https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

VRIL on aihe, jota aina välillä käydään läpi UFO:jen syntyä etsittäessä. Tuo organisaatio oli aikoinaan WAFFEN SS:n kanssa yhteydessä toimiva, ilmeisesti jonkinlaisten tiedemiesten yhteisö, joka piti tuolloin yhteyttä “Ahnenerbe”-organisaation kautta RSHA:han. Tuo yhteydenpito tapahtui neljän naisen kautta, jotka väittävät edustavansa jotain “humanoideja”, jotka lähettivät heille viestejä Aldebaran-tähdeltä. Tuollaiseen toimintaan en kuitenkaan koskaan itse ole uskonut, vaan epäilen että nuo naiset olivat jollain tavoin jälkeenjääneitä tai henkisesti häiriintyneitä, koska he eivät koskaan leikanneet omia hiuksiaan. Kuitenkaan ei ole olemassa mitää varmistettua tietoa tuon ryhmän olemassaolosta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vril

Tuo “VRIL”-yhteisö tunnetaan läinnä yrityksistä rakentaa “lentävä lautanen”, jota kutsutaan nimellä “Hönebru”. Kyseinen toiminta oli silloin salaista, ja se tapahtui lähinnä Himmlerin oman “Luciferin” tai “Mustan auringon” yhteisön kautta”, mikä tarkoitti lähinnä eräänlaista mentorointiryhmää, jossa korkeimpia natsiupseereita, ikään kuin valmennettiin heidän tehtäväänsä varten. Kuitenkin monet ihmiset ovat sitä mieltä, että nuo naiset ovat olleet ainoastaan ikään kuin eläviä radioita joidenkin tiedemiesten sekä SS:n upseerien välillä. Eli he olivat vain lukeneet joko paperilapuille jätettyjä tekstejä, tai sitten heille luettiin nuo viestit korvanappikuulokkeen sekä radiopuhelimen avulla, niin että he vain toistivat perässä sen, mitä muut lukivat heille tuon korvanapin kautta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Black_Sun_(occult_symbol)

Jos puhutaan siitä, miten tuollaiset henkilöt olivat sopivia viestien viejiä, niin silloin täytyy muistaa se, että he eivät kykene välttämättä abstraktiin ajatteluun, joten noita ihmisiä on todella helppo ohjata. Ja koska he olivat holhouksen alaisia ja hiukan jälkeenjääneitä, niin noista ihmisistä oli sitten helppoa hankkiutua eroon “eutanasia-ohjelman” eli AKTION T-4:n avulla, jotta he eivät olisi kyenneet sitten vaarantamaan noita projekteja, joista tärkein oli V-5, mikä tarkoitti silloin “Die Glocke” eli “kello-nimistä laitetta.

“Die Glocke” oli oikeastaan vain yksi näistä kuuluisista “lentävistä lautasista”, joita ideoitiin SS-kenraali Dipl. Ing. Dr. Hans Kammlerin alaisuudessa tomineessa SS-E-IV-yksikössä. Tuon yksikön työntekijöihin kuului Viktor Schauberger-niminen mies, joka keksi laitteen joka voisi lentää täysin ilman polttoainetta. Tämä väline perustui siihen, että pillin läpi kohoava ilmavirta pyöritti herkästi laakeroitua potkuria, mikä sitten sai aikaan sen, että laite olisi voinut nousta ilmaan. Tai ainakin pienimittakaavaiset mallit olivat toimineet, mutta kuitenkin jostain syytä tuon laitteen kehittäminen lopetettii sodan päättyessä. “Hönebru” oli joka tapauksessa mullistava väline, jos se olisi vain toiminut käytännössä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Die_Glocke

Kyseinen laite perustui sähköiseen ajojärjestelmään, missä korkeasti rikastettu radioaktiivinen polttoaine laitettiin rengasmaisen kiihdyttimen sisään. Sillä tavoin korkeasti rikastettu radioaktiivinen polttoaine saadaan pidettyä liikkeessä, jotta se ei polttaisi tuon laitteen reaktorin runkoa rikki. Tuon lautasmaisen lentolaitteen moottori saadaan toimimaan siten, että toisiinsa nähden vastakkaisiin suuntiin pyörivät magneetit synnyttävät alaspäin suuntautuvan tornadomaisen ilmiön, mikä nostaa kyseisen lentolaitteen ilmaan. Kaikkein villeimmissä malleissa nuo “lentävät lautaset” olisivat olleet aikakoneita, joiden toiminta perustui niihin kiinnitettyyn kiihdyttimeen, missä alkeishiukkasia laitettaisiin pyörimään hiukkaskiihdyttimessä valon nopeudella, jolloin aika olisi pysähtynyt sen sisällä.

Se onko tuo ydinkäyttöinen malli oikeasti kehitetty esimerkiksi Lockheed-Martin-yhtiöiden toimesta on kuitenkin epäselvää, mutta tiedetään, että molemmat suurvallat ovat Kylmän sodan aikaan kehitelleet ajatusta siitä, että ne rakentaisivat ydinkäyttöisen lentokoneen, joka kykenisi lentämään jopa vuosikausia ilmakehässä. Kyseistä konetta varten kehitettiin “kaarisuihkumoottoriksi” kutsuttu laite, jossa polttokammion palotapahtuma korvataan valokaarella, jolla estetään ydinreaktorin radioaktiivisia kaasuja leviämästä ilmakehään. Tuo lautasmainen lentolaite oli konventionaalisimmassa asussaan sellainen, että se olisi voinut muuttaa historiaa. Sen keskellä oli suihkumoottori, joka olisi työntänyt kyseistä laitetta ylöspäin, ja sen kehällä olisi ollut neljästä kahdeksaan sivulle työntävää suihkumoottoria, joiden avulla tuo väline olisi voinut muuttaa suuntaa miten se olisi vain halunnut sitä muutella.

https://en.wikipedia.org/wiki/Nuclear-powered_aircraft

Jos tuo ydinkäyttöinen lentokone olisi lentänyt, niin sen ajoaineena olisi toiminut ehkä vesi, ja se olisi mahdollistanut kyseisen lentokoneen operoinnin myös maapallon ilmakehän ulkopuolella, Tarinan mukaan tuollainen ehkä hiukan “Backfire”-pommittajaa muistuttava ydirakettikäyttöinen lentokone tai avaruussukkula olisi ollut kehitteillä myös Neuvostoliitossa, ja tuo supervalta olisi aikonut lentää sen avulla ehkä jopa Marsiin. Joten ehkä tarunhohtoinen “Kosmokator” olisi ollut tuollainen projekti, joka kuitenkin olisi ehkä lopahtanut teknisten vaikeuksien johdosta. Kun tuollaisia ydinkäyttöisiä lentokoneita mietitään tarkasti, niin silloin tietenkin tulee mieleen sellainen normaali “Predator”-lennokki, mihin on asennettu RTG- eli ydinparisto sekä sähkömoottori, jotka antaisivat sille jopa vuosikausien toiminta-ajan. Mutta kuten tiedämme, niin tämä kaikki oli vain arvailua. Tällaiset asiat tietenkin kiehtovat ihmisiä vielä nykyäänkin, ja siksi näitä asioita koskevia filmejä sekä kirjoitelmia varmasti tule jatkossakin internetiin.