Olemme kesän aikana ottaneet tehtäväksemme tutustua tarkemmin opetussuunnitelman sisältöön, mikä on saanut meidät huomaamaan, etteivät sen lupaukset toteudu. Mielestämme oppimisympäristöjen turvallisuuden eteen ei tehdä tarpeeksi töitä.
Opetussuunnitelma lupaa oppilaille turvallisen oppimisympäristön. Tästä huolimatta, kun Helsingin Nuorten budjetin kyselyssä nuorilta kysyttiin, missä paikassa he tuntevat eniten turvattomuuden tunnetta, moni nuori kertoi tuntevansa turvattomuutta erityisesti koulussa. Lisäksi vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan noin joka viides 8.-9. luokkalainen helsinkiläisnuori on kokenut kiusaamista lukuvuoden aikana, vaikka opetussuunnitelman mukaan kiusaamista, väkivaltaa tai syrjintää ei hyväksytä.
Kyselyjen perusteella selvästi huomaa, että opetussuunnitelman lupaukset eivät toteudu. On rehtorin tehtävä koulunsa osalta varmistaa, että opetussuunnitelmaa seurataan, ja tehdä muutoksia, mikäli epäkohtia ilmenee.
Meistä tuntuu, ettei koulun henkilökunta ei usein ymmärrä, kuinka vakavasta asiasta on todella kyse. Vaikka koulukiusaaminen ei sellaisenaan löydy rikoslaista, se usein täyttää useammankin rikoksen tunnuspiirteet. Opettajilla on ilmoitusvelvollisuus, mikäli oppilaan turvallisuus on vaarassa. Ongelma on, etteivät he tiedä, milloin on kyse tilanteesta, josta tulisi tehdä lastensuojelu- tai rikosilmoitus.
Usein kiusaamiseen puututaan liian myöhään. Kiusaamista tulisi ennaltaehkäistä, eli siihen tulisi puuttua ennen kuin sitä tapahtuu. Olemme törmänneet moniin kiusaamistapauksiin, joissa ainoastaan kiusatulle tarjotaan apua, mikä usein johtaa siihen, että kiusaaminen jatkuu vielä tulevaisuudessa. Luonnollisesti kiusattu tarvitsee apua, mutta on tärkeää myös tarjota apua kiusaajalle, sillä kiusaamisen taustalla on usein psyykkisiä ongelmia.
Kiusaamisen taustalla on usein kyse empatiakyvyn puutteesta. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsen tuntemat syyllisyyden tunteet ovat vähäisiä tai puuttuvat kokonaan. Kun lapsella esiintyy tällaisia piirteitä, siihen olisi tärkeää puuttua ajoissa. Opetussuunnitelman mukaan oppilaille tulisi opettaa hyviä tapoja ja kuinka kohdata muita ihmisiä arvostavasti. Aineenopettajan olisi siis syytä ottaa luokanopettajan tapaan isompi rooli oppiaineiden opettamisen lisäksi myös sosiaalisen vuorovaikutuksen opettamisessa ja lasten kasvattamisessa.
Vaadimme, että Helsingin kouluissa ryhdytään tekemään muutoksia. Jokaisen oppilaan tulisi tuntea oma oppimisympäristönsä turvalliseksi ja viihtyisäksi. Kiusaamisen ehkäisemisen ja turvallisuuden tunteen edistämisen eteen ei mielestämme nähdä tarpeeksi vaivaa. Kouluissa tulisi tehdä kaikki mahdollinen, jotta tämä toteutuu. Opetussuunnitelmaa tulisi seurata tarkemmin ja koulujen henkilökunnalle tulisi tarjota keinoja siihen, miten toimia kiusaamistilanteissa.