https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Oletteko muuten koskaan ajatelleet miksi jotkut poliitikot vaikuttavat hieman erikoisilta? Syy tähän saattaa olla galluppien antama kuva siitä, mitä ihmiset muka haluavat. Kun mietitään sitä, miten vastapuolta voidaan sabotoida, on se että toisen puolueen parissa olevia "agentteja" pyydetään antamaan gallupeissa sellaisia vastauksia, joita he eivät koskaan haluaisi ehdokkaansa antavan. Tuolloin voidaan poliitikon puheita muuttaa radikaalisti.

Tuollainen toiminta voi olla syynä siihen, että joissakin tapauksissa poliitikko ikään kuin vaikuttaa olevan "jalat tukevasti ilmassa", kun hän puhuu ihmisille. Kyseinen gallupin tulos voidaan väärentää erittäin helposti. Tarvitaan vain joukko ihmisiä, joille on annettu nuo ohjeet vastata tietyllä tavalla jossain gallupeissa. Tai sitten voidaan tehdä tietomurto, jonka yhteydessä nuo gallup-kaavakkeet vaihdetaan. Toisaalta riittää se , että nuo gallupin tekijät vain merkitsevät tiettyjä vastauksia noihin kaavakkeisiin.

Toisaalta nuo vastaukset voidaaan vaihtaa jonkun yksittäisen työntekijän toimesta. Eli hän voi tuolloin vaihtaa nuo vastauskaavakeet esimerkiksi kuljettamalla ne työpaikalle USB:n avulla. Ja sitten ne vain pitää saada palvelimelle. Tuolloin tuo gallupin tulos muuttuu täysin keksityksi. Gallupin väärentäminen kuulostaa varmaan hyvin viattomalta asialta, mutta niiden ongelma on siinä, että poliitikot sekä heitä tukevan taustaorganisaation edustajat seuraavat niiden avulla sitä, mitä ihmiset haluavat johtavien poliittisten päättäjien tekevän.

Tuolloin saattaa eteen tulla asioita, joista sitten osan voisi jättää tekemättä. Näet jos poliitikko saa väärää tietoa gallupeissa, niin se sitten saattaa vaikuttaa hänen puheidensa sisältöön. Muuten kyse ei ole ole mitenkään vaarallisesta asiasta, mutta jos jonkun puolueen johtavat poliitikot alkavat esittää radikaaleja ajatuksia puheissaan, niin se saattaa sitten antaa puolueesta radikaalin kuvan. Ja kuten kaikki tiedämme, niin sosiaalinen eläin nimeltään ihminen hakeutuu mielellään muiden kaltaistensa pariin, mistä sitten seuraa se, että joku puolue sitten alkaa muuttua radikaalisti.

Ongelma tällaisen radikalisoitumisen kannalta on sellainen asia, että vaikka poliitikkoa eivät suuret massat äänestäisi, niin häntä kuitenkin joku sitten kannattaa, ja vaikka vaaleissa ei olisi ehdolla mitään muuta kuin radikaaleja ehdokkaita, ja äänestysprosentti olisi alhainen, niin silloin poliittinen ilmapiiri suosii radikaaleja ehdokkaita. Jos joku ehdokas sitten saa alhaisen äänestysprosentin sattuessa kohdalle omat äänestäjänsä uurnille, niin silloin tulos saattaa olla niin, että hän pääsee sitten eduskuntaan tai jopa ministeriksi. Tuolloin sitten voivat seuraukset olla odottamattomat. Alhainen äänestysprosentti suosii radikalismia, koska radikaalien ehdokkaiden “jämäkät kannanotot” sitten saavat usein vastakaikua nimenomaan haja-asutusalueilla, joissa ihmiset asuvat omakotitaloissa. Se että asiat sanotaan selvästi ja kampanjassa otetaan esiin konkreettisia asioita vetoaa nimenomaan siihen “kansan mieheen”, joka ei ole kiinnostunut numeroista eikä päivän politiikasta.

Jos ihminen ei ole käynyt mitään kouluja, niin hän on altis erilaisille vaikutteille, sekä äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat järjestystä. Heidät on helppo pelotella esimerkiksi jengien avulla muodostetulla uhkakuvalla äänestämään jotain tahoja vetoamalla siihen, että poliisien sekä asevoimien budjettien lisääminen turvallisuutta. Jos ihminen asuu metsässä jossain talossa, niin toki hän varmasti pelkää silloin aivan toisia asioita, kuin jos tuo henkilö asuisi kerrostalossa.

Metsän keskellä pelkoa lisää sellainen asia, että jos taloon joku sattuu tunkeutumaan, niin silloin saattaa olla niin, että apua ei tule eteen moneen päivään. Ja varsinkin syrjäseuduilla on vielä nykyäänkin niin sanottuja “uuninpankkopoika-tyyppejä”, jotka eivät ole edes peruskoulua käyneet. Tuollaisiin ihmisiin on hyvä vedota lupaamalla heille turvaksi poliiseja sekä sotilaita, koska ne ovat konkreettisia asioita. Samoin myös esimerkiksi kansallisiin arvoihin voidaan aina tällaisessa tapauksessa vedota, vaikka toki ei ole varmaan idea se, että meidän suomalaisten pitää kaikessa antaa muille periksi. On kuitenkin asioita, joissa meidän ehkä kannattaa hakea oikeuden ennakkopäätöksiä muista maista. Yksi niistä on ihmisoikeudet, ja vaikka meidän oman lakimme mukaan esimerkiksi yleinen asevelvollisuus on tietenkin lakiin kirjattu asiam ja pakollinen kaikille miehille.

Siis tässä asevelvollisuus kattaa myös siviilipalveluksen, mikä lain mukaan kuuluu kaikille maamme miehille, jos he eivät aseellista maanpuolustusta suorita. Jos henkilö kuitenkaan ei tuonne valtakunnan määräämään palveluun mene, niin hän joutuu vankilaan. Vaikka tämä asia on meidän omasta mielestämme oikein, niin kuitenkin olen sitä mieltä, että siitä voidaan pyytää lausunto ihmisoikeustuomioistuimelta. Eli tällä tarkoitan sitä, että kyseessä on melko vakava ja vaikea asia, vaikka se ehkä meistä itsestämme tuntuu pieneltä. Joku muu voi pitää noita henkilöitä, jotka jättävät nuo palvelut suorittamatta mielipidevankeina, joten sen takia nämä asiat ovat hyvin vaikeita.

Tuosta sitten huomaa, miksi tuomarit lukevat niin pitkään lakia saadakseen tehdä näitä päätöksiä. Tuomari ei niitä voi paeta, ja hänen pitää noudattaa maan lakia tehdessään tuollaisia päätöksiä, jotka ovat aina jotenkin ikäviä. Toisella puolella ovat ihmiset, joiden mielestä aseistakieltäytyminen on rikos, ja siitä pitää sitten laittaa ihminen vankilaan, ja toisella puolella taas ihmiset, joiden mielestä taas tuollainen henkilö on poliittinen vanki. Ja ennen kuin kukaan tästä asiasta mitään ryhtyy kommentoimaan, niin voin sanoa, että mikään herkkupaikka tuo tuomarin työ ei tässä tapauksessa ole.

Siinä pitää kuunnella kaikkia osapuolia, jotka voivat muistaa asioita vähän toisin, kuin mitä syyttäjä tai vastaaja heidän haluaisi niitä muistavan. Eli tuolloin astuu esiin vähintään kolme koulukuntaa, joista yhden mielestä kyseessä on marttyyri, joka on todellinen rauhanaatteen kannattaja, toisten mielestä hän on maanpetturi, joka ansaitsisi lopullisen paikan vankilassa ja kolmannen koulukunnan edustajien mielestä hän ei ole muuta kuin ihminen, joka ei ole käsittänyt asemaansa lain edessä. Ja tietenkin oikeudessa muistetaan myös mahdolliset uhkailut, sekä muut asiat jotka ovat edesauttaneet tällaisen päätöksen syntymiseen.

Joku saattaa oikeudessa muistaa, että siellä asevoimissa on joku antanut ymmärtää, että kyseinen henkilö sitten saisi oikein isänmaan kädestä sitä oikeaa asennetta, mikä on tietenkin saattanut vaikuttaa tuohon päätökseen jäädä pois valtion palveluksesta. Tuolloin tuomarilla on vaikea tehtävä, koska hän joutuu sitten päättämään, kuka puhuu totta ja kuka kertoo satuja. Samoin se pitää hänen tietää, että tällaisessa tapauksessa henkilön vaikuttimet eivät ehkä ole sitä, mitä hän väittää niiden olevan, ja tällöin tarkoitan sitä, että jos joku heittäytyy oikeudessa marttyyriksi, niin silloin hän saattaa olla syyllistynyt johonkin muuhun rikokseen, ja tätä kautta sitten yrittää saada lempeämpää käsittelyä jossain muualla. Tuomarin pitää tämäkin asia sitten huomioida, kun hän tekee päätöstä tällaisesta asiasta, missä kaikki yrittävät vedota tunteisiin, ja jossa joku aina lähtee muita syyllistämään.