Dandelion d'Royal

Donnan isänsukua oli lähes mahdotonta alkaa selvittämään, sillä maahantuojan mukaan suvusta ei ollut aikaisempaa tietoa. Onneksi pieniä sukulaisen rippeitä kuvineen löytyi googlailulla ja lähettämällä uteliaita kyselyitä hevosten omistajille. Kävi ilmi, että ori tulee kisaamattomasta suvusta ja sukulaisilla ei ole kauheasti mitään millä pörhistellä. 

ii. Cuenco d'Sonido oli ilmeisesti todella suurikokoinen ja roteva royal hanoverian cream ori sekä väritykseltään ruunikonsamppanja. "Sola" ei ollut rakenteellisesti mikään paras ori ja näyttelymenestystä orille ei suotu. Onneksi luonteeltaan Sola oli helppo ja ystävällinen, jopa hieman ujo uusia ihmisiä kohtaan. Ujous koitui välillä uusien ihmisten kohtaloksi, sillä Sola vaipui herkästi omiin ajatuksiin ja hätkähti sitten hereille. Nousi jopa pystyyn tai veti liinat totaalisesti kiinni. Eniten kärhämää syntyi kengittäjän kanssa, ketä Sola ei sietänyt tavalla tai toisella. Koulutuksesta huolimatta Sola jouduttiin kengittämään rauhotuksen kanssa, vaikka satunnaisesti ori puski jopa rauhoituksen läpi. Lopulta Sola oli ilman kenkiä ja omistaja sai vuolla orin ilman ongelmia. Kisoissa orin kanssa käytiin pari kertaa VHRY:n alta escuela luokissa, mutta uusissa paikoissa Sola oli turhan vireä.

iii. Eco Lago oli isokokoinen ori ja väriltään nokinen ruunikonsamppanja, että näytti ulkoisesti mustansamppanjalta. "Laku" oli todellinen esiintyjä ja piti kovaa mekkalaa tallin pihassa. Oria käytettiin pääosin näyttelyissä, mutta malttamaton hevonen ei kyennyt olemaan hetkeäkään paikoillaan ja tuomareilla oli vaikea arvioida oria. Laku oli tasapainoinen, ryhdikäs ja hieno hevonen, mutta kantakirjattiin III-palkinnolla heikon luonteen puolesta. Kotona orin omistaja harjoitteli klassisen kouluratsastuksen asioita pääosin ratsain, sillä ori provosoitui mikäli maastakäsin joku oli liian lähellä hänen kuplaansa. VHRY kisoissa tuli pyörittyä satunnaisesti, sillä Laku otti uusissa paikoissa liikaa tuulta alle ja keskittyminen oli kisapaikoilla pyöreä nolla. Jälkeläisiä ori sai vain muutamia, sillä meriititön ori ei kiinnostanut kovin montaa tamman omistajaa.

iie. Canción Sonrisa tuttujen kesken Rissa oli pääosin siitostamma ja satunnainen ratsu omistajan tyttärelle. Rissa oli lempeä ja hieman ujo kaikkia kohtaan, mutta silti äärettömän kiltti. Antoi hoitaa itseään rauhassa ja osaamattomana hevosena kyyditti lapsia suurella kunnialla. Rissalla pystyi maastoilemaan ilman ongelmia, vaikka satunnaisesti säikkyi jotain yllättävää. Onneksi reaktiot eivät olleet suuria. Ennen ensimäistä varsaa Rissa kävi näyttelyissä ja sai kantakirjaan III-palkinnon hyvin alhaisilla pisteillä. Rakenne ei ollut aivan priimaa, mutta luonne mitä mahtavin. Ensimmäinen varsa syntyi seuraavana kesänä ja Rissa sai yhteensä neljä varsaa. Kaikki hyvätapaisia ja kilttejä, jokseen hieman ujoja. Onneksi hyvä orivalinta korjasi tamman rakennevirheitä.

ie. Jerga oli Tanskasta Suomeen muuttanut tamma, joka oli kaunis ruunikonsamppanja varustettuna isolla leveällä läsillä sekä sinisillä silmillä. Tamman oli tarkoitus toimia ratsastuskoulun tuntihevosena, mutta aran luonteen puolesta tamma sopi ainoastaan muutamalle tutulle ratsastajalle. Ujo tamma vihasi matkustelua ja siksi kilpaileminen painottui tallin omiin koulukisoihin. Jerga myytiin yksityiseksi toiselle tallille, jossa uusi omistaja alkoi harjoitella klassisen kouluratsastuksen asioita ensin maastakäsin ja lopulta ratsain. Paineeton ja rauhallinen eteneminen sopi tammalle mainiosti, vaikka eivät koskaan käyneet esittämässä kykyjään VHRY kisoissa. Jerga astutettiin kaksi kertaa hieman myöhemmällä iällä ja molemmat varsat myytiin maailmalle.

