Oppimiskompassi 2030 - koulutuksen tulevaisuuden viitekehys

Lähde. https://www.thinglink.com/card/1762184080272654822

Oppimiskompassiin liitetyt tiedostot eivät aukea blogissani, joten kompassi kannattaa avata yllä olevasta linkistä.

Käänsin OECD:n Learning Compass 2030 -viitekehyksen suomeksi syyskuussa 2023 ja tein sen pohjalta yllä olevan Oppimiskompassi 2030 -infograafin.  Toivon, että Oppimiskompassista olisi hyötyä opetuksen muutostarpeen ja suunnan ymmärtämisessä koulujen johdolle, opetuksen kehittäjille, yksittäisille opettajille, päättäjille, medialle ja kaikille koulutuksesta kiinnostuneille.

Oppimiskompassin ydin ajatus on, että tulevaisuuden maailmassa oppijan pitäisi pystyä navigoimaan uusissa ja ennakoimattomissa tilanteissa, löytämään toiminnalleen suunta ja tekemään vastuullisia valintoja sen sijaan, että hän vain seuraisi valmiiksi annettuja ohjeita.

Mitä Oppimiskompassi on?

OECD:n Oppimiskompassi 2030 ei ole opetussuunnitelma eikä arviointikehys, vaan yhteinen näkemys siitä, millaista osaamista ihminen tarvitsee voidakseen hyvin ja toimiakseen vastuullisesti muuttuvassa maailmassa.

 
Oppimiskompassissa osaaminen rakentuu tiedoista, taidoista, asenteista ja arvoista. Näiden rinnalla tarvitaan vahvoja perusvalmiuksia sekä kykyä luoda uutta arvoa, sovittaa yhteen ristiriitoja ja jännitteitä sekä ottaa vastuuta omasta toiminnasta.

Oppijan toimijuus

Oppijan toimijuus (student agency) on koko Oppimiskompassin keskeisiä käsitteitä. Toimijuudella tarkoitetaan oppijan kykyä ja tahtoa vaikuttaa omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan. Siihen kuuluu

• tavoitteiden asettaminen,

• valintojen tekeminen, 

• toimiminen, 

• oman toiminnan arviointi ja

• vastuun ottaminen.

Alla oleva kuva havainnollistaa niitä taitoja, jotka tukevat oppijan toimijuuden rakentumista ja joita koulutuksessa on tärkeää vahvistaa. 

Toimijuus ei ole sama asia kuin aktiivisuus. Aktiivisuus kyllä kertoo, että oppija toimii, mutta se ei kerro, miten tarkoituksenmukaista hänen toimintansa on hänen oppimisensa kannalta. 

Oppija voi olla hyvin aktiivinen myös tehottomasti. Hän voi tehdä valtavan määrän tehtäviä tarkistamatta ja miettimättä koskaan, mitä piti oppia ja oppiko hän.  Oppijan pitäisi kuitenkin osata tarkastella ja arvioida omaa oppimistaan säädelläkseen toimintaansa. Sen vuoksi Toimijuuden rakentuminen -kuvan keskellä on metakognitio eikä aktiivisuus.  Metakognitio siirtää huomion tekemisestä oppimiseen. Kun oppija osaa tarkastella omaa ajatteluaan ja oppimistaan, hän pystyy paremmin suunnittelemaan, seuraamaan ja säätelemään omaa toimintaansa ja ottamaan vastuuta oppimisestaan. Silloin oppijan itseohjautuvuus kasvaa.

Oppija voi olla itseohjautuva, mutta jos häneltä puuttuu itsesäätelykyky, opiskelu kaatuu heti, kun kaverit, videopelit tai sosiaalinen media vie voiton. Toisaalta pelkkä kyky istua ja keskittyä ei riitä, jos oppija ei ole tarpeeksi itseohjautuva päättämään, mihin suuntaan hän oppimistaan vie. Itsesäätelykyky on kykyä säädellä omaa vireystilaa kun taas itseohjautuvuus on kykyä toimia vastuullisesti ja itsenäisesti ilman jatkuvaa ulkopuolista ohjausta tai valvontaa.


