Evon

Päiväkirja:

Koeratsastus
Olen jo tovin miettinyt, että nyt olisi aika hankkia uusi kilparatsu jonka kanssa lähdemme valloittamaan kisakenttiä kun edellinen hevoseni joutui nytten pitkälle sairaslomalle ja minun kultaisin aarre ei jaksa treenata kahden hevosen edestä. Olen selailllut jo viikkoja eri myynti-ilmoituksia ja sitten ystäväni vinkkasi, että tämmöinen vanha rouva myisi maailman suloisinta 6-vuotiasta jossa voisi olla minulle potentiaalia. Mitään kisahistoria nuorukaisella ei näyttänyt olevan eikä oikein mitään muuta tietoa kuin vain ikä, rotu, skp ja tärähtänyt kuva. Päätin kuitenkin ottaa myyjän yhteyttä ja saimme kun saimme sovittua koeratsastus ajan jo samalle iltapäivällä. Rouva lähetti minulle viestillä osoitteen josta hevosen löytäisin joten kun kello kääntyi iltapäivän puoleen lähdin ajamaan kyseiseen osoitteeseen. Alku matka kuljettiin isoilla teillä, kunnes pian käännyin ihan pienille hiekkateille kunnes saavuin metsän keskellä olevaan pikku hirsimökin pihaan. Pihassa oli pikku järven ranta, iso metsä tarha, jonka keskellä sijaitsi pieni talli. Sammutan autoni ja nousen autosta. Ulkoilma on ihanan raikasta ja aurinkokin paistoi ihanasti ja lämmiti juuri sopivasti. Pyörin hetken pihassa kunnes pihaan kaartaa toinen auto joka oletettavasti on rouva kenen kanssa aikaisemmin olimme jutelleet. Hän tervehti minua innostuneesti. Rouva ok hyvin puhelias ja aloittaa suoraan hirveän pälpätyksen ja en aivan edes pysy perässä mistä puhuimekaan. Kävelemme kuitenkin samalla kohti tätä pientä talli rakennusta, jonka ovet ovat kiinni. Ympäristö on hyvin mielenkiintoinen hevosen pitoon ja mietin miksi rouva kertoi ettei täällä asu vaikka hänen hevosensa asuivat täällä. Kun pääsemme tallirakennuksen luo ja menemme sisään, sisältää kuuluu hento hörinä. Tallissa oli 4 karsinaa ja tavaraa oli vähän ympäriinsä tavaraa ja pölyä. Kävelin tallin perälle josta tuleekin maailman suloisin hevosen pää. Tervehdin tätä maagisen näköistä uljasta tammaa, josta en ollut saannut tietää oikein mitään. Rouva pian rupeaa kertomaan, että hevonen on hänen siskonsa joka menehtyi muutama viikko sitten täällä omalla mökillään. Rouvan sisko oli asunut monta kymmentä vuotta yksin täällä mökillään hänen upeiden hevostensa kanssa, hevoset yleensä asustivat ihan vapaana pihapiirissä ja hän yhdessä hevosten kanssa kävi uimassa ja hoiti puutarha. Huomasinkin pian ikkunasta, että totta tosiaan pihassahan näkyi kasvihuone, jossa näytti olevan mitä upeimpia yrtti istutuksia ja myös vihanneksia. Hevonen oli selkeästi vähän huonossa kunnossa ja aivan yksin täällä tallissa. Kysyinkin miksi hevonen on täällä aivan yksin ja rouva selitti, että hevonen oli asunut hänen emänsä kanssa kunnes sekin oli menehtynyt samaan aikaan kun tilan omistaja. Minun mielestäni tarina oli aika hurja, mutta uskoin, että nämä hevoset oli kyseiselle henkilölle rakkaimmat ystävät. Rouva ei oikein osannut kertoa hevosen historiasta muuta kuin, että on syntynyt täällä ja kesäisin naapurin nuori oli käynyt ratsastamassa hevosta, eli todennäköisesti tämä myös on ratsuttanut hevosen? Kysyin että onnistuisiko vielä ratsastus ja rouva sanoi, siitä vain jos varusteet löydät. Tallissa ei oikein löytynyt kun vain pölyinen riimu ja karvasatula joka oli hieman homeessa... Mietin vain että no, parempi kuin ei mitään ja astun hevosen karsinaan. Karsinassa ei näyttänyt olevan melkein yhtään heinää ja kipossa oli vain yrttejä ja kukkia, kyselin vähän eikö hevonen syö muuta, ja rouva vastasi, ettei tiedä hevosen ruokinnasta mitään, ja oli joskus nähnyt siskonsa heittävän vähän purkista yrttisekoitusta ja heinä. Olin vähän ihmeissään, mutta hevonen kuitenkin vaikutti terveeltä ja pirteältä vaikka laiha olikin. Löysin tallin lattialta harjan ja rupesin puunaamaan tätä. Pian hevosen päässä oli riimu ja selässä homeinen karvasatula. Talutin nuorukaisen pihalle jossa,  se ei selkeästi ollut päässyt olemaan pitkään aikaan. Pihassahan ei ollut mitään kenttä, mutta tarha sisäpuolella oli pieni hiekka alue, joka saisi nytten kelvata. Nousin rauhakseen korokkeelta. Hevonen vähän jännittyi allani, mutta rentoutui kun annoin ohjaa. Hevonen oli kumman rauhallinen ja kiltti, vaikka tuskin hevosella oli ratsastettu viikkoihin jopa varmaan kuukausiin. Tämän kaunokaisen askel olin niin pehmeä ihan kuin olisi ratsastanut hattara pilven päällä. En halunnut rasittaa hevosta liikaa joten menin pienen pätkän ravia kumpaankin suuntaan ja vähän laukkaa, että tietäisin, ettei hevosella olisi mitään vaivoja, ontumia yms. Hevonen kulki kuitenkin hyvin puhtaasti ja reippaasti ja selkeästi oli tyytyväinen kun pääsi pitkästä aikaan liikkumaan. Alku kankeutta tietty oli ja vähän jumeista johtuvia hassun oloisia liikkeitä, mutta tiesin, että tämä on se hevonen jonka haluaisin. Se kultakimpale jota olen etsinyt nämä ajat. Olisi kunnia saada tämä upea ja niin kiltti hevonen. Sovimme rouvan kanssa, että jätämme hevosen nytten tarhaan vapaaksi ja jätämme vähän heinä, yrtti seosta ja kaura jota löysin tallista. Rouva lupasi tulla ruokkimaan hevosta ja tarkastamaan sen vointia. Jätin samalla matkalla rouvalle ostotarjoukseni ja kiitoksesi tästä, sain ottaa kasvihuoneesta mitä vain kotiini ennen kuin ne menisivät pilalle. Kiitin rouvaa ja keräsinkin oman kassillisen yrttejä ja juureksia sekä vihanneksia joista ajattelin tehdä hevosille yrtti seosta ja itselleni juures keittoa. Matkalla kun ajoin kotiin ja ilta alkoi hämärtää ihan kun olisin nähnyt metsässä vanhan rouvan ratsastamassa kauniilla valkoisella hevosella, ken tietää oliko kyseessä tilan entinen omistaja ja myyntihevosen emä vai kirmasiko mielikuvitukseni. Toivoisin vain, että tämä upea hevonen olisi pian pihassani ja muistuttaisi tästä upeasta mökistä ja sen tarinasta