7. Uusi aika

1. Tehtävä - Uusi aika

Keskiaika päättyy paikasta riippuen noin 1500-luvulla, jolloin aletaan puhumaan uudesta ajasta. Tätä periodisointia perustellaan sillä, että keskiajalle tyypillinen maaseutukeskeinen yhteiskunta alkaa väistyä jälleen kaupunkikeskeisen yheiskunnan tieltä. Samoihin aikoihin tapahtuu myös paljon muita asioita, jotka erottavat uuden ajan keskiajasta: renessenssi alkaa 1300-luvulla Italiassa, löytöretket alkavat toden teolla 1400-luvun lopulla, Itä-Rooma (Bysantti) luhistuu lopullisesti turkkilaisten vallattua Konstantinopolin vuonna 1453, protestanttinen reformaatio haastaa keskiajalla valtaa pitäneen katolisen kirkon 1500-luvulla ja tiede alkaa kehittyä siten, että se haastaa keskiajalla yleisinä totuuksina pidettyjä asioita.

Renessanssin aikaan oppineissa piireissä kiinnostuttiin uudelleen antiikin ajan teksteistä, filsofofiasta ja taiteesta. Renessanssi tarkoittaakin uudelleensyntymistä. Varhaisrenessanssi alkoi jo 1300-luvun alussa Italian kaupunkivaltioissa, jossa jo keskiajan lopulla alkaneen vaurastumisen takia asui ihmisiä, joilla oli mahdollista tukea rahallisesti antiikin ajan harrastamista. Muualle Eurooppaan se levisi viimeistään 1500-luvulla, ja pitipä Juhana herttuan vaimo Katariina Jagellonica Suomen Turussakin ns. renessanssihovia parin asuessa siellä 1500-luvun puolivälissä. Renessanssin syntyyn on katsottu vaikuttaneen myös Itä-Roomasta (Bysantista) Italiaan saapuneet pakolaiset, jotka toivat mukanaan antiikin kreikkalaisia mestariteoksia ja herättivät uudelleen kiinnostuksen antiikin tieteisiin ja taiteisiin. Italialaisissa kaupunkivaltioissa kehittyi myös orastava varhaiskapitalismi. Renessanssiajan merkittävimpänä aatesuuntauksena pidetään humanismia.

Uskonpuhdistus eli reformaatio puolestaan oli 1500-luvulla Länsi-Euroopassa alkanut liike, jonka tavoitteena oli muuttaa katolisen kirkon opetuksissa näkemiään epäkohtia ja sen huonoja käytäntöjä, kuten anekauppaa. Uskonpuhdistuksen aloittajana pidetään yleisesti Martti Lutheria, jonka vuonna 1517 kirjoittamat 95 teesiä katolisen kirkon anekauppaa vastaan aloittivat levitessään laajan liikkeen. Tosin häntä ennen ”esiuskonpuhdistajat” esimerkiksi John Wycliffe ja Jan Hus olivat hyökänneet kirkon oppeja vastaan jo 1400-luvulla. Martti Lutherin tavoitteena ei ollut hajoittaa läntisen kristikunnan yhtenäisyyttä, vaan palauttaa se hänen näkemyksensä mukaan Raamatun oppien mukaisesti, ja karsi siitä pois kaikenlainen keskiajalla mukaan tulleet opit, joita ei Raamatussa mainittu, kuten usko pyhimyksiin. Reformaatio levisi ennen pitkää varsinkin pohjoisemmassa Euroopassa, ja johti pitkällisiin uskonsotiin, jotka laantuivat vasta vuonna 1648 Westfalenin rauhassa, joka päätti ns. kolmekymmenvuotisen sodan. Liikkeen menestyksen takana oli myös kirjapainotaidon kehittyminen. Johannes Gutenberg keksi irtokirjasimet noin 1440-luvulla, mikä lisäsi kirjoitetun tekstin, tiedon ja aatteiden leviämistä pienentämällä kopiointikustannuksia. Monet maalliset ruhtinaat liittyivät reformaattorien joukkoon, koska se toi tilaisuuden vapautua katolisen kirkon vallasta. Esimerkiksi Ruotsin uskonpuhdistus toteutettiin kuningasjohtoisesti, sillä se tarjosi Kustaa Vaasalle tilaisuuden ottaa kirkko hallintaansa ja peruuttaa sen omaisuus kruunulle. Uskonpuhdistuksen aikana syntyi luterilaisuus, anglikaaninen ja reformoitu kirkko. Näiden lisäksi syntyi myös lukuisa joukko vapaita suuntia.

Suurten löytöretkien aika alkoi 1400-luvun alussa ja päättyivät 1600-luvun alussa. Tuona aikana eurooppalaiset purjehtijat purjehtivat ympäri maapalloa etsien Euroopalle tuntemattomia alueita. Renessanssin aikainen kartografian sekä navigointi- ja laivanrakennustaidon kehitys mahdollisti purjehtimisen Välimerta kauemmas. Ennen löytöretkille lähtemistä piti kartuttaa tietoa merivirroista ja tuulista. Portugalin Prinssi Henrik, jota kutsuttiin myös nimellä Henrik Purjehtija, perusti Kanariansaarille tutkimusaseman, jossa kerättiin arvokasta tietoa ennen löytöretkille lähtemistä. Motivaatio löytöretkille lähtemiseen oli sekä uskonnollinen että taloudellinen. Islaminuskon ja kristinuskon välisessä taistelussa islaminusko oli taas pääsemässä niskan päälle, kun idässä turkkilaisten ottomaanien valta alkoi laajeta myös itäiseen Eurooppaan. Eurooppalaisten oli käytävä kauppaa ottomaanien kautta, koska he hallitsivat pitkälti Aasiaan meneviä kauppareittejä, ja toisaalta muslimit hallitsivat myös Afrikkaan suuntautuvia kauppareittejä. Estääkseen vihollisen hyötymisen tästä välittäjän roolista, halusivat eurooppalaiset ruhtinaat meren kautta ohitttaa muslimit välikätenä, ja siten heikentää vihollisensa vaurautta. Löytöretkille lähteminen mullisti myös eurooppalaisten maailmankuvaa, sillä esimerkiksi Amerikasta löydettiin kokonaisia sivilisaatioita, kasveja ja eläimiä, joista kaiken tarpeellisen tiedon sen aikaisen näkemyksen mukaan sisältänyt Raamattu ei maininnut mitään. Löytöretkien seurauksena eurooppalaista kulttuuria levisi maailmalle. Välillä se tuhosi jopa muiden mantereiden alkuperäistä kulttuuria, ja samalla levisivät myös kasvit, eläimet ja taudit. Tunnettuja löytöretkeilijöitä olivat muun muassa Kristoffer Kolumbus ja James Cook.

Tieteellinen vallankumous (myös tieteen tai luonnontieteiden vallankumous) on tieteenhistoriassa käytetty nimitys 1500–1700-lukujen väliselle luonnontieteiden kehityksille. Tieteellisen vallankumouksen aikana opittiin käyttämään tiedon hankinnassa kokeellisia menetelmiä, ja luonnonilmiöitä pyrittiin kuvaamaan mahdollisimman tarkasti matemaattisin keinoin. Aiemmin kiinalaisten ja islamilainen maailma oli Eurooppaa edellä, mutta tuon ajan kehityksen ansiosta eurooppalaisen tieteen taso ohitti muun maailman. Suurimpia havaintoja oli Isaac Newtonin mekaniikan lait 1600-luvulta ja painovoimalait, sekä Nikolaus Kopernikuksen aurinkokeskeinen maailmankuva 1500-luvulta. Nikolaus Kopernikus hylkäsi katolisen kirkon julistaman maakeskisen maailmankuvan. Tieteellisen vallankumouksen seurauksena tietoa alettiin hankkimaan kokeellisesti, empirismin (havainnoinnin) merkitys korostui tiedonhankinnassa rationalismin (pohdinnan) sijasta, vanhat auktoriteetit kuten Raamattu ja Aristoteles hylättiin tiedonlähteinä, matematiikka nousi ensisijaiseksi keinoksi kuvata luonnonilmiöitä, maailma alettiin näkemään mekanistisena koneena ja tietoa alettiin muodostamaan sosiaalisesti tiedeyhteisön toimesta. Tunnetuimpia tieteen vallankumouksen aikaisia henkilöitä olivat muun muassa Nikolaus Kopernikus, Galileo Galilei ja Isaac Newton.