Tähtäinjousi on jousista toistaiseksi ainut, joka on olympialaisten ohjelmassa. Tähtäinjouseen kuuluu tähtäimen sekä etu- ja sivuvakaajien lisäksi klikkeri eli vetopituuden ilmaisin, joka antaa ampujalle äänimerkin siinä vaiheessa, kun vetopituus on saavuttanut oikean mitan.
Vaistojousi on riisuttu versio tähtäinjousesta. Kyseessä on rungoltaan ja lavoiltaan sama jousi, mutta vaistojousessa ei käytetä tähtäintä, vakaajia tai klikkeriä lisäämään osumatarkkuutta. Tähtäämisessä käytetään nuolen kärkeä.
Taljajousi eroaa ulkonäöltään ja tuntumaltaan muista jousista. Se on teknisin mutta myös tarkin jousi. Taljajousessa käytetään tähtäinjousen tapaan vakaajia ja tähtäintä. Taljajousen tähtäimessä on kuitenkin suurentava linssi ja vatupassi sekä jänteellä erillinen takatähtäin. Tarkkuutta lisää myös laukaisulaite, jolla jousi laukaistaan liipaisinta painamalla.
Muista jousista poiketen taljajousi on aluksi raskas vetää vireeseen, mutta lopussa vetojäykkyys kevenee taljapyörien ansiosta. Klikkeriä eli vetopituuden ilmaisinta ei taljajousessa tarvita, koska vetopituus säädetään ampujan mukaan valmiiksi tiettyyn mittaan, johon veto pysähtyy. Taljajousessa nuolen lähtönopeus on selvästi suurempi kuin muissa jousissa.
Pitkäjousi eli long bow on klassinen puujousi josta monesti puuttuu myös tähtäimet. Long bow -jousiampujia voitaisiin kutsua vaikkapa perinnejousiampujiksi, sillä myös nuolet ovat puuta. Nykyajan tunnetuimmat long bow -ampujat taitavat löytyä elokuvista, lonkkarit ovat tulleet tutuksi mm. Taru Sormusten Herrasta -elokuvista.