"On tieteellisesti todistettu, että..." on aloitus, jonka pitäisi herättää jokaisessa meissä pientä skeptisyyttä. Ensiksikin argumenttina tieteeseen vetoaminen voi olla melko dogmaattista, sillä tieteellinen tieto tuntuu nauttivan vahvaa auktoriteettiasemaa ihmisten keskuudessa. On kuitenkin hyvä muistaa, että tiede ei tarkoita totuutta. Tiede on prosessi tai menetelmä, joka pyrkii hankkimaan mahdollisimman luotettavaa tietoa: toisin sanoen se pyrkii olemaan niin lähellä objektiivista totuutta, kuin vain suinkin mahdollista. Siitä huolimatta tieteelliset läpimurrot ja uudet löydökset muuttavat tieteellistä paradigmaa (eli sitä, mikä on sen hetkinen konsensus vallitsevista asioista).

Toiseksi se, mikä kaikki lasketaan vakavasti otettavaksi tieteelliseksi tiedoksi, kaipaa tarkempaa erittelyä. Kolmanneksi maailma on pullollaan pseudotieteellisiä metodeja, jotka puetaan tieteelliseltä kuulostavaan kehykseen ja yritetään markkinoida kuluttajalle luotettavana tieteellisenä metodina. Epistemologisesti on siis erittäin tärkeää osata erottaa huuhaa luotettavasta tiedosta.

TIETEEN KRITEERIT

Tieteellinen tieto eroaa arkitiedosta toki jo oikeutuksensa perusteella. Tiedon taustalla on usein empiirinen oikeutus, joka pohjautuu tutkimuksen tekemiseen sekä kokeelliseen havainnointiin, mittauksiin tai todistettuihin tosiasioihin. Tiede pyrkii myös jatkuvasti hankkimaan uutta tietoa sekä kyseenalaistamaan aiempaa tietoa.

Tieteelliselle tiedolle usein asetetut kriteerit:

• OBJEKTIIVISUUS: tieto on näkökulmaneutraalia, puolueetonta. Tutkijan oma mielipide, arvomaailma tai ideologia ei saa vaikuttaa siihen, miten tutkimusta tehdään tai millainen sen lopputuloksesta tulee. Jos tutkija lähtökohtaisesti asettaa tutkimuskysymyksensä ja hypoteesinsa vahvasti arvopohjalle voidaan kyseenalaistaa tutkimuksen objektiviisuus

• AUTONOMISUUS: tutkimusta tulee tehdä puhtaasti sen itsensä takia, eikä mikään ulkopuolinen taho (kuten kaupallinen yhtiö, instituutio, hallitus) voi "tilata" tutkimusta haluamallaan lopputuloksella. Vaikka tutkimuksen tekemiseen tarvitaan usein myös ulkopuolista rahoitusta, ei sen vastaanottamiseen saa liittyä ehtoja siitä, onko tutkimus rahoittajalleen suotuisa vai ei

• JULKISUUS: pääsääntöisesti tehdyn tutkimuksen (sen kulun, metodien, aineiston) tulee olla julkista, jotta kuka tahansa voi halutessaan siihen tutustua. Ennen kaikkea julkisuuden vaade helpottaa muiden tutkimuslaitosten tehtävää esimerkiksi toisintaa koe omassa laitoksessaan tulosten tuplavarmistamiseksi

• KRIITTISYYS: tutkimuskysymykseen, hypoteesiin, metodeihin sekä tuloksiin tulee aina suhtautua kriittisesti eikä mitään tulosta pidä hyväksyä ilman perusteellista analysointia - tutkimus voisi olla hyödyllistä esimerkiksi luetuttaa kollegalla, joka voi huomauttaa mahdollisista mittausvirheistä tai menetelmien käytön ongelmista ennen tutkimuksen julkistamista

• ITSEÄÄNKORJAAVUUS ja EDISTYVYYS: toisinaan kriittinen analyysi johtaa tutkimustulosten hylkäämiseen tai aiemman tiedon kumoutumiseen. Tiede onkin edistyvää ja itseäänkorjaavaa siinä määrin, että uusi tieto rakentuu vanhan päälle, mutta voi tarvittaessa myös korjata, täydentää tai jopa kokonaan syrjäyttää jo aiemmin hankittua tietoa

1. TUTKIMUSKYSYMYKSEN VALITSEMINEN

Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa kokonaan uutta tietoa joko edellisen pohjalta tai sitä tukemaan. Tutkimuskysymykseksi valikoituukin siis usein soveltavia ongelmia, jotka tuovat lisäymmärrystä aiempaan. Tutkimuskysymys on usein ajankohtainen, uusi ja mielenkiintoinen ilmiö, joka täydentää jo aiemmin tutkittua tai soveltaa sitä käytäntöön. Tutkimuksen tekemisen kannalta toimiva tutkimuskysymys on selkeästi rajattu, yksiselitteinen ja mielellään sellainen, jossa tutkittavat asiat on selkeässä suhteessa keskenään.

2. HYPOTEESI

Vaikka tutkimuksen tuleekin olla objektiivista ja autonomista on tutkijoilla usein jo jokin ennakkokäsitys siitä, millainen tutkimuksen tuloksesta saadaan. Jos aiemmin on tutkittu työmuistin toimintaa on yleensä saatu jo tietoa siitä, millaiset asiat vaikuttavat työmuistin tehokkuuteen. Mikäli tutkimusryhmä haluaisi seuraavaksi selvittää vaikkapa kolmivuorotyön vaikutuksia kognitiiviseen tehokkuuteen he pystyisivät jo aiemman tutkimuksen pohjalta arvelemaan kuinka stressi ja unen vähäisyys heikentävät työmuistia. Tässä vaiheessa tutkimusta usein tarkastellaankin aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja niiden lopputuloksia kriittisyyden kriteerin varmistamiseksi. Hypoteesi ei kuitenkaan saa ohjata tutkimuksen tekemistä liikaaa: myös täysin uudet, yllättävät ja hypoteesinvastaiset tulokset on otettava vastaan.

3. MENETELMÄN JA TUTKIMUSKOHTEEN VALITSEMINEN

Miten tutkimus aiotaan konkreettisesti suorittaa on pitkälti riippuvainen siitä, mitä haluttiin tutkia. Tutkimusmenetelmä tuleekin valita siten, että sillä on mahdollista saada vastaus tutkimusongelmaan: ihmisten työmuistia tutkittaessa tuskin on mielekästä tyytyä pelkästään havainnointiin, sillä muutoin tutkimus keskittyy vain ulkoisiin ominaisuuksiin, eikä muistin toiminnasta saada juuri mitään tietoa. Sen sijaan esimerkiksi kognitiiviset testit ja ongelmanratkaisutehtävät yhdistettynä itsearviointilomakkeeseen tai olosuhdeseurantaan tuottaisivat varmasti tarkempaa dataa.

Tutkimuskohteen eli vaikkapa tutkittavan ihmisjoukon kohdalla kannattaa myös kiinnittää huomiota tutkimuskysymykseen: millaisella joukolla saadaan aikaan parhaiten kysymystä vastaava lopputulos? Onko tavoitteena tutkia mahdollisimman heterogeenistä ryhmää, jolloin saadaan ikäänkuin läpileikkaus erilaisista yksilöistä vai rajata tutkimus koskemaan vaikkapa vain tietynikäisiä yksilöitä, jolloin tulosten keskinäinen vertailu on helpompