Ionin Sokerimiron

© Ionic/S, kasvattaja

Nimestä: Sokerimironin syntymävuonna 2021 suomenhevosten nimiteema oli omenalajikkeet. Sokerimiron on hyvin vanha venäläinen lajike, jota tiedetään viljellyn Karjalan kannaksella jo 1800-luvun alussa. Se on hyvin talvenkestävä lajike ja selviytyy Suomessa aina V-vyöhykkeellä asti. Sokerimironin hedelmiä luonnehditaan herkkuomenoiksi. Ne ovat hieman kuivahkoja malloltaan ja hyvin makeita, melkein hapottomia. Puu itsessään on voimakaskasvuinen ja alkaa tuottaa satoa verraten myöhään.

" Kun risteyttää työhevosen ja kenttäratsun, tuloksena voi olla melkein mitä vain, ainakin noin paperilla. Nyt tuli tämmöinen, vähän tuhdimman sorttinen kaveri, jolla on kuitenkin miellyttämisenhalua ja lahjojakin ratsun tehtäviin. Miro on oikea mallikappale suomenhevosten monipuolisuudesta, sillä se on toistaiseksi selvinnyt kunnialla kaikesta, mitä sen kanssa on kokeiltu. Kouluratsastus? Helppo nakki, tosin ori on vähän mallia rautakanki ja on vaatinut tosi paljon työtä, että se on saatu edes jossain määri joustavaksi ja taipuisaksi. Esteet? Hyppää kyllä mitä vain vaikka kapasiteetti ei kauhean korkealle yllä. Valjakkoajo? Juu, sujuu! Työhevosajo? Ei ongelma. Maastoesteet? No jos eivät kauhean korkeita ole. Ravit? Sitä ei olla kyllä kokeiltu. Tiedä vaikka toimisi siinäkin.

Miro on kiltinsorttinen ori, jonka käsittelyssä ei ole juurikaan mitään ihmeitä. Tietysti pitää aina muistaa, että kyseessä on ori ja että tammojen suunta kiinnostaa. Taluttajan ja ratsastajan on siis oltava hereillä eikä tätäkään nyt ihan riimussa talutella. Miro suhtautuu yleisesti ottaen uteliaasti kaikkeen ja voi joskus olla välillä vähän rasittava, kun kaikki täytyy joka kerta tutkia niin tarkasti, vaikka kyseessä olisi sama vanha harjapakki kuin aina aiemminkin.

Ratsuna Miro on suorastaan äärikärsivällinen, se jaksaa jauhaa samoja harjoituksia kerrasta toiseen. Tosin sitä ei kannata kovin paljon tehdä, koska ori alkaa helposti ennakoida ja tekee juttuja sitten vähän omin päin. Parempi on siis pitää se aina vähän arvailemassa, että mitä seuraavaksi tehdään. Kuten tuossa jo sanottiin, niin Miro ei ole mikään varsinainen syntymälahjakkuus kouluratsastuksessa tai muussa jumppaamisessa. Sitä on pitänyt vetristää oikein pitkän kaavan mukaan ja harjoitukset jatkuvat edelleen. Paljon taivutteluja, suunnanvaihdoksia ja siirtymisiä on tarvittu siihen, että siitä on saatu kuoriutumaan edes jonkinlainen kouluratsun tapainen. "