Pentuja

Täydellinen jalostuskoira - onko sellaisia olemassa?

Ensimmäinen oma pentue täyttää neljä vuotta kesällä 2022 ja ensimmäinen oma, syntymän hetkestä meillä ollut koira asuu kotona, Saana-tyttönen. Mielipiteet ja näkemykset ovat muuttuneet jo tällä matkalla, jonka aloitin lappalaiskoirien kanssa vuonna 2013, mikä on kovin lyhyt aika kasvatuksen näkökulmasta. Kasvatuksen alkuun tuntuu olevan vaikeaa päästä. Luulen, että alkukysymykseen täydellisestä jalostuskoirasta on vastauksena, että ei, täydellistä jalostuskoiraa ei ole olemassa. Riippuu tietenkin kriteereistä, mikä on kenenkin mielestä täydellinen. Itselläni ainakaan ei ole mahdollisuutta sen täydellisen yksilön etsimiseen, vaikka sellainen jostain löytyisi, koska suhtaudun koirien ottamiseen vakavasti.

Koirat eivät ole vaihto-omaisuutta tai sukkia, jotka vaihdetaan helposti uuteen, vaan jokainen koira on 10-15 vuoden sitoumus, jonka aikana teemme parhaamme perheenjäsenen hyväksi. Harrastelijana mahdollisuudet pitää isoa laumaa ovat rajalliset. Meidän perheelle nämä kotona asustavat kolme koiraa ovat ehdottomasti maksimi. Kaksi olisi ihanne. Mitä useampi koira on, sitä vähemmän yhdelle yksilölle jää arjen kiireissä aikaa, enkä näin ollen pidä sitäkään hyvänä ajatuksena, että ottaisi aina uuden ja uuden pennun. On siis toimittava niillä pelimerkeillä, jotka on saanut, ja koetettava jalostusvalinnoilla parantaa tilannetta. Ainahan voi tietysti luopua koko ajatuksesta.

Meidän laumassa tulevat pentutoiveet ovat lähinnä Hetassa, Saanan jalostuskäyttö on vielä harkinnassa. Sunna on steriloitu epilepsian takia. Halla onkin siirtynyt tyttäreni omistukseen vuonna 2021 ja on pois jalostuskäytöstä. Haluan kasvattajana toimia mahdollisimman pitkälle linjassa rotujärjestön kanssa. Hetalla on jo kaksi pentuetta. Sillä on erinomaiset käyttöominaisuudet ja voi varmaan sanoa, että se edustaa rotunsa valioluokkaa käyttöominaisuuksissa. Ulkoisesti siinä on pieniä virheitä, häntä on mm. liian lyhyt ja lonkat B/C, mutta käyttöominaisuudet painavat ainakin itselle vaakakupissa enemmän. Toiveeni olisi, että taloudessamme asustaisi jatkossakin Hetan jälkeläinen.

Saana on tyypiltään ja luonteeltaan peruskoira ja sillä on erinomainen hermorakenne, se palautuu yllätyksistä nopeasti, on todella kiltti, jopa liiankin nöyrä ja tulkitsee toisia koiria hyvin. Ulkoisesti siinä on paimensukuisen taustansa tuntomerkit, mikä on yksi syy, ettei se pärjää näyttelyissä. Geenitestit prcd-PRA, Pompen ja DM ovat kaikki A-luokkaa, eli uros saisi olla mikä vain, eikä pennuille voisi tulla noita sairauksia. Selkä on kuvattu terveeksi, kyynärät terveet. Lonkat C - voisi olla paremmatkin. Silmätkin ovat terveet, mutta 24.8.2021 silmätarkastuksessa eläinlääkäri suositteli, kuten toinen silmäeläinlääkäri vuotta aiemminkin, edelleen vuoden odottamista ja uusintakuvausta, koska toisen silmän linssissä on keskellä arven tyylinen jälki, luultavasti harmiton, synnynnäinen, mutta asian varmistamiseksi kannattaa odottaa. Eläinlääkäri ei pystynyt nimeämään tarkemmin, mistä on kyse eli ei ole mikään tyyppillinen silmämuutos. Tästä syystä siis Saanan osalta pentutoiveet siirtyvät vuodelle 2023, mikäli sille pentuja tulee. Voi olla, että tulen jättämään sen jalostuksen ulkopuolelle, vaikkei tämä silmämuutos mitä suurimmalla todennäköisyydellä olekaan perinnöllinen. Tämä riippuu hieman myös Hetasta ja siitä, näyttääkö sen emälinja jatkuvan tulevaisuudessa vai ei.

Täydellisessä tilanteessa koira olisi näyttelyarvosanoin mieluiten ERI, A-lonkat, terveet silmät, kyynärät ja selkä. Luonne testattu mieluiten vähintään 140p ja lisäksi koiralla olisi jokin muukin koetulos. Jostakin täytyy kuitenkin tinkiä, ainakin meidän laumassa. Jos pääsen lopulta valitsemaan Saanalle urosta, uroksen pitäisi olla A-lonkkainen (indeksi vähintään 105), terveet silmät ja kyynärät, normaalirunkoinen ja takaosastaan hyvä. Ei pitkärunkoinen, ei pitkää lannetta eikä taka-ahdas. Olen jo jättänyt selkäkuvaustoiveen pois, koska totesin, että sellaisia ei yksinkertaisesti tahdo olla meille käytettävissä. Oman koiran jalostuskäytön B-lonkkakriteerin jouduin jättämään jo Hetan kohdalla pois, koska silloin se olisi jäänyt jalostuksen ulkopuolelle. Olen jo huomannut, että aina löytyy jokin asia, mihin pitäisi vaikuttaa, jokin jota et vielä aiemmin osannut edes ottaa huomioon. Saanan kohdalla pyrin kuitenkin parantamaan valinnoilla mahdollisen tulevan pentueen lonkkatilannetta sekä vaikuttamaan takaosaan ja rungon pituuteen. Onkohan siinäkin jo jotain liikaa, kun noita valintakriteereitä ajattelee, niin uroksen pitäisi olla siis jo melko hyvä! Autoimmuuniriskiäkään ei saisi olla. Näillä mietteillä kuitenkin pitää jatkaa odotusta ja toivomista.

A-pentue on ainakin luonteensa puolesta osoittautunut mitä mainioimmaksi. Kaikilla on oikein mukavat perheet ja koirat ovat kaikesta päätellen arjessa helppoja. Siihen olen tyytyväinen. Jatkossa toivon myös muiden asioiden kehittyvän suotuisasti.