https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Yllä: Bodiam Castle, East Sussex, UK

Olisiko vampyyrejä oikeasti olemassa, on kysymys mitä on usein mietitty ainakin jossain kauhutarinoita kirjoittavien ihmisten parissa. Kun ajatellaan vampyyreja esimerkiksi siltä kannalta, että ihmiseen olisi ehkä liitetty toiste lejien geenjä, jotta noista koehenkilöistä saataisiin muokattua ikään kuin täydellisempiä ihmisiä, niin silloin tietenkin tulee sellainen kysymys eteen, että olisiko vampyyri se kuuluisa UFO-tarinoiden "Reptian hybridi", mikä ei tietenkään tarkoita sitä, että tuollainen olio olisi mitenkään peräisin ulkoavaruudesta.

Kun mietitään esimerkiksi ihmiskokeita, mitä tehtiin Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin keskitysleireillä, niin uskoisin että noiden kokeiden tekijjöiden tarkoitus oli parannella ihmisen suorituskykyä. Kun pohditaan sitä, minkä takia esimerkiksi matelijan geenejä olisi ehkä sitten siirretty ihmiseen, vaikka tuollainen teko olisi lailla kielletty, voi liittyä esimerkiksi niiden eräisiin ominaisuuksiin, joista lääketiede varmasti on kiinnostunut. Ja ehkä mielenkiintoisin huomio on siinä, että matelijat eivät sairastu syöpään.

Kun puhutaan siitä, että tiedemiehiä sitoo alan eettis-moraalinen toiminta, niin monikaan ei varmaan ole koskaan ajatellut sitä, että virusten avulla voidaan parantaa esimerkiksi syöpää sekä useita perinnöllisiä sairauksia, mutta noihin geenisiirtoihin ei kovin helposti tule lupaa. Joten ehkä joku tiedemies on sitten päättänyt tehdä tuollaisen keinotekoisen viruksen avulla geenisiirron jollekin ihmiselle, joka ei ehkä olisi elänyt ilman sitä. Tuollainen viraalinen terapia perustuu siihen, että henkilölle annetaan ehkä keinotekoisia viruksia. Kyseinen virus voidaan valmistaa keinotekoisesti, ja ujuttaa henkilön omiin luuytimen soluihin, jotka sitten annetaan hänelle pistoksena.

Tuon solukon saamiseen tarvitaan vain ohutneulanäyte, jolla sitten tuon henkilön ruumiista otetaan vain pari solua, joita voidaan kasvattaa elatusalustalla. Tuollainen luuydinsolujen monistaminen tietenkin auttaa kokeiden tekemistä, koska tuolloin voidaan näitä soluja jakaa useampiin eriin, jolloin voidaan jokaiseen erään kokeilla erilaisia kemikaaleja. Tuolla tavoin ei henkilöstä itsestään tarvitse ottaa kuin yksi koepala tuota luuydintä. Kun noihin luuydinsoluihin istutetaan joku virus, niin silloin voidaan varmistua, että elimistö ei tuhoa noita viruksia.

Tämän tekniikan muunnelmaa käytetään nykyään esimerkiksi syövän hoidossa, missä ihmiseltä viedään muutamia luuydinsoluja, ja sitten tuo näyte puhdistetaan syöpäsoluista, minkä jälkeen tuo solukko monistetaan ja siirretään takaisi henkilöön, jonka oma luuydin on tuhottu voimakkaalla sädehoidolla. Koska siirrossa käytettävät luuytimestä eristetyt solut ovat omia, niin silloin ei hylkimisreaktiota tapahdu. Jos näihin soluihin liitetään virus, niin silloin ne eivät joudu hylkimisreaktion uhriksi.

Tuolla tavoin ihmiseen voidaan helposti liittää geneettistä materiaalia myös muista lajeista. Ja tuon tekniikan avulla voidaan tehdä melkein mitä vain. Eli tekniikka ei ole mikään ongelma, vaan ongelmat ovat lähinnä lainsäädännöllisiä. Kuitenkin keinotekoisia DNA-pätkiä voidaan rakentaa nanotekniikkaa hyödyntämllä, ja esimerkiksi jonkun eläimen DNA-juoste voidaan katkoa siltä kohdalta, kuin mitä ominaisuuksia halutaan kohteeseen siirtää, jotta geenisiirännäinen olisi tarkoituksellinen. Mutta toki se vaatii tietenkin genomien täydellistä kartoittamista. Tuon luuytimen siirtäminen ihmiseen on todella helppoa, eli se voidaan toteuttaa vaikka tavallisena injektiona missä hyvänsä terveyskeskuksessa.

Silloin voidaan tuon geenikartan mukaan valmistaa DNA-ketju, mikä sitten voidaan siirtää ihmiseen. Kuitenkin virusten ruiskuttaminen suoraan eläimen verenkiertoon saa aikaan immuunipuolustuksen reaktion, mikä saattaa tuhota kaikki vereen ruiskutetut siirtogeenejä kuljettavat virukset. Mutta jos verenkiertoon ruiskutetaan viruksilla "saastutettuja" luuydinsoluja, niin silloin ei hylkimisreaktoita tapahdu, ja tarpeeksi suuren virusten pääsy elistöön taataan, jotta ne voivat liittää perimänsä juuri oiikean soluryhmän perimään, jolloin voidaan hoitaa myös hermoston väärin toimivia soluja.

Kuitenkin DNA:n varastaminen voi aiheuttaa sen, että joku voisi alkaa kloonaamaan vaikkapa Albert Einsteineja, joita tuo taho voi sitten hyödyntää omissa projekteissaan. Se onko tällaista tehty on kuitenkin ihmisen mielikuvituksen varassa, ja voidaan sanoa, että tätä tutkimusta koskevat salaisuudet ovat synkkiä, ja niitä vartioivat synkät miehet. Eli tämä asia varmasti kiehtoo kaikkia ihmisiä maailmassa, koska esimerkiksi monissa elokuvissa syntyy "hirviöitä" juuri tiedemiesten kokeiden takia. Itse kyllä olen välillä sitä mieltä, että ihminen joissakin elokuvissa itse aiheuttaa sen, että heidän luomansa olio alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti.

Näet jokaisen olennon perusvaisto on hengissä säilyminen, ja jos sitten tutkimusryhmän jäsenet aikovat surmata tuon olion, niin silloin tietenkin käy jotain, mitä ei pitäisi käydä. Itse uskon että tällaiset kokeet voidaan jättää kyllä tekemättä, mutta aina löytyy joku ihminen ,joka haluaa parantaa syöpää tai elää ikuisesti. Itse en kuitenkaan ole tilanteessa, missä joku pyytää minulta tällaista terapiaa, joten siksi voin sanoa tässä, että me kaikki olemme ihmisiä. Enkä itse kyllä oikeastaan uskoisi, että olisi mukavaa olla olio jossain kokeessa, ja saada tietää olevansa kuollut kun koe päättyy. Samoin joku tiedemies saattaisi oikeasti ryhtyä antamaan jollekin tuttavalleen tai perheenjäsenilleen geeniterapiaa, koska hän ei ehkä kestäisi toisen kuolemista syöpään tai perinnölliseen sairauteen. Eli tuo sitten varmasti on yksi aspekti, mikä pitää aina ottaa huomioon, kun näistä asioista keskustellaan.