Illikaisen talojen vaiheet ja suvun juuret

Heikki Heikinpoika rakentaa Illikaisen talon

Illikaisen talon Livon kylällä tiedetään maksaneen veroja jo 1630-luvulla. Näin kerrotaan ”Elettiinhän sitä enneni ” -kirjassa, joka kertoo Livon kylän historiasta.  Kylällä oli kaksi muuta ehkä vanhempaakin taloa: Juutinen ja Puhakka. Myöhemmin samalla vuosisadalla taloja oli jopa 10. Ensimmäiset talot lienevät olleen savupirttejä, joiden uuneilla taloja lämmitettiin. Uloslämmitettäviä taloja ei siihen aikaan juurikaan ollut.  Valo pirttiin saatiin seinien luukuista tai päreitä polttamalla.  Illikaisen talon rakentaja, ensimmäinen isäntä oli Heikki Heikinpoika, jonka epäillään olleen alun perin kotoisin Karjalasta ja nousseen Ii- ja Livojokivartta Pudasjärvelle. Teitähän ei silloin ollut.

Heikki Heikinpojan isän nimi oli luultavasti Heikki Iljanpoika lyhyesti Ilja ts. Iljits, joka ehkä vääntyi Livolla kyläläisten suissa Illikaiseksi. Ilja nimi on venäläisperäinen. Karjalan kannaksella tiedetään olleen Illikka-niminen talo. Asuiko siinäkin Illikaisia?

Illikaisen talon omistus vaihtui usein

Illikaisen talon omistus vaihtui taajaan, selviää ”Elettiinhän sitä enneni” -kirjasta. Pekka Heikinpojan jälkeen taloa isännöi Risto Joosepinpoika Veteläinen Pudasjärven Ypykkäjärveltä. Vuonna 1675 isännäksi nousi talon renki Heikki Juhonpoika Koistinen, joka oli avioitunut talon tyttären Marketta Ristontyttären kanssa. Kun Riston oma poika Paavo varttui, hän otti talon isännyyden hoitoonsa, kuten siihen aikaan oli tapana.  Heikki Koistinen alkoi rakentaa omaa torppaa Illikaisen maalle. Tästä kimpaantuivat naapurit Heikki Puhakka ja Perttu Juutinen. He pelkäsivät Heikin vaarantavan heidän elämisen mahdollisuuksiaan, koska torppa tulisi heidän laidunmaittensa läheisyyteen. He haastoivat Koistisen käräjille, joka sitten määräsikin torpan purettavaksi. Heikki Koistinen perheineen muutti uudisasukkaaksi Kuopusjärven kylälle 1695, jossa koko perhe yhtä poikaa Samulia lukuun ottamatta kuoli nälkään 1696. Illikaisen talon isännäksi oli noussut Paavo Ristonpojan vävy Mikko Törrö (s.1655).

Nälkäkuolemalta selvinnyt Samuli Koistinen (1666–1750) haki käräjillä Illikaisen talon omistusoikeutta ja saikin sen, jolloin hän nousi talon isännäksi ja sai sen oikeuden, joka hänen isältään Heikiltä (1601–1696?) oli kerran mennyt. Mikko Törrö joutui vaimonsa Valpuri Ristontytär os. Illikaisen (1672–1711) kanssa muuttamaan Siuruan kylälle Saarijärven taloon.

1750-luvulla Illikaisen talon isännäksi tuli Samuli Koistisen (tai Illikainen) jälkeen hänen poikansa Samuli Samulinpoika (1715–1777?), joka lienee vakiinnuttanut käyttöönsä sukunimen Illikainen.  Sukunimillä ei siihen aikaan ollut suurta merkitystä.  Talon peri myöhemmin 1770-luvulla Heikki Samulinpoika Illikainen (1736–1803). Vuonna 1780 Heikki veljiensä Samulin ja Juhon kanssa myivät Illikaisen talon Matti Antinpoika Liikaselle (1721–1788), jonka sukunimi vaihtui talon mukaan Illikaiseksi. Heikki ja Samuli lienevät muuttaneet Siikajoelle ja Juho kauas Jalasjärvelle. Matti Liikasen vaimo oli ollut Jongun kylältä kotoisin ollut Beata Siira (1725–1761). Heidän pojastaan Matti Matinpojasta (1754–1806) tuli Illikaisen talon uusi isäntä. Talo kasvoi ja vaurastui lähes kartanoluokkaan. Matin vaimo oli Briitta Hiltunen l. Räisänen (1757–1809) Pintamolta.

Illikaisen talo jakaantuu kolmeksi taloksi

Matti Matinpojan pojat Paavo eli Påhl (1778–1837), Matti eli Matts (1783–1833) ja Antti eli Anders (1787–1829) jakoivat talon kolmeen osaan, Uusi-Illikaiseen (Matille), Etilään (Antille) ja Sakarilan torppaan (Paavolle). Jostain syystä päätalo, josta oli tullut isojaossa Uusi-Illikainen, ei mennytkään vanhimmalle pojalle Paavolle, vaan sen sai keskimmäinen poika Matti. Matti otti sukunimekseen talon mukaan Uusi-Illikaisen. Perheen tytär Anna Matintytär (1771–1797) avioitui Teppo Matinpoika Väänäsen (1766–1799) kanssa. Anna ja hänen vauvansa kuolivat synnytyksessä, joten lapsia ei jäänyt. Ennen jakoa samaa Illikaisen päätaloa lienevät asustaneet Matti Matinpojan jälkeläisten perhekunnat yhteismajoituksessa. Se oli yleistä tuolloin. 

Sadat Suomessa asuvat Illikaiset ja Uusi-Illikaiset tai heidän sukuihinsa biologisesti kuuluvat polveutuvat Matti Matinpoika Liikasen eli Illikaisen kolmesta pojasta Paavosta, Matista ja Antista. Illikaisia polveutuu paljon myös Heikki Samulipoika Illikaisen (1736–1803) jälkeläisistä, mutta he ovat eri sukua.

Illikaisen kolme taloa

Illikaisen (Etilä) ja Uusi-Illikaisen (vanha purettu koulutalo) ja Sakarilan (purettu talo Etilän lähellä tai Rintelän kankaalla) talot ja tilat olivat isoja ehkä Sakarilaa lukuun ottamatta. Talot olivat myös sen ajan mittakaavassa varakkaita. Uusi-Illikaisen taloa voidaan pitää suvun päätalona. Talossa oli jopa lisärakennus palvelusväelle (vanha purettu pienempi alakoulurakennus). Uusi-Illikainen oli kooltaan sen aikaista kartanoluokkaa.

Taloilla oli useita torppia. Illikaisella (Etilällä) olivat Virkkulan, Takkulan, Rintelän ja Louhelan torpat. Uusi-Illikaisen torppia olivat Alavainio, Naavala, Käkelä, Savela, Karsikko, Koivusola, Tolppa, Kangas ja Kaitoranta. Sakarila oli kuudesosa Illikaisesta eikä sillä ollut torppia, koska se oli käytännössä itse torppa. Sakarilan tuskin kuitenkaan tarvitsi tehdä taksvärkkiä päätalolle, kuten muiden torppien piti tehdä. 

Torpparijärjestelmä perustettiin jo 1600-luvulla helpottamaan kartanoiden työvoimapulaa. Torpparit tekivät päivätöinään töitä eli taksvärkkiä isäntätiloilleen maksaen näin vuokransa. Vasta vuonna 1918 säädetty torpparilaki mahdollisti, että torpparit saivat halutessaan lunastaa tilat itselleen.

Uusi-Illikaisen talo ja sen omistajia

Matti Liikasen eli Illikaisen (1754–1806) poika oli myös Matti (1783–1833), jolla oli tytär Anna (1812–1883). Anna avioitui Aappo Matinpoika Juutisen (1810–1871) kanssa. Juutinen muutti Illikaiseen kotivävyksi ja otti sukunimekseen Illikainen. Talo nimettiin isojaossa Uusi-Illikaiseksi.

Annan ja Aapon poika oli kuuluisa Jaakko Illikainen (1844–1925), jolla oli myöhemmin maalaisten suosima Illikaisen kauppa ja majatalo Oulussa. Hän rikastui liiketoimillaan. Oulun kaupungin historiaa kuvaavassa kirjassa (K.Hautala) kerrotaan, että Intiön hautausmaata on laajennettu Illikaisen omistuksessa olevalle maalle. Ilmeisesti juuri Jaakon maille.

Isojaon jälkeen Illikaisen päätalon isännyyden Aapolta peri Juho Aaponpoika Illikainen (1846–1898), joka otti sukunimekseen Uusi-Illikainen, koska talo oli aiemmin isojaossa nimetty Uusi-Illikaiseksi. Vaimonaan hänellä oli Maria Karoliina Aapontytär Puhakka (1848–1881). Juho ja Maria saivat kahdeksan lasta, jotka olivat Kustaa (1868–1890), Anna (s. 1870), Roosa (1872–1942), Hanna (1873–1916), Aapo (1876–1964?), Hilma (1878–1961), Maria (s.1880) ja Kalle (s.1881). Marian kuoltua Juho avioitui uudelleen Anna Kreeta Matintytär Anttilan (s.1852) kanssa. Anna teki Juholle kuusi lasta, joista ilmeisesti aikuisiälle selvisivät Matti Uusi-Illikainen (1890–1976), Juho Aukusti Uusi-Illikainen (1896–1950), Maria Uusi-Illikainen (s.1886) sekä Jaakko Uusi-Illikainen (1892–1966). Miina (s.1887–1904) ja Pieta (1889–1990) kuolivat nuorena.

Juho Aaponpojan kuoleman jälkeen leski joutui vaikeuksiin talonpidossa. Urpo Uusi-Illikaisen mukaan taloa tarjottiin Aapo Juhopojalle1), mutta hän kieltäytyi ja tyytyi asumaan Uusi-Illikaisen maalle rakentamassaan pienessä mäkituvassa, johon hirret oli saatu joen takaa jonkun talon puretusta eläinsuojasta. Aapon pikkuveli Kalle (Takku Kalle) olisi ollut halukas ottamaan talon isännyyden, mutta jostain syystä sitä ei hänelle annettu. Talon osti Janne Karvonen, joka myi sen puolestaan Aukusti Mäntyjärvelle. Mäntyjärvi myi lopulta talon Pudasjärven kunnalle koulukäyttöön.

Uusi-Illikaisen talossa oli 1800-luvun lopulla Pudasjärven Osuuskaupan kauppa, mutta se joutui väistymään, kun talossa aloitti kunnan koulu v. 1917 alkaen.

Uusi-Illikaisen vanha talo purettiin uuden koulun tieltä 1970-luvulla. Vanhan talon hirret on kierrätetty ja hyödynnetty uuden omakotitalon rakenteissa Oulunsalossa.

Etilän talo ja sen monet omistajat

Vuonna 1867 Etilän isäntä Matti Antipoika Illikainen katosi metsään 49-vuotiaana. Myöhemmin metsästä löytyi miehen jalka, jonka koosta voitiin päätellä sen olleen Matin jalka. Lieneekö karhu tai sudet raadelleet Matin. Matin kuoltua Etilän isännäksi tuli hänen 47-vuotias pikkuveljensä Antti Matinpoika Illikainen. Hän kuitenkin myi pian talon Johan Paavolalle, joka puolestaan myi sen kohta Antti Jaakonpoika Laivamaalle. Antti Matinpoika Illikainen itse muutti torppariksi Pöhölään, joka sijaitsi Etilästä noin viisi kilometriä Livojokivartta alajuoksun suuntaan.

Laivamaalta Etilän talon omistus siirtyi testamentin kautta Kalle ja Eevert Haarahiltuselle. Vuonna 1894 Haarahiltuset myivät talon Antti Tanelinpoika Kokolle, joka hukkui seuraavana vuonna 3. päivänä toukokuuta Kokonlahteen. Antti Kokon pojat Kalle ja Hermanni myivät talon ilmeisesti jo samana vuonna 50-vuotiaalle Sakari Jaakonpoika Illikaiselle1) (1845–1922).  Näin palautuivat Illikaiset Etilän talon omistajiksi.

Sakari Jaakonpojan sisaruksista kukaan ei muuttanut Rojolasta Etilään, koska he olivat muuttaneet muualle. Viisi heistä oli jo kuollut. Muuttiko vanharouva Elsa uuden miehensä Eerik Kokon kanssa Etilään, siitä ei löydy tietoa.  Todennäköisesti Elsa ja Erkki muuttivat Erkin kotipaikalle Kokkoon.

Etilässä on ollut myös kesikievari, kylän posti ja myöhemmin puhelinkeskus. Kylän kaupan ja postinkin tiedetään olleen jossain vaiheessa vanhassa Virkkulassa. Kauppa on ollut myös jossakin Uusi-Illikaisen talossa.

Etilän talo on edelleen pystyssä ja kunnostettuna. Sen kunnostuksessa on otettu huomioon museoviraston ohjeet. Talo on tavallaan elävä museo, siinä toimii kesäkievari.

1)Sakari Illikainen on kirjan päähenkilöiden Elsa Illikaisen ja Jaakko Jämsän toiseksi vanhin poika, sukuselvityksen tekijän isoisän ”Virkku-Matin” isoisä. Lähde: Tekijä.

Sakarilan talo ja sen omistajia

Sakarilan talon sijaintipaikasta ei ole varmaa tietoa. Hilda Kokko os. Illikainen on kertonut Sakarilan sijainneen Etilän vanhan navetan ja Livojoen välisellä alueella. Esko Tolonen kertoi kuulleensa isältään Juho Toloselta, että Sakarila olisi sijainnut noin parin kilometrin päässä Illikaisen emätaloista lähellä nykyistä Rintelän taloa, mutta joen puolella tietä. Sakarila on joka tapauksessa purettu pois.

Sakari Paavonpoika Illikainen rakensi Sakarilan talon noin 1823–1830 ja muutti siihen päätalon yhteismajoituksesta naituaan Pieta Riekin. Sakarin kuoltua nuorena Pieta vastasi talon hoidosta ja isännyydestä siihen saakka, kunnes talon renkipoika Jaakko nai talon tyttären Elsan. Kun Elsan pikkuveli Sakari tuli täysi-ikäiseksi, siirtyi Sakarila pikkuveljen hoitoon, jolloin Elsa ja Jaakko muuttivat Rojolaan.  Kerrotaan, että ikäännyttyään Sakarilan silloinen omistaja Sakari (Elsan pikkuveli) Illikainen ei halunnut, että hänen omat lapsensa joutuisivat riitelemään, kuka perii talon, joten hän päätti purkaa Sakarilan. Perimätiedon (Paavo Lohvansuu ja Sulevi Romppainen) mukaan yksi Illikaisen taloista on purettu ja uitettu Livojokea pitkin Aittojärvelle palaneen Vanhalan talon uusiksi rakennuspuiksi. Vanhalan rannassa olevan Leskelän talon (Piri) arvellaan rakennetun osin Sakarilan hirsistä. Siihen aikaan purettujen talojen hirret kierrätettiin tehokkaasti