Toimijuus sisältää itseohjautuvuuden lisäksi vielä ainakin kolme asiaa:

• Tarkoitus ja suunta: oppija ei hallitse vain oppimistaan tehokkaasti, vaan pystyy vaikuttamaan myös omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. 

• Vastuullinen päätöksenteko: oppija ei vain kysy, mitä voin tehdä, vaan mitä minun kannattaa tehdä ja miksi.

• Vuorovaikutus muiden kanssa: oppija ei toimi irrallaan muista, vaan hänen toimijuutensa kehittyy suhteessa opettajiin, vertaisiin, vanhempiin ja yhteisöihin. Oppimiskompassissa tätä kutsutaan yhteistoimijuudeksi (co-agency).
  
  
  

Oppijan toimijuus ja itseohjautuvuus eivät kehity sillä, että vastuuta vain siirretään oppijalle ja opettajan ohjausta vähennetään. Ne rakentuvat vähitellen osana oppimista näkyvien tavoitteiden, asteittain vähenevän tuen ja yhteistoimijuuden avulla.

Metakognitiiviset taidot

Oppimiskompassissa metakognitiiviset taidot ovat yksi ydintaidoista kognitiivisten taitojen (luku-, kirjoitus- ja laskutaito), terveystaitojen sekä sosiaalisten ja emotionaalisten taitojen rinnalla. Paremman itseohjautuvuuden ja toimijuuden kehittymisen lisäsi metakognitio vahvistaa myös oppijan kykyä oman osaamisen sanoittamiseen.

Metakognitiivisesti taitava oppija kysyy itseltään:

• Mitä minä jo osaan?

• Mitä minun täytyy vielä harjoitella?

• Mistä tiedän osaavani?

• Toimiiko tapani opiskella?

• Mitä minun pitäisi kokeilla seuraavaksi?

Metakognitiiviset taidot ovat keskeinen osa oppimaan oppimista ja tukevat osaamisperusteista ajattelua, koska oppija oppii tarkastelemaan edistymistään osaamisen, eikä pelkän tekemisen kautta. 

Ennakoi, toimi ja reflektoi -sykli

Oppimiskompassissa osaamisen kehittymistä kuvataan ennakoinnin, toiminnan ja reflektion syklillä (Anticipation–Action–Reflection, AAR):

Ennakointi: mitä tavoittelen, mitä tiedän jo ja miten voisin toimia? 

• Ennakoinnissa oppija tarvitsee metakognitviivisia taitoja ja itseohjautuvuutta.

Toiminta. 

• Itsesäätely auttaa seuraamaan ja muuttamaan toimintaa. Itseohjautuvuus näkyy siinä, että oppija kantaa vastuuta etenemisestään ja hakee tarvittaessa tukea. 

Reflektointi: mitä tapahtui, mitä opin ja mitä minun pitäisi seuraavaksi tehdä? 

• Metakognitio auttaa arvioimaan, mitä opin ja mikä toimi. Itseohjautuvuus näkyy siinä, että oppija käyttää tätä tietoa oman oppimisensa seuraavan vaiheen suunnitteluun 

Kyse ei ole kolmesta erillisestä vaiheesta vaan jatkuvasta kehästä, jossa kokemus ja reflektio muuttavat seuraavaa toimintaa. Oppimiskompassi kuvaa tätä prosessiksi, jonka avulla oppija kehittää jatkuvasti ajatteluaan ja kykenee toimimaan entistä tarkoituksellisemmin ja vastuullisemmin.

Hyvinvointi 2030

Oppimiskompassissa hyvinvointi ei ole vain yksi tavoite muiden joukossa, vaan suunta, jota kohti oppimista ja toimijuutta rakennetaan. Aiemmin hyvinvointia tarkasteltiin pitkälti taloudellisen vaurauden, terveyden ja elinolojen kautta. Nykyisin hyvinvointiin kuuluvat myös elämän merkityksellisyys, ihmissuhteet, osallisuus, turvallisuus, ympäristö ja mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja yhteiskuntaan. 

Hyvinvointi suuntana tekee toimijuudesta enemmän kuin kyvyn saavuttaa omia tavoitteita. Oppijan pitäisi vähitellen oppia pohtimaan myös sitä, millaisia seurauksia hänen valinnoillaan on itselle, muille ihmisille ja ympäristölle. Siksi vastuullinen päätöksenteko kuuluu olennaisesti toimijuuteen.

Hyvinvointi liittyy samalla myös oppimisen edellytyksiin. Turvallisuuden, kuulumisen, pystyvyyden ja merkityksellisyyden kokemukset vaikuttavat siihen, pystyykö ja motivoituuko oppija osallistumaan, säätelemään toimintaansa ja käyttämään omaa toimijuuttaan. Hyvinvointi on oppimiskompassissa siis sekä oppimisen edellytys että sen suunta. 

Omia ajatuksia: PISA 2025-tulokset

PISA 2025 -tulokset paljastavat huolestuttavan ristiriidan oppilaiden oppimisasenteiden ja oman oppimisen tuntemuksen välillä.  Huomioni tuloksissa kiinnittyy erityisesti seuraaviin seikkoihin:

• Suomalaisnuorten suoritusluottamus on korkea (0,22 / OECD:n ka 0,00).

• Vaikeuksien kohdatessa ponnistelua lisätään kansainvälisesti verrattuna harvoin (41 %, kun OECD:n ka on 60%)

• Vain 41 % oppilaista kertoo kysyvänsä itseltään opiskelun aikana kysymyksiä tarkistaakseen, onko todella ymmärtänyt asian (ka on 49 %)

• Vain noin 33 % 15-vuotiaista kertoo suunnittelevansa usein tai hyvin usein, miten aikoo opiskella.

• Avun hakeminen on vahvaa: 81 % pyytää tarvittaessa apua opettajalta ja 82 % luokkatovereilta. 

Julkisessa keskustelussa huolta on herättänyt erityisesti oppilaiden sinnikkyyden puute. Selityksiä on etsitty muun muassa curling-vanhemmuudesta, keskittymiskyvyn heikkenemisestä ja koulutuksen arvostuksen muutoksesta. Minusta kiinnostavin kysymys ei kuitenkaan ole, miten saisimme nuoret vain yrittämään enemmän, vaan onko heillä kykyä toimia silloin, kun eivät vielä osaa. Eli opetetaanko oppilaille oppimimaan oppimista?

Voisiko olla, että

• oppilas saa ehkä liian nopeasti valmiin vastauksen tai ratkaisun, vaikka oppiminen vaatisi välillä pysähtymistä, ponnistelua ja oman oppimisstrategian muuttamista.

• tekeminen rinnastetaan liian helposti oppimiseen. Kun tehtävän tekeminen riittää, oppilaan ei välttämättä tarvitse pysähtyä kysymään itseltään: Ymmärsinkö tämän oikeasti? Mitä osaan ja mitä en vielä osaa? 

Voisiko tällainen tekemisen kulttuuri osaltaan vahvistaa osaamisen illuusiota – tunnetta siitä, että asia on hallussa, vaikka omaa ymmärrystä ei ole pysähtynyt tarkistamaan? 

• oppimisen säätely jää liian vahvasti opettajalle. Opettaja määrittelee tahdin, tehtävät ja etenemisen, jolloin oppilaalle jää vähän mahdollisuuksia harjoitella oman oppimisensa suunnittelua, seuraamista ja ohjaamista.

Tässä tullaankin metakognitioon. Metakognitio ei kehity, jos oppiminen rinnastetaan tehtävien tekemiseen ja tekemistä pidetään osaamisen mittarina. Tätä ajattelua näkyy suomalaisessa koulutuksessa valitettavan usein. Se näkyy esimerkiksi siinä, miten formatiivinen arviointi ymmärretään ja miten oppimisanalytiikkaa hyödynnetään.

Formatiivista arviointia ei aina ole lainkaan (tavallista korkeakouluissa), formatiivinen arviointi on vain opetustilanteen aikaista oppijan toimintaan kohdistuvaa ohjausta tai formatiivinen arviointi sekoitetaan monipuoliseen summatiiviseen arviointiin eli arvosanaan tähtäävään arviointiin. Tällöin oppija ei välttämättä saa sellaista ohjaavaa palautetta, joka auttaisi häntä havainnoimaan ja arvioimaan omaa oppimistaan. Formatiivisen arvioinnin tarkoitus on juuri auttaa oppijaa vastaamaan kysymyksiin: "Mitä osaan nyt? Mitä minun pitäisi vielä oppia? Mitä minun kannattaa tehdä seuraavaksi?" Summatiivisen arvioinnin tarkoituksena on tehdä oppijan osaaminen näkyväksi ja arvioida arvosanalla osaamista suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Jos formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin tehtävät sekoitetaan, vaarana on huomion kohdistuminen ennen kaikkea tekemiseen ja suorituksiin sen sijaan, että oppijaa autettaisiin ymmärtämään ja ohjaamaan omaa oppimistaan. Näin koen suomalaisessa koulutuksessa käyneen.

Sama ilmiö näkyy monissa oppimisanalytiikan ratkaisuissa. Verkko-oppimisympäristöissä seurataan esimerkiksi tehtyjen tehtävien määrää, kirjautumisia tai sitä, mihin vuorokaudenaikaan opiskelija on työskennellyt. Tällainen analytiikka tekee näkyväksi ennen kaikkea opiskelijan toimintaa, ei välttämättä hänen oppimistaan. Pahimmillaan se vahvistaa suorittamisen kulttuuria sen sijaan, että tukisi oppimaan oppimista.

Hyvin suunniteltuna oppimisanalytiikka voi kuitenkin toimia aivan toisin. Sen avulla oppijaa voidaan auttaa tunnistamaan, mitä hän jo osaa, missä hän tarvitsee vielä harjoittelua ja miten hänen kannattaa edetä seuraavaksi. Näin analytiikka voi vahvistaa metakognitiivisia taitoja ja oppimisen itsesäätelyä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että oppimisanalytiikka rakennetaan osaksi oppimisprosessia ja formatiivista arviointia eikä vain opiskelijan tekemisen seurantaa varten.

Tekoälyn käyttö oppimisessa -kysymyksen ratkaisu on lopulta hyvin samanlainen. Olennaista ei ole vain se, käyttikö opiskelija tekoälyä, vaan kuka teki ajattelutyön. Tekoäly voi tehdä ajattelun oppijan puolesta, mutta sitä voidaan käyttää myös oman ymmärtämisen testaamiseen, perustelujen haastamiseen ja metakognition tukemiseen. Kannattaisiko tekoälyn käytön sallimisten ja kieltämisten sijaan vahvistaa oppijan ymmärrystä oppimisesta, jolloin hön oppisi tekemään vastuullsia valintoja itse?

Lopuksi

Toivon hartaasti, että PISA-tulosten äärellä ei etsitä jälleen helppoa syyllistä eikä varsinkaan esitetä paluuta opetuksessa PISA-menetyksen kulta-aikoihin. Sen lisäksi, että maailma on muuttunut, myös nykyisten lasten ja nuorten kasvuympäristö, odotukset ja suhde auktoriteetteihin ovat erilaisia. Käsityksemme koulutuksen tavoitteistakin on laajentunut. Koulutuksen tehtävä ei ole enää vain tiedollisten tulosten tuottaminen, vaan myös toimijuuden, osallisuuden, merkityksellisyyden, ihmissuhteiden ja kyvyn rakentaa hyvää tulevaisuutta itselle ja muille tukeminen. 

Minun mielestäni meidän pitäisi kysyä, millaisen oppijan koulumme kasvattaa.

Sellaisenko, joka kysyy: ”Pitääkö tämä tehdä?”  Vai sellaisen, joka kysyy: ”Mitä voisin tehdä, jotta oppisin tämän?”