Lapinporokoira

Lapinporokoiran rotumääritelmä

(Suomalainen rotu) 

Ryhmä 5 (alaryhmä 3) 

FCI:n numero 284

Hyväksytty: FCI, SKL-FKK 8.5.1997 

KÄYTTÖTARKOITUS: Porojen paimennukseen käytettävä koira.

LYHYT HISTORIAOSUUS: Saamelaiset ovat jo vuosisatoja käyttäneet lapinporokoiran tyyppisiä koiria porojen paimennukseen. Porokoirien rotuunotto aloitettiin 1950-luvulla, jolloin nykyinen suomenlapinkoira ja lapinporokoira vielä katsottiin samaksi roduksi. Omaksi rodukseenlapinporokoira erotettiin 10.12.1966, koska oli todettu, että oli olemassa kaksi eri tyyppistäporoa paimentavaa koiraa.

YLEISVAIKUTELMA: Keskikokoinen, selvästi korkeuttaan pidempi paimenpystykorva. Voimakas luusto ja lihaksisto, jäntevä, ei kuitenkaan saa vaikuttaa raskasrakenteiselta. Sukupuolileima on selvä. Karvapeite on kehittynyt arktiseen ilmastoon sopivaksi.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituus on noin 10 % säkäkorkeutta suurempi. Rintakehän syvyys on noin puolet säkäkorkeudesta.

KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Oppivainen, rauhallinen, ystävällinen, tarmokas ja palveluhaluinen. Työssään herkkähaukkuinen.

PÄÄPitkänomainen. Kuono-osa on hieman kalloa lyhyempi.

KALLO-OSA: Päälaki on vain hieman kupera.

OTSAPENGER: Loiva, otsauurre on erottuva ja kulmakaaret selvät.

KIRSU: Mieluimmin musta, kuitenkin karvapeitteen väriin sopiva.

KUONO-OSA: Kuononselkä suora. Kuono on sekä ylhäältä että sivulta katsottuna tasaisestikärkeä kohti kapeneva.

HUULET: Tiiviit.

LEUAT, HAMPAT, PURENTA: Leuat ja hampaat voimakkaat. Leikkaava purenta. Normaalihammaskaavio.

POSKET: Poskikaaret ovat selvät.

SILMÄT: Mieluiten tummat, kuitenkin karvapeitteen väriin sopivat. Eloisat ja melko etäällätoisistaan. Muodoltaan soikeat. Ilme on älykäs, nartuilla myös nöyrä.

KORVAT: Pystyt, keskipitkät, melko etäällä toisistaan, tyvestään leveähköt. Ne ovat sisäpuolelta, varsinkin alaosasta, tuuheakarvaiset.

KAULA: Voimakas ja keskipitkä, sulavasti lapoihin liittyvä. Ei löysää kaulanahkaa.

RUNKOSÄKÄ: Erottuva.

SELKÄ: Voimakas ja lihaksikas.

LANNE: Lyhyt ja lihaksikas.

LANTIO: Melko pitkä ja hieman viisto.

RINTAKEHÄ: Syvä, pitkä ja tilava, ei kovin leveä. Kylkiluut ovat selvästi kaareutuneet.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva loivasti kohoava.

HÄNTÄ: Keskipitkä, tuuhea ja matalalle kiinnittynyt. Levossa riippuva; liikkeessä löysälläkaarella, mutta ei saa nousta selän päälle. Hännän liike voi olla myös pyörivää.

RAAJAT, ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Vahvat, voimakkaiden lihasten runkoon kiinnittämät, kuitenkin vapaasti liikkuvat. Lihaksikkaat ja hyvin kulmautuneet. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.

LAVAT: Viistot ja lihaksikkaat

KYYNÄRPÄÄT: Eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset, tiiviisti rungonmyötäiset, suoraan taaksepäin suuntautuneet.

KYYNÄRVARRET: Pystysuorat.

RANTEET: Jäntevät ja joustavat.

VÄLIKÄMMENET: Sivulta katsottuna hieman viistot mahdollistaen joustavat liikkeet.

KÄPÄLÄT: Soikeahkot, joka puolelta, myöskin alapuolelta, tiheäkarvaiset. Varpaat hyvinkaareutuneet. Päkiät ovat kimmoisat ja paksut.

TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Voimakkaasti kulmautuneet. Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.

REIDET: Pitkähköt, leveät ja lihaksikkaat.

POLVET: Eteenpäin suuntautuneet; polvikulma on selvä.

KINTEREET: Melko matalat. Kinnerkulma on selvä.

VÄLIJALAT: Melko lyhyet, pystysuorat ja yhdensuuntaiset.

KÄPÄLÄT: Kuten etukäpälät. Kannuksia ei suosita.

LIIKKEET: Vapaat, joustavat, väsymättömät ja tasapainoiset. Kestävä ravi. Nopeassa ravissataipumus yksijälkisyyteen.

NAHKA: Kauttaaltaan tiivis, poimuton.

KARVAPEITEKARVA: Peitinkarva keskipitkää tai pitkää, suoraa, melko pystyä, karkeaa; pohjavilla hienoaja tiheää. Karva on usein tuuheampaa ja pidempää kaulassa, rinnassa ja reisien takaosassa.

VÄRI: Musta eri sävyissään, jopa harmahtava tai parkinruskea. Usein yleisväriä vaaleampaa,harmahtavampaa tai ruskehtavaa väriä päässä, rungon alaosassa ja raajoissa. Valkoiset merkit kaulassa, rinnassa ja raajoissa ovat sallitut. Pohjavilla on mustaa, harmaata tai ruskehtavaa.

KOKO Ihannekoko uroksilla 51 cm, nartuilla 46 cm. Sallittu poikkeama +- 3 cm.

VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

- Epäselvä sukupuolileima.

- Velttokärkiset korvat.

- Mustilla koirilla hyvin vaaleat silmät.

- Kippura selän päälle kaartuva häntä.

- Pehmeä, laineikas tai rungonmyötäinen karvapeite.

- Pohjavillan puute.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:

- Ylä- tai alapurenta

- Luppakorvat

- Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet; epätyypillisyys ja epänormaalit piirteet.

HUOM! Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin. 

Omia mietteitä lapinporokoirasta

Minulle lapinporokoira symboloi termiä "tavallinen koira". Hyvä lapinporokoira on omassa ajatuksessani sellainen "normaali" koira, kiltti, ystävällinen, hieman vahtiviettiä omaava, vilkas ja utelias ihmisen ystävä, yhden ihmisen koira. Vieraille ihanteellinen lapinporokoira on avoimen ystävällinen tai välinpitämätön ja hieman pidättyväinen. Terävyyttä, hermoheikkoutta, aggressiivisuutta, arkuutta ja riistaverta en itse miellä kuuluvan tähän rotuun juuri lainkaan, näitä ominaisuuksia toki joistakin lapinporokoirista löytyy, minusta ne vain eivät kuulu tähän rotuun. Lapinporokoira on ihmisläheinen, suht helposti koulutettava koira, joka kuitenkin omaa tiettyä itsenäisyyttä, määrätietoisuutta ja omia aivoja arvioidessaan annettujen tehtävien kannattavuutta. Tämä rotu on mielestäni yksi viisaimmista mitä maa päällään kantaa. Lapinporokoira on sellainen rotu, jonka kanssa voi tehdä lähes mitä vaan, kunhan on ensin saavuttanut koiran kunnioituksen ja yhteistyöhalun. Pakolla ja pelolla ei näitä saa tekemään yhteistyötä.  Lapinporokoirat ovat ovelia ja älykkäitä koiria, jotka osaavat ajatella itsenäisesti tilanteen vaatiessa esimerkiksi työtilanteessa.. 

Lapinporokoira soveltuu monenlaisille ihmisille ja ovat aikuisena vähään tyytyväisiä. Pentuna ja nuorena lapinporokoirien vilkkaus ja aktiivisuus tulee monelle uudelle omistajalle yllätyksenä. Nuorena ne tarvitsevatkin todella paljon koulutusta, tekemistä ja luvallista pureskeltavaa. Nartut ovat yleensä uroksia helpompia ja sopivampia ensikoiraksi. Lapinporokoira on yleensä helpohko motivoida ruualla tai lelulla tekemään yhdessä. Joillakin yksilöillä on haasteita löytää oikeaa motivointikeinoa. Porokoirat ovat verrattain äänekkäitä, mutta valtaosa on hyvin koulutettavissa haukkumaan vain tietyissä tilanteissa.

Porokoirilla ilmenee aika paljon koira-aggressiivisuutta samaa sukupuolta kohtaan, minkä takia ne eivät sovellu koirapuistokoiraksi. Lisäksi epätoivotuista luonteenpiirteistä riistaviettiä, epävarmuuksia ja ylivilkkautta ilmenee verrattain paljon. Ihmisaggressiivisuus ei ole yleistä. 

Terveystilanne lapinporokoiralla on kokonaisuutena hyvä. Kaihia on paljon, allergiat ja ihovaivat ovat lisääntyneet reilusti viimevuosina. Epilepsiaa on yksittäistapauksina eri sukuhaaroissa. Luusto-ongelmia on jonkin verran, mutta pääosin harmitonta vaivaa, mikä ei elämään vaikuta. Kilpirauhasen vajaatoimintaa on joissain sukuhaaroissa enemmän, kuin muissa. Autoimmuunisairauksia ja maksavaivoja tulee myös joistain sukuhaaroista enempi vähempi selkeästi enemmän kuin muista. Vaikka näin kuulostaa paljolta määrältä sairauksia, valtaosa sairastapauksista on yksittäistapauksia, mutta näitä yksittäistapauksia saattaa putkahdella aina silloin tällöin pentueisiin. Harmittomampia terveysjuttuja toki on myös jonkin verran.

Lapinporokoirille ei ole PEVISA(perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma)-määräyksiä muutoin, kuin silmätarkastus on oltava voimassa ennen kolmatta pentuetta. Kasvattajat rodussamme ovat aktiivisia tutkimaan jalostukseen käytettävien koirien terveyttä hyvin laajasti ja tutkimattomia käytetään vain harkinnalla, joten tiukemmalle PEVISA-ohjelmalle ei ole koettu olevan tarvetta. Silmätarkastus on lapinporokoirilla voimassa 2 vuotta kerrallaan.

Minun mielestäni jalostukseen käytettävän koiran pitäisi olla tutkittuna vähintään seuraavalla tavalla:

Lonkat 

Kyynärät

Koko selkä(LTV ja VA ainakin + SP jos koira yli 2v kuvaushetkellä) ainakin nartulta

Geenitestit prcd-PRA, IFT122-PRA, Pompen, DM ja CMR3 osalta vähintään toinen pentueen vanhemmista terveeksi. Tämä on tärkeä ja helppo tutkia jalostuskoirilta vaikkei eläinlääkärillä ole röntgeniä tai silmäoikeiuksia. Kotikoirille tärkeämpää on tutkia luustoa ja silmiä. 

Kansikuva: Essi Partanen

Ylhäällä liikekuva ensimmäinen vasemmalta ja alimmainen kuva: Emma Kaltto

Keskimmäinen kuva ylhäällä: Essi Partanen

Oikeanpuoleisin kuva ylhäällä: Emma Kaltto