iei. Pesado oli Tanskassa syntynyt royal hanoverian cream ori, joka tunnettiin korkeista sukista ja leveästi läsistä. Komea ori oli näyttelyiden helmi ja kantakirjauksen jälkeen ori myytiin uudelle omistajalle. Uudessa kodissa Pesado "Peska" pääsi harjoittelemaan klassisen kouluratsastuksen saloja ja myöhemmin kävi VHRY kisoissa hurmaavassa yleisön. Sieltä moni kasvattaja otti omistajan yhteystiedot ja lopulta Peska oli kiireinen jalostushommien ohella. Kilpaileminen jäi vähäiselle, vaikka ratsukoulutus jatkui kotona klassisia periaatteita kunnioittaen. Peska menehtyi 20-vuotiaana yllättävään kaasuähkyyn.

iee. Jebina oli pienessä ratsastuskoulussa toiminut tuntitamma ja monet tykkäsivät tamman tasaisesta sekä lempeästä luonteesta. Tamma ei asunut tavallisessa ratsastuskoulussa, sillä koululla opetettiin vanhoja hevosmiestaitoja ja klassista kouluratsastusta. Jebina oli osaava ja kokenut, että tamma opetti paljon uusia oppilaita klassiseen maailmaan. VHRY kisoissa tamma kävi tasaisin välin uusien ja tuttujen oppilaiden kanssa, sillä uusissa paikoissa Jebina oli kuin kotonaan. Kuitenkin pieni onnettomuus johti siihen, että Jebina siirtyi ratsastuskoulun omistajalle yksityiseen käyttöön ja siitoskäyttöön. Varsoja tuli yhteensä kolme, joista kaksi myytiin ja yksi pidettiin tamman jatkajana. Onnettomuudesta huolimatta Jebina toipui ja nukkui 30-vuotiaana pois. Kuten klassisen syvin periaate menee: ratsastus vahvistaa hevosta, ei kuluta. Ja kun huomioon otti tamman vamman, eli Jebina terveenä ja huolettomana pitkään. 

☆

ei. Achillea oli suurikokoinen, samppanjanmusta royal hanoverian cream ori. Kokoa ja liikettä riitti koko säkäkorkeuden sekä painon edestä, kuten myös orimaista luonnetta. Achillea ei ollut tallin helpoin hevonen ja vaati paljon määrätietoisuutta, ettei ori hypi varpaille. Pohjimmiltaan hevonen oli kiltti ja nöyrä, mutta muut hevoset ja ihmiset saivat orille herkästi show-vaihteen päälle. Orista lähti ääntä ja muuttui nopeasti levottomaksi, mikäli käsittelijä ei uskaltanut pyytää oria käyttäytymään. Nuorena poikana Achillea kierteli näyttelyitä ja hankalasta luonteesta huolimatta ori sai tuomareilta paljon kehuja. Achillea kantakirjattiin viisivuotiaana I-palkinnolla ja ennätyspisteillä kantakirjaan, että ei oria kehdattu ruunata. Tammoja riitti ympäri maailmaa ja hankalan luonteen lisäksi ori periytti hyvää rakennetta jälkeläisille.

eii. Anthemis tutummin "Murkku" oli maailmanmatkaaja ja kierteli enimmäkseen historiallisissa tapahtumissa näyttelyiden lisäksi. Suuri samppanjanmusta ori herätti yleisön mielenkiinnon hurvaavalla luonteella, hiekanruskealla karvapeitteellä ja sinisillä silmillä. Oristä lähti ääntä lähti ja oli vahva kuin härkä. Murkku oli todellinen showmies ja parhaimillaan ori oli suuren yleisön edessä. Ketterä, nopea ja hyvässä raamissa liikkuva ori kilpaili omistajan kanssa pääosin asetaitoluokissa ja joustauksessa, sillä laatikon sisällä tanssiminen ilman rekvisiittaa ei houkutellut oria. Murkku osasi paljon alta escuelan asioita koulupysähdyksestä piaffeen ja passageen, mitä tuli ohimennen harjoiteltua maastossa ja asetaitoradalla. Jälkeläisiä ori sai myöhemmällä iällä, kun näytöksissä kiertely loppui. Varsoja tuli kymmenittäin ja varsat ovat perineet isoa kokoa, kipakkaa luonnetta ja hyvää terveyttä. Murkku ei elämänsä aikana pahemmin 

