https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kyky nähdä tulevaisuuteen ja visioida erilaisia asioita on se, mikä erottaa taiteilijat muista ihmisistä. Joskus on pohdittu sellaista, että onko esimerkiksi taiteilijoilla vain herkempi näköaisti tai ovatko he muuten herkempiä ympäristön muutoksille kuin tavalliset ihmiset, kun nämä henkilöt ovat maalanneet erilaisia tauluja. Yllä olevassa kuvassa on Rembrandtin rappusia kuvaava taulu "Filosofi meditaatiossa" (Philosopher in Meditation) , mitä jotkut ihmiset pitävät ikään kuin merkkinä siitä, että tuo suuri taiteilija tai visionääri olisi ehkä nähnyt ennalta tai muuten ennakoinut DNA-molekyylin muodon.

Toki nuo rappuset voidaan käsittää symbolisena esimerkkinä tiedon portaista, eli aina kun ihminen lähtee opiskelemaan tai miettimään jotain asioita, niin hän löytää niistä aina uusia aspekteja tai tapoja käsitellä esimerkiksi meidän kaikkien tuntemiamme asioita. Ja vanha mies istuu taulussa rappujen juurella, jolloin huoneessa on liikuttava hiljaa, jotta häntä ei häirittäisi. Taulu on kuvattu niin, kuin huoneeseen astuva henkilö sen näkisi, ja raput ovat samalla matka kiehtovaan maailmaan. Kuitenkin niiden jyrkkyys pelottaa, koska tuo huoneeseen tullut henkilö sitten ei missään nimessä voisi sitten palata takaisin huoneeseen, jos hän menee yläkertaan niitä pitkin. Samoin hän ei voisi niille jäädä seisomaan, vaan kulkijan olisi kiivettävä aina loppuun saakka, jotta hän pääsisi perille.

Tuossa taulussa kuvataan ikääntyvää miestä, joka odottaa hetkeään, ja samalla kuitenkin tuossa taulussa on rauhallinen tunnelma. Kuten me kaikki ihmiset tiedämme, niin ihmiset ovat kautta aikojen pohtineet mahdollisuutta tehdä itsestään kuolemattomia, ja joskus noissa asioissa on menty vähän liian pitkälle. Nykyään tietenkin esimerkiksi sydämentahdistimella sekä elimensiirroilla voidaan ihmisen elinaikaa pidentää. Ja tietenkin kloonaamalla sekä action-kameran kuvista sekä EEG-käyrästä tehdyillä tallenteilla on mahdollisuus luoda kuolemattomuus melko pienellä vaivalla sekä aika realistisella menetelmillä.

Klooneja ketjuuttamalla voidaan ihmiselle luoda eräänlainen kuolemattomuus, ja tuolloin voidaan seuraavan sukupolven kloonille luoda muistikuvia joko tavalliseen videotekniikkaan perustuvan "konventionaalisen" virtuaalitodellisuuden tai kehittyneemmän aivokuoristimulaation avulla, ja aina kun edellinen klooni vanhenee, niin silloin uusi klooni astuu hänen tilalleen. Tuollainen toiminta tietenkin tarkoittaa sitä, että ensin tuon ihmisen DNA vaihdetaan jonkun muun munasolun tai sikiön DNA:n tilalle, jolloin syntyy täydellinen kopio tuosta alkuperäisestä olennosta. Mutta äärimmäisen kiehtova näkemys ikuisen elämän saamisessa on nanoteknologian käyttö ihmisen DNA:n korjaamisessa. Tuollainen tekniikka merkitsisi sitä, että ihmisestä sitten voisi tulla oikeasti kuolematon.

Viraalinen malli tästä asiasta on sellainen, että ihmiseen ruiskutetaan viruksia, joissa on hänen omaa korjattua DNA:taan, mikä sitten korvaa soluissa olevan vaurioituneen DNA:n. Tai toinen vaihtoehto olisi sitten käyttää nanokoneita, jotka tietenkin voidaan yhdistää noihin viruksiin, niin että ne pumppaavat tuon ihmisen alkuperäisen DNA:n pois solun sisältä, kun tuo korjattu DNA siirretään sen tilalle. Korjattu DNA saadaan monistamalla henkilön lapsuudessa otettua perimäainesta, ja ujuttamalla sitä ihmisen elimistöön, josta nanokoneet sitten vievät tuon perimäaineksen solun sisään. Tuolloin ihmiseen pitää vain ruiskuttaa nanokoneita, jotka korjaavat ihmisen DNA:ta sitä mukaan kuin se vaurioituu. Tuollaiset pienet nanorobotit voisivat kuljettaa DNA:n rakennusaineina toimivia sokereita niin, että ne liitetään solussa aina alkuperäiseen järjestykseen, missä ne olivat ihmisen ollessa lapsi.

Tuollainen toiminta sitten saisi aikaan sen, että ihmisen DNA pysyisi jatkuvasti ehjänä, mikä estää hänen vanhenemisensa. Nämä nanokoneet voivat muistuttaa eräänlaisia pieniä hämähäkkejä, jotka kuljettavat nuo DNA:ta korjaavat palaset solujen sisään. Toki tuollaisilla ihmisen sisään asennetuilla nanotekniikkaan perustuvilla roboteilla voidaan saavuttaa myös äärimmäinen kyky kestää vammoja. Eli nuo robotit voivat myös korjata ihmisen kudoksiin tulevia suuriakin vaurioita siirtämällä muualta ruumiista soluja tuohon vammautuneeseen kohtaan, ja samalla ne voivat myös tukkia verisuonia. Eli nanotekniikan avulla voimme tulevaisuudessa korjata perimäämme lähes rajattomasti.