Alunperin hevostallina toiminut rakennus on Keski-Suomelle ominainen, pohjalaista luhtiaittaa muistuttava kaksikerroksinen aitta. Keurusselän Seura osti kokkitallin Rajan isännältä vuonna 1957 ja se siirreettiin seuraavana kesänä kotiseutumuseolle. 

Talouden kasvaessa ja tilantarpeen lisääntyessä tallin viereen on rakennettu aitta ja toiselle puolelle lato eli vaja. Yläkerta eli kokki tai parvi saatiin aikaan välikatolla. Siellä säilytettiin heiniä ja se oli myös lämmin nukkumapaikka.

Rajan talo oli kuuluisa 1800-1900-luvun vaihteessa Maija-emännästään, joka oli tunnettu parantaja ja hieroja. Hänen potilainaan Rajassa olivat mm. suomentaja Paavo Cajander ja kirjailija Vihtori Peltonen eli Johannes Linnankoski. Linnankoski majoittui Rajassa ensin mm. riihessä kunnes hänelle vapautui huone kokkitaliin yläkerrasta. Tässä kamarissa hän valmisteli viimeiseksi jääneen teoksensa Sirpaleita. Cajander vietti Keuruulla yhdeksän kesää, joista kuusi Rajassa. Cajander on kertonut kääntäneensä näinä kesinä viisi Shakespearen näytelmää ja useita sonetteja sekä kirjoittaneensa yhtä ja toista pienempää. 

Kuuselan aitta eli nykyisin tuntemamme kärryliiteri siirrettiin kotiseutumuseon alueelle pitkän etsinnän jälkeen. 1960-luvun alussa kävi ilmi, että tallin hankkimiselle on tarvetta, jotta suuret esineet kuten peltotyökalut ja hevosajovälineet saadaan suojaan ja säilytettäväksi. 

Kärryliiteri oli alunperin osa suurempaa lautaverhouksella toisiinsa yhdistettyä aittarivistöä Kuuselan pihapiirissä. Kuusela sijaitsi Keuruun kirkonkylän pohjoislaidalla, Multialle menevän tien varressa. 1890-luvulla Kuusela oli vienankarjalaisen Isak Kondratjeffin kauppapuoti. Tästä ajasta kertovat aitan sisäpuolelle tehdyt lyijykynämerkinnät. 

Kuuselan historiaan mahtuu mm. kansakoulu, kauppa sekä maankuulu parantola ja täysihoitola. Kärryliiteri ostettiin liikemies Viljam Kauliolta ja siirrettiin kotiseutumuseon pihapiiriin 1973. Samana vuonna Kuuselan rakennukset purettiin kaupungintalon tieltä.

Sepän paja ja ahjo ovat peräisin Ampaialan kylän Iso-Huttulan talosta. Ne lahjoitti museoon talon isäntäväki 1962. Pajan työkalut on saatu eripuolilta Keuruuta, mutta varsinainen pajan kalusto on saatu seppä Teofilus Viitaselta vuonna 1979. 

Iso-Huttulan pajan tiedetään olleen kolmessa paikassa ennen museoalueelle siirtoa. Iso-Huttulan pajassa toimineilla sepillä oli vankka maine. Heistä viimeisinä pajassa toimivat Salménien veljekset Aapo ja Albinus. Heidän sukunsa takoi pajassa ainakin kolmessa polvessa.

Savusauna ostettiin 1962 Ruusilan talosta Jukojärveltä. Saunan siirron yhteydessä alkuperäinen kiuas jäi paikoilleen ja museon kiuas muurattiin vanhan mallin mukaan. Saunassa on kivikiuas ja lankuista tehty lattia. Saunassa on kahdet erilaiset lauteet, jotka kuuluivat alun perin toiseen saunaan Asunnalla. Sivuseinällä oleva laude on tarkoitettu olutmaltaiden kuivaukseen. Pukuhuoneena toimivassa eteisessä on pulpettikatto.