eie. Isokokoinen samppanjanvoikko tamma Heliopsis oli Sveitsissä syntynyt ja vieroituksen jälkeen tamma lähti ratsukoulutukseen Ranskaan. Tammasta kaavailtiin hyvän sukunsa perusteella kouluratsua. Alkuun kaikki sujui hyvin ja "Helia" oli erittäin näppärä maasta käsin. Selästä käsin tamma vaati pitkän verryttelyn, että uskaltaa rentoutua ja tehdä parastaan. Siksi tamma ei pärjännyt nuorten hevosten kisoissa ja matkustaminen oli tammalle myrkkyä. Onneksi Helia innostui historiallisista lajeista, joissa ei tarvise turhaan stressata ja keskeyttää saa milloin vain. Myöhemmin Helia myytiin eteenpäin Ruotsiin, jossa tamma sai jatkaa asetaitolajeissa ja myöhemmin joustauksessa. Uuden omistajan kanssa tamma sai paljon rohkeutta, että rennolla mielellä kilpaileminen onnistui hyvin. Uusi omistaja teetti tammalle kaksi varsaa ja molemmat ovat myyty maailmalle terveinä.

ee. Hestian emä Chaptalia oli ihastuttava nokikuvioinen voikonhallakko tamma ja väristä jaksettiin väitellä, vaikka tamma väri oli testattu useampaan kertaan. Kaunis tamma pienillä merkeillä oli luonteeltaan arvaamaton ja ujo. Etenkin uusia ihmisiä kohtaan tamma oli epäileväinen ja meni kauan, että tamman luottamuksen saa itselleen. "Talia" oli siitä huolimatta lempeä ja kiltti tamma, vaikka saattoi äkisti säikkyä kovaa ääntä tai nurkan takaa ilmestyvää ihmistä. Ratsuna oli hitaasti lämpenevää sorttia, mutta oikein nappuloiden löytyessä alkoi Talia tarjoamaan parasta. Laukasta usein innostui, että laukkatyöskentelyn jälkeen oli hyvä antaa pitkää ohjaa. Tammalta löytyi voimaa ja kantokykyä, kun ratsastaja osasi pyytää oikeassa kohtaa tarpeeksi selkeillä avuilla. Talia kävi muutamissa VHRY kisoissa lähiympäristössä, mutta muuten pysyi hyvän mielen treenihevosena ja siitostammana. Varsoja tuli yhteensä viisi kappaletta ja kaikki ovat terveitä hieman hankalasta luonteesta huolimatta. Siihen ei kauheasti orivalinnat auttanut. Onneksi varsat ovat olleet terveitä.

eei. Calendula oli voikonhallakko royal hanoverian cream ori, jonka kutsumus oli toimia opetusmestarina jo nuoresta iästä lähtien. "Dylan" oli hyvätapainen, ihmisystävällinen ja utelias hevonen. Oria oli helppo kouluttaa hyvän luonteensa puolesta ja etenkin maasta käsitellessä ori luki ihmistä kuin kirjaa sekä peilasi käsittelijän kehoa taidokkaasti. Vinon ihmisen kanssa ori oli myös vino, mutta korjaukset oli helppo tehdä raippamerkillä ja korjaamalla omaa asentoa. Ratsuna Dylan oli rauhallinen ja alkuun hidas, että kesti hetki lämmetä tehtäviin. Asetaitoluokat, peitsaus, alta escuela, kaikki kävivät orille. Kunhan ihminen pysyy rauhallisesti selässä, ei Dylanilla ollut paniikkia tai säikkymisen aihetta. VHRY kisoissa tuli Dylanin käytyä ahkerasti ja myös Rinacimento Sim Pratolino kokeilemassa onneaan, mutta jäi sijoituksetta asetaito- ja alta escuela- luokassa. Varsoja Dylan sai kolme elämänsä aikana, sillä väärän värisenä rhc- orina ei ollut kysyntää jalostusmarkkinoilla.

eee. Charlina tutummina "Liinu" oli kaunis isomerkkinen voikko tamma, joka oli luonteeltaan suhteellisen varautunut. Säikyn luonteen vuoksi tammalla ei uskallettu ratsastaa, mutta maasta käsittelyssä Liinu oli hyvä. Silloin tamma uskaltautui rentoutua, kun ihminen on lähellä. Selästä käsin pelottava kentön pelottava tuulinen nurkka tai hiekkatie ei ollut yhtään pelottava, jos ihminen käveli vierellä. Tamma usein pysähtyi kysymään, että tarvitseeko pelätä. Jos ihminen pysyi rentona ja varmana, oli Liinu luottavaisin mielin. Jos ihminen otti kierroksia tamman säikkymisestä, hyppi Liinu kuin kenguru vierellä. Matkailu oli myös iso ei, että näyttelyissä ei tultu käytyä. Liinu sai elämässään yhden tammavarsan 12-vuotiaana. Myöhemmin Liinu päästettiin ikiuneen 16-vuotiaana kroonistuneen stressin ja kipuilun vuoksi.