Pv: 02.01.2026
Osallistujat: Amelie ja Miha
Aihe: Istunta

Amelie tuli Mihan kanssa maneesiin energisenä kaksikkona, ja jo alkuhetkistä näin, että tänään tärkein treenattava asia olisi rauhan löytäminen liikkeen sisällä. Miha katseli ympärilleen valppaana ja askel oli heti reipas. Muistutin Amelieta alusta asti, että koska Mihan vatsassa on todettu hiekkaa ja se on psyllium-kuurilla, mahdollinen levottomuus tai tavallista voimakkaampi reagointi voi kertoa myös epämukavasta olosta. Siksi meidän pitää ratsastaa erityisen reilusti ja antaa sille aikaa asettua.

Aloitimme pitkällä käynti työskentelyllä koko uraa pitkin. Ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen: Amelie laski mielessään neljään jokaisella askeleella ja hengitti ulos aina nelosen kohdalla.
Tällä haimme ratsastajan kautta rentoa vauhtia. Pyysin häntä myös vuorotellen keventämään toista jalkaa satulasta sekunniksi, jotta hän huomaisi puristaako polvella. Heti kun jalka rentoutui, Mihan selkä rentoutua enemmän.

Seuraavaksi teimme isoja käynti voltteja (20 m), joilla keskityttiin siihen, että sisäpohje vain pyytää taipumista, ei lisää vauhtia. Jos Miha kiihdytti, Amelie ei pidättänyt kädellä, vaan teki pienen puolipidätteen istunnalla ja pienensi volttia hetkeksi.

Ravissa tehtävänä oli siirtymisiä käynti–ravi–käynti pitkien sivujen keskellä. Tavoite ei ollut nopea reagointi, vaan pehmeä siirtymä ilman, että Miha syöksyy raviin. Jos siirtymästä tuli kiireinen, palattiin heti käyntiin ja aloitettiin alusta. Kun Amelie valmisteli siirtymät paremmin istunnalla, ravi lähti pyöreämpänä eikä kiirehtien.

Seuraavaksi ratsastimme pääty-ympyrällä ravissa tempoa vaihdellen istunnalla:
6 askelta vähän hitaampaa ravia, 6 askelta normaalimpaa. Ei ohjasta nykimistä, vaan pelkkä kehon rytmin muutos. Tässä Miha reagoi aluksi kiihdyttämällä, mutta kun Amelie piti jalan rentona ja istunnan syvällä, poni alkoi oikeasti pysymään rauhallisena alla..

Laukannostot otettiin käynnistä pääty-ympyrällä. Jos Miha ennakoi ja kiirehti, ei nostettu laukkaa lainkaan, vaan tehtiin pieni voltti käynnissä. Tämä opetti ponille, että jännitys ei johda laukkaan.

Kun nosto onnistui, tehtävänä oli ratsastaa laukassa 10 metriä suoraa linjaa ja siirtyä takaisin käyntiin istunnalla, ei ohjalla vetäen. Näin saatiin laukkaan ajatus “odota”, ei “mene”.

Lopuksi ravattiin kevyessä istunnassa pitkin ohjin, mutta tehtävällä:
joka kulmassa pieni puolipidäte istunnalla, jotta Miha ei päässyt valumaan etupainoiseksi.

Loppuun mennessä ero alkuun oli selvä. Miha liikkui pidemmässä muodossa, hengitys oli tasaisempi ja laukannostot olivat ilman ryntäystä. Kehuin Amelieta erityisesti siitä, että hän malttoi tehdä paljon siirtymisiä ja voltteja sen sijaan, että olisi vain yrittänyt “pitää kiinni”. Tälle ponille selkeä rakenne ja rauhallinen istunta ovat kaikki kaikessa. 

“Tänään sun ratsastuksessa näkyi tosi hienosti se, että opit vaikuttamaan Mihaan rauhan kautta etkä voiman. Alkuun te molemmat olitte vähän kiireisiä, mutta mitä enemmän sait omaa istuntaa rennommaksi ja hengitystä mukaan, sitä paremmin Miha alkoi liikkua sun alla rennosti eikä koittanut päästä lähtemään sun alta. Erityisesti lopun laukannostot oli laadultaan tosi hyviä — ei isoja, mutta tasapainoisia ja hevonen oli kuulolla. Muista jatkossakin, että tämän ponin kanssa sun keho on tärkein apu: kun sä hidastat ja pehmennät, se tekee saman. Ootte menossa tosi hyvään suuntaan”

Pv: 05.01.2026
Osallistujat: Casandra ja Moona
Aihe: Este tekniikat

Kun Casandra talutti Moonan maneesiin, mun oli pakko hymyillä heti. Moona käveli sitä tuttua itsevarmaa käyntiään, korvat puoliksi hörössä ja ilme sellainen, että kyllä minä tiedän olevani upea. Sanoin heti alkuun Casandralle, että Moonan kanssa tärkeintä ei ole saada sitä “tekemään”, vaan saada saada ajatuksen ja rentouden kautta homma toimimaan rauhassa. Sillä kapasiteetista ei tämän hevosen kohdalla ole koskaan pulaa.

Aloitettiin sileällä pitkällä alkuverryttelyllä ravissa ja laukassa. Ensimmäinen tehtävä oli ihan perus, mutta Moonalle tosi tärkeä: tempo vakio koko pitkän sivun ajan, ilman että Casandra alkaa ratsastaa isompaa askelta. Moona herkästi alkaa hienostella ja kasvattaa liikettä, jos ratsastaja jää pyytämään liikaa tai puristamaan edes vähän. Muistutin, että meidän tavoite on tänään ajatuksella menty meno, ei näyttävä liike.

Laukassa tehtiin pääty-ympyrällä laukassa lyhennä–eteen -vaihteluita: 8 askelta koottua, 8 askelta vähän pidempää. Moonan kanssa tämä ei ole fyysisesti vaikeaa, mutta henkisesti se helposti kuumuu, jos pidätteet tulevat liikaa kädestä. Ohjeistin Casandraa tekemään pidätteet pääosin istunnalla ja pitämään käden paikallaan myöntävänä. Heti kun ratsastus pehmeni, Moonan laukka muuttui pyöreämmäksi ja selkeästi enemmän takaosasta lähteväksi.

Esteet aloitettiin pienellä sarjalla pitkällä sivulla: ravipuomi – pieni ristikko – yksi laukka-askel – pysty. Tämän tarkoitus oli saada Moona odottamaan ja käyttämään selkää, eikä vain hyppäämään isosti. Ensimmäisellä kerralla Moona tarjosi jo vähän show-hyppyä, mutta pyysin Casandraa tulemaan uudestaan kevyemmällä kädellä ja rauhallisemmassa tempossa. Kun lähestyminen oli tasainen, hypyt olivat edelleen ilmavat, mutta paljon hallitummat.

Seuraava tehtävä oli kaarevalla linjalla pysty–pysty viidellä askeleella. Tässä keskityttiin siihen, että kaareva linja ratsastetaan pohkeella ulko-ohjaa vasten, eikä sisäohjalla vetäen. Moona yrittää helposti “hoitaa itse”, mutta kun Casandra piti ulkotuen, linja pysyi tasaisena eikä laukka levinnyt.

“Älä ratsasta estettä, ratsasta laukkaa.” Kun laukka ennen estettä pysyi rauhallisena ja tasapainoisena, Moonan tekniikka oli automaattisesti huippuluokkaa selkä rento, etujalat siististi, hyppy ylöspäin eikä pitkäksi.

Loppuun Moona laukkasi jo selvästi rennommin, kaula pidempänä ja suu pehmeänä. Tällaisella hevosella suurin taito ei ole saada sitä hyppäämään isosti, vaan pitää se niin tyytyväisenä ja rauhallisena, että se haluaa tehdä työn sun kanssa. Tänään Casandra onnistui siinä koko ajan paremmin.

“Sun ratsastus sopii Moonalle tosi hyvin, koska sä et jää sen energian alle, vaan pystyt pitämään oman rytmin. Alkuun se vähän testasi, että mennäänkö isommin ja näyttävämmin, mutta sä et lähtenyt siihen mukaan, ja se oli tän tunnin isoin onnistuminen.

Esteillä sun vahvuus oli lähestymisissä. Kun muistit ratsastaa laukkaa etkä estettä, Moonan hyppääminen muuttui heti helpoksi ja tasaiseksi. Se luottaa suhun selvästi, ja siksi se uskaltaa odottaa eikä vaan suorita. Kaarevalla linjalla ulkoavut pysyi tosi hyvin mukana, ja silloin Moona pysyi suorana eikä päässyt leviämään.

Kehityskohdaksi sanoisin, että välillä voisit vieläkin enemmän uskaltaa pehmentää kättä esteen jälkeen. Moona kyllä kantaa itse, eikä sitä tarvitse jäädä kokoamaan niin pitkäksi aikaa. Kun annat sen mennä pari askelta eteen rennommin, sen selkä pysyy paremmin joustavana.

Kokonaisuudessaan tosi siisti ja hallittu suoritus. Tällaisella ratsastuksella Moonan kanssa on helppo tehdä isoja ratoja, koska peruspaketti rytmi, suoruus ja luottamus on kunnossa.”

Pv: 15.01.2026
Osallistujat: Devora (oma hahmo) ja Klaki
Aihe: Töltti

Ovaalirata kimalteli pakkasen takia kauniisti, ja pakkanen teki ilmasta terävän kirkkaan. Hevosten hengitys höyrysi ja ääni radalla oli pehmeä, kun kaviot osuivat lumiseen pintaan. Tällainen keli sopi Klakille täydellisesti siinä oli samaa hiljaista talven tyyneyttä.

Devora nousi selkään rauhallisesti, ja jo käynnissä Klaki liikkui pitkänä ja matalana, askel tasaisena. Sanoin heti alkuun, että kylmä ilma voi tehdä hevosesta rungoltaan hieman jäykemmän aluksi, joten alkuverryttely tehdään erityisen huolellisesti. Ratsastimme ovaalia pitkin käynnissä, tehtävänä pitkät, loivat linjat ja selkeä eteen-alas -suunta. Pyysin Devoralta paljon hengityksen käyttöä ja lantioon rentoa liikettä, jotta selkä lämpenee kunnolla.

Seuraavaksi otettiin kevyttä siirtymä työskentelyä, jotta takaosa aktivoituu ennen tölttiä. Ovaaliradalla tehtiin puolikkaan radan mittaisia siirtymisiä käynti–ravi–takaisin käyntiin, ilman että muoto muuttuu. Klaki pysyi juuri sellaisena kuin se on: rehellinen, tasainen, ei hötkyile.

Töltti nostettiin loivalla kaarteella, ei suoralla, jotta Klaki pysyy rungon läpi taipuneena eikä jäykisty. Ensimmäinen tehtävä oli lyhyet, laadukkaat pätkät: pitkän sivun puoliväliin tölttiä, sitten takaisin käyntiin ennen kaarretta. Kylmässä kelissä en halunnut pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä, vaan elastista työskentelyä, sillä Klaki on nuori ja aloittanut, vasta kunnon työn teon.

Seuraava harjoitus oli ovaaliradalle tosi hyvä: temmonvaihteluita töltissä kaarteesta suoralle tultaessa. Kaarteessa hieman kootumpi, suoralla aavistus pidempi askel,  ei nopeampi, vaan rungosta avoimempi. Klaki reagoi tähän hienosti, mutta jos Devora jäi sekunniksikaan kantamaan kädellä, niska jännittyi. Kun käsi pehmeni, liike virtasi taas läpi selän.

Lopuksi ratsastettiin koko ovaali tölttiä, mutta tehtävällä: joka kaarteessa pieni puolipidäte istunnalla ja hengityksellä, jotta rytmi pysyy rauhallisena eikä askel lähde pidentymään liikaa kylmästä innostuksesta.

Talvinen ympäristö korosti kaikkea, pienikin jännitys tuntui heti, mutta niin tuntui myös rentous. Klaki liikkui lopussa tasaisena, höyry nousten sen sieraimista, askel puhtaana ja vaivattomana. Se oli juuri sellainen hetki, jossa töltti näyttää helpolta, vaikka se syntyy monesta pienestä asiasta.

“Sun ja Klakin yhteistyötä on tosi hienoa seurata, koska teillä ei ole mitään ylimääräistä. Kaikki on selkeää ja rehellistä, ja se sopii Klakin luonteelle täydellisesti. Tänään kylmä keli olisi voinut tehdä siitä rungoltaan jäykemmän, mutta sä ratsastit sen tosi hyvin läpi alusta asti, etkä kiirehtinyt tölttiin ennen kuin selkä oikeasti liikkui.

Töltille siirtymiset oli sun vahvin kohta. Ne oli valmisteltuja, tasapainoisia ja Klaki pysyi kuulolla ilman, että sen tarvitsi jännittyä. Erityisen hienoa oli se, miten pystyit säätelemään tempoa istunnalla kaarteissa kokoaminen tuli sun kehosta, ei kädestä, ja silloin Klaki pysyi pehmeänä niskasta ja rungosta.

Jos jotain hiotaan vielä, niin suorilla pätkillä voit välillä uskaltaa antaa ihan hitusen enemmän eteen rungon läpi, ilman että tempo kasvaa. Klaki kantaa kyllä, eikä se hajoa siitä se vain avaa askelta vieläkin ilmavammaksi.

Mutta kokonaisuudessaan tosi kypsää, eleetöntä ratsastusta. Juuri sellaista, missä hevonen saa loistaa omalla tavallaan.”