Julkaistu Suomen Viikkolehdessä 4/2025

Tulin uskoon kaksi kertaa

Jumala kutsui minua ensimmäisen kerran Helsingin olympiastadionilla vuonna 1987 Missio Helsinki -kokoussarjassa. Sen pääpuhujana oli evankelista Billy Graham. Olin tuolloin 13-vuotias.

En kokenut uskonratkaisua tehdessäni mitään suurta tunnetta, mutta seuraavina päivinä oli lähes pakonomainen tarve kertoa kaikille asiasta.

Pääsin Mission myötä mukaan nuorten raamattupiiriin, joka kokoontui pari vuotta. 17-vuotiaana menin karismaattisiin piireihin luterilaisessa kirkossa, ja ne tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Jouduin vakavaan auto-onnettomuuteen 19-vuotiaana. Olin kaksi viikkoa tajuttomana teholla. Monet rukoilivat puolestani kirkkokunnasta riippumatta. Eräs opettajanikin oli yöllä herännyt kahdeksi tunniksi rukoilemaan.

Olen onnettomuuden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä ja siten vapaa oravanpyörästä. Jumala on ollut armollinen, sillä mitään näkyvää syytä työkyvyttömyyteeni ei ole. En ole esimerkiksi pyörätuolissa. Pääni sai kuitenkin pahimman iskun, joten minulla on aivovamma. Sen yksi oire on uupumus.

Vapaus oravanpyörästä on aiheuttanut myös kateutta. ”Miksi Samulin ei tarvitse?” on kysytty, kun ei ole ymmärretty koko pakettia.

Myöhemmin avioiduin ja alkoivat ruuhkavuodet. Seurakunta ja Jumala jäivät elämässäni todella vähälle. Tuli muutto pois tutulta kotiseudulta Lapin rajoille.

Elämä meni eri vaiheiden kautta siihen pisteeseen, että arki oli vain jatkuvaa kamppailua hengissä pysymisestä. Olin eronnut, itseasiassa jo kahdesti. Vieraalla paikkakunnalla olin asunut yli 10 vuotta, mutta en tuntenut naapureitani eikä minulla ei ollut ystäviä. Lapsetkin olivat jo muuttaneet pois kotoa.

Viimein polvistuin vuoteeni vierelle, laitoin kädet ristiin ja rukoilin: Isä, tapahtukoon sinun tahtosi. Enkä ole sen jälkeen Jumalalle vastaan sanonut. Hän johdatti minulle tahtonsa mukaisen vaimon, perheen, koko suvun ja kaikki ystävät — sekä lisäksi vielä omalta tuntuvan hengellisen kodin Sastamalan vapaaseurakunnassa.

Olen joskus miettinyt, olisiko elämäni ollut erilaista, jos olisin tehnyt nuoruudessani toisenlaisia valintoja, esimerkiksi valinnut eri puolison. Kaikki henkilökohtaisen historiamme valinnat ovat kuitenkin johtaneet siihen, että olemme tässä nyt ja voimme kiittää Jumalaa. Minullekin on syntynyt ensimmäinen lapsenlapsi.

Joku aika sitten tein elämästäni aikajanan oikein Excelillä: yhteen sarakkeeseen elämäntapahtumia, viereiseen niitä vastaavia vuosilukuja. Kun olin saanut työni valmiiksi, ymmärsin että Jumala on johdattanut elämääni koko ajan, vaikka on tuntunut, että kuljen kaukana sivuraiteilla. Jokaisen kannattaisi tehdä tällainen elämän aikajana, vaikka ihan kynällä paperille.

Ja lopuksi, ystävääni lainaten: ”Jos elämässä tulee omaa tai muiden aiheuttamaa sontaa, ne laitetaan taivaan kompostoriin ja siitä tulee lannoitetta Jumalan ruusutarhaan. Se ei itsestään muutu hyväksi ja kauniiksi mutta voi kasvattaa meissä sitä hyvää ja kaunista.”