Korpimetsän Virvatuli

Luonne

Eihän tuo helppo B suomenhevosen maksimitasona juuri mieltä lämmitä, mutta on se sentään parempi kuin helppo C. Ikävä kyllä estepuolella tamma ei ole yhtään sen lahjakkaampi, melkein päinvastoin. Virvan hyppytekniikka on sen verran omintakeinen ja luvalla sanoen onnetonta räpeltämistä, että olemme pysytelleet kouluratsastuksen parissa. Talvisin hiihtoratsastus kiilaa ykköslajiksi, se on hurjan hauskaa touhua eikä vaadi hevoseltakaan ihmeempiä. Virva-raasu kyllä yrittää, kovasti yrittääkin, vaan ei siitä ole helppoon A:han vaikka miten päin asiaa katsoo ja kokeilee.

Hyvä tasapaino sekä eteenpäinpyrkimys tammalla kyllä on, se liikkuu koko kropallaan ja etenkin ravi on oikeasti mainio. Pitää toivoa, että juuri nämä ominaisuudet siirtyvä jälkipolville ja isäori tuo vähän lisäkapasiteettia. Virva on herkkä, pehmeä, kaikin puolin miellyttävä ratsu, ketterä ja vikkelä. Se ei luista annetuista töistä, vaan tekee kaiken suurella tarmolla ja ylpeydellä. Itse asiassa raudikon suurin vika onkin matala kapasiteetti, ratsastettavuudeltaan parempaa hevosta saa hakea! No, se esteosaaminen loistaa poissaolollaan, mutta puhutaan nyt kouluratsastuksesta.
Virva tekee niin tasaiset pysähdykset ja siistit peruutukset, että joskus tekisi mieli tuoda pari kapasiteetikkaampaa hevosta katsomaan vierestä, miten homma hoituu. Tamma tuntuu jo luonnostaan seisahtuvan pilkulleen kuten kouluradoilla hevosen toivotaan pysähtyvän, mikä jo vähän naurattaa. Kuuliaisena, nöyränä ja miellyttämishaluisena hevosena Virva kuuntelee aina avut loppuun saakka lähtemättä vaillinaisin tiedoin tekemään jotain, mitä kuvittelee ihmisen haluavan. Siirtymät askellajien välillä ja sisällä ovat pehmeän sujuvat ja tasaiset, lisätty käynti on hyvä ja keskiravi hipoo erinomaista. Vastalaukka nousee yhtä helposti kuin myötälaukka, enkä muista tamman koskaan ottaneen askeltakaan ristilaukkaa. Helpon A:n asiat, kuten lisätty ravi ja laukka, kuitenkin takeltelevat, Virvan kokoamiskyky jää vajaaksi eikä avoista ja suluista tarvitse haaveillakaan. Perus pohkeenväistö sen sijaan sujuu kuin leikiten.

Pesupaikalla lutraaminen, suoraan letkusta juominen sekä kunnolla vaahtoava shampoo ovat Virvan arjen huippuhetkiä. Muutenkin tamma viihtyy vedessä, se nauttii uimisesta sekä loikkii varmasti joka ikiseen tarhassaan olevaan vesilammikkoon. Parhaita rapsutuspaikkoja ovat säkä ja kainalot.
Virva on kiltti, luottavainen hevonen, joka antaa ihmisen tehdä aika lailla mitä tahansa, vaikka touhu vähän epäilyttäisi. Esimerkiksi ensimmäinen klippaus oli vähän jännittävä kokemus, mikä tosin näkyi ainoastaan raudikon jännittymisenä sekä epäluuloisena pälyilynä. Tamman luotto ihmiseen on niin kova, ettei se pakene paikalta tämmöisten takia. Toki Virvaltakin löytyy pakoreaktio, se säikkyy siinä missä kuka tahansa muukin (eläin tai ihminen), joskin lähinnä todella kovia, yllättäviä ääniä tai erikoisempia tapahtumia.
Nykyään, aikuisena ja paljon nähneenä hevosena, Virva ei korvaansa lotkauta oikein millekään. Se on helppo käsitellä kaikissa tilanteissa, ongelmaton kengittää, kaikin puolin mutkaton kaveri. Talutettaessa tamma kävelee ihmisen tahtia odottaen kiltisti paikoillaan porttien ja ovien avaamista, vaikka naapuritarhassa vedettäisiin rallia tai raudikko olisi jäänyt viimeiseksi talliin. Samalla rauhallisella luottavaisuudella Virva kävelee rampin ylös traileriin/rekkaan jännittämättä pitkiäkään matkoja.

Kisaaminenkaan ei tätä daamia jännitä, yleisö antaa itse asiassa vain mukavasti lisäpotkua Virvan jo ennestään mainioon tekemiseen. Tamma vähän röyhistelee rintaansa, tuntuu hymyilevän ja oikein sädehtivän ihmisten katsellessa sitä. Raudikon suoritukset ovat rentoja ja hyväntuulisia, kevyen ja helpon näköisiä – siinä määrin, että moni kyselee, milloin siirrymme helppoon A:han. Voi, kun siirtyisimmekin!

-

Upean luonteen kirjoittanut Lissu T.!