https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Nanorobottien sekä nanotekniikan käyttö sodankäynnissä vaikuttaa varmasti alkuun sellaiselta asialta, mitä ei voitaisi mitenkään torjua. Mutta kuitenkin esimerkiksi suuritehoisten radioaaltojen sekä muiden EMP-aseiden toiminta voi tulevaisuudessa tehdä myös nanotekniikasta sellaista, että sitä ei enää voisi käyttää ainakaan suuren luokan operaatioissa. Nanotekniikkaa käyttävien välineiden etuna on niiden pieni koko, mutta samalla niiden ongelmana on tietojenkäsittelykyvyn rajallisuus, minkä takia näiden välineiden pitää olla jatkuvasti yhteydessä palvelimeen tai ohjaajaan, joka sitten suorittaa niiden operaatiot.

Tai sitten niiden pitää kommunikoida jatkuvasti keskenään, jotta niiden tietojenkäsittelykyky voidaan nostaa sille tasolle, että nuo välineet voivat operoida autonomisesti. Tuolloin tietenkin voidaan noiden välineiden keskinäinen kommunikaatio estää esimerkiksi voimakkaalla elektromagneettisella hälinällä, joka sotkee niiden WLAN-yhteydet. Kuitenkin samaa tekniikkaa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi lennokkien sekä GPS-pommien harhauttamisessa. Tuolloin hyödynnetään noiden laitteiden haavoittuvuutta, mikä koskee niiden satelliittien kautta tapahtuvaa dataliikennettä.

Esimerkiksi ASAT (Anti satellite) ohjuksia voidaan käyttää tuollaisia viestintäsatelliitteja vastaan, ja samalla tavoin voidaan estää muukin satelliittien kautta tapahtuva kommunikaatio. Yksi kaikkein tyylikkäimmistä tavoista tuhota satelliitti on sellainen, että siihen kohdennetaan kaksi hyvin voimakasta radiosignaalia, mitkä saavat aikaan oikosulun tuon satelliitin sisällä, mikä sitten saa sen räjähtämään kappaleiksi, tai tietenkin myös modifioituja ICBM tai muita raketteja voidaan käyttää tähän toimintaan.

Ja esimerkiksi Pegasus-rakettien varustaminen kineettisen energian taistelukärjillä tai muilla "tappolaitteilla" varmasti kiinnostaa kenraalikuntaa, koska Pegasus voidaan kuljettaa operaatioalueelleen B-52-pommittajan tai minkä tahansa muun lentokoneen avulla, jolloin sen toiminta-alue ei sitten ole mitenkään rajoitettu mihinkään tiettyyn maapallon kohtaan, vaan ase voidaan tehokkaasti kuljettaa pommikoneen siiven alla mihin tahansa kohtaan maapallolla. Tai sitten ASAT:issa käytetään isoja kantoraketteja, joilla tuo ase saadaan nostettua korkealle kiertoradalle, missä se voi uhata stationaarisia viestintäsatelliitteja.

Tuolloin tuo ASAT muistuttaa oikeastaan satelliittia, mikä on varustettu singolla tai muulla rakettiaseella, jolla se sitten tuhoaa muita satelliitteja. Toinen mahdollisuus sitten peittää ilmakehän yläosa plasmalla, jolloin nuo taistelulennokit sekä muut GPS-laitteet menettävät kykynsä kommunikoida satelliittien kanssa. Tämän takia esimerkiksi HAARP-projektin epäillään olevan myös tällaisia kokeita varten, missä vihollisen taistelulennokkeja sekä ohjuksia ja muita laitteita estetään navigoimasta Glonass:in avulla, ja tietenkin venäjällä epäillään olevan omat vastaavat ohjelmat noiden länsivaltojen aseiden toiminnan estämiseksi.