Kilpineidon Kammari - prologi
Iida istuu huoneessaan herra Shildtin omistamalla Nisulan tilalla. Hänen näkee ikkunassaan tumman hahmon ja tietää, että mies on jälleen siellä. Nainen kääntää selkänsä ikkunaa kohden.
"Hän seuraa minua, tarkkailee, vaanii... Emil, minun kihlattuni. Hän, jonka askelien ääntä pelkään. Ikuinen varjoni. Ja minä, vastentahtoinen varjon morsian.
En halua liittoon hänen kanssaan.
Avioliitto oli herra Shildtin toive. Hän toivo, että minulla olisi turvattu elämä ja hän uskoi, että hänen avustajansa Emil pystyisi tarjoamaan tämän minulle.
Suostuin liittoon, koska herra Schildt pyysi sitä. En halunnut pahoittaa hänen mieltään.
Mutta nyt näen, minkälainen tulevaisuus minua odottaisi sulhaseni kanssa. Emil haluaa olla nukkemestari - ja minä olisin hänen sievä koristenukkensa - vailla omaa ääntä ja tahtoa.
Mutta minulla on ratkaisu, joka avaa minulle tien vapauteen...."
Iida kohottautuu tuolista ja kävelee ikkunaa kohden.
Hän on tehnyt päätöksensä.