtaa kulkusuuntaa kuin tyhjää vain, ja jos sen ohjaaminen perustuu kehittyneeseen virtuaalitodellisuusteknologiaan, missä koko aluksen ohjaajan havaintoympäristö muodostetaan näyttöpäätteiden avulla, niin silloin se voisi ajaa sulavasti molempiin suuntiin, Tuolloin ei kannata missään tapauksessa jättää ikkunoita seiniin, ja ruori sijoittaa sivuttain, jotta tuo ikkunoista välittyvä kuva ei häiritse aluksen ohjaajia, joiden näytöille tulee sen puolen kamerakuva, johon alus liikkuu, jolloin ohjaajien on helpompi keskittyä aluksen ohjaamiseen.