https://sites.google.com/view/fuusiopommi/etusivu

Ydinaseiden uusi sukupolvi ei ehkä ole yhtä helposti torjuttavissa kuin vanhanaikaiset ydinpommit, joiden kuljettamiseen tarvittiin joko ohjus tai pommittaja. Tietenkin jo nyt on käytössä ydinaseita, joita voidaan kuljettaa kohteeseen nopealla taktisella rynnäkkökoneella kuten F-15, F-16, F-18 sekä myös Harrierin ja F-35 ”Lightning II:n” kaltaiset VTOL eli pystysuoraan nousevat sekä laskeutuvat lentokoneet voivat käyttää noita maailman pelätyimpiä aseita. Mutta myös aseissa itsessään on tapahtunut muutoksia, jotka aiheuttavat sen, että ydinaseiden määritelmää olisi muutettava hyvin nopeasti. Näet perinteisesti ydinase tarkoittaa asetta, joka saa voimansa ydinfissiosta tai fuusiosta, mutta kun puhutaan nykyaikaisesta fuusiopommista, niin silloin voidaan todeta, että nämä aseet eivät ehkä olekaan sellaisia, että niitä olisi fyysisesti olemassa, vaan kyseessä voi olla fuusiorekatio, joka saadaan aikaan kohdentamalla kolme lasersädettä samaan kohtaan ilmakehässä, jolloin syntyy "vapaafuusioksi" kutsuttu ilmiö, missä lasersäteet saavat aikaan ydinfuusion tiettyyn pisteeseen ilmakehässä.

Näet uuden sukupolven ydinaseet ovat sellaisia, että niissä käytetään mahdollisimman pientä fissio-osaa, ja sitten tuon aseen varsinainen teho syntyy fuusioreaktiosta. Kuitenkin ollaan myös kehittämässä aseita, jotka ovat oikeastaan konventionaalisen pommin ja ydinaseen rajamailla, eli kyseessä on tuolloin laite, missä ei ole tarpeeksi fissiomateriaalia normaalin fissioreaktion ylläpitämiseen, vaan tuossa aseessa on sub- eli alikriittinen määrä ydinmateriaalia, joka saa tuon aseen tehon kasvamaan. Eli kyseessä on niin sanottu ”avustettu fissio”, mikä tarkoittaa sitä, että aseen fissiomateriaaliin pumpataan energiaa puristamalla sitä voimakkaalla konventionaalisella räjähteellä, jolloin syntyy hyvin voimakasta sähkömagneettista sätelyä lähettävä mutta samalla täsmällistä tuhoa aiheuttava ase.

Nämä uuden sukupolven ydinaseet eivät ehkä tarvitse fissiomateriaalia ollenkaan, koska niiden toiminta perustuu siihen, että niissä olevaa litiumin kappaletta kuumennetaan lasereilla, jolloin syntyy fuusioreaktio. Mutta tietenkin myös ydinaseen laukaisumallissa voi olla muitakin muutoksia, kuin sen muuttaminen puhtaaksi vetypommiksi. Nimittäin tämä ase sitten voidaan laukaista metallilevyn takana. Tuolloin se sijaitsee pienessä putkessa, jonka päässä on muuta kuorta ohuempi metallilevy, joka suuntaa tuon aseen antamaa energiaa kohteeseen, koska sen päässä oleva metallilevy on sellainen kohta, mikä puhkeaa nopeammin kuin muu tuon putken rakenne. Kyseinen rakenne aiheuttaa sitten sen, että ydinaseen vaikutuspiiri muuttuu hiukan epäsymmetriseksi.

Samoin tietenkin on tulossa uusia tapoja kuljettaa tuollainen ase kohteeseen. Eli varsinkin UAV:t ovat houkutteleva väline, joilla voidaan kuljettaa kohteeseen SADM (Special Atomic Demolition Munition), jonka kansanomainen nimitys on ”salkku-ydinpommi”. Tuo äärimmäisen kompakti ydinase on oikeastaan aluksi kommandojoukkojen käyttöön tehty väline, jonka tarkoitus on sellainen, että se solutetaan kommandojen toimesta tukikohtaan, ja räjäytetään sen sisäpuolella, jolloin tukikohta voidaan tuhota kappaleiksi. Nuo ydinräjähteet ovat niin pienikokoisia, että niitä voi yksi mies kantaa mukanaan, ja ensimmäinen tuollaisen aseen koe tapahtui Nevadan aavikolla vuonna 1958. Kyseessä olivat ”Project 58/58A”:n yhteydessä tehdyt ydinkokeet. Kuitenkin tuollainen mikroydinpommi voidaan kuljettaa kohteeseen myös UCAV:lla, eli tuollainen pienikokoinen ydinase sitten voidaan asentaa esimerkiksi Aquilan kaltaisen lennokin kärkeen, ja sitten ohjata vihollisen asemiin.

Kuitenkin pelätyimpiin ajateltavissa oleviin mahdollisuuksiin kuuluu sitten kvanttiydipommin rakentaminen. Tuollainen nanoteknologisiin koneisiin perustuva ydinase voidaan toteuttaa siten, että kyseinen fissio-elementti koostuu ikään kuin radioaktiivisesta jauhosta. Uraani- tai plutoniumjauhe voidaan toimittaa kohteeseen joko UAV:n avulla, eli ryhmä nanohelikoptereita sitten kuljettaa tuollaista plutoniumjauhetta mukanaan, ja sitten ne pudottavat tuon jauheen samaan paikkaan ikään kuin hiekkakasaa muistuttavaksi muodostumaksi, jolloin syntyy ydinfissio. Tai sitten nanokokoiset sukellusveneet kuljettavat mukanaan ydinmateriaalia, joka yhdistetään samaan pisteeseen, jolloin syntyy kriittinen massa. Eli kvanttiydinase sitten tarkoittaa sitä, että se muistuttaa olemukseltaan pölyä, joka sitten kerääntyy samaan kohteeseen, jolloin syntyy lämpöydinreaktio.

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_58/58A

https://en.wikipedia.org/wiki/Atomic_demolition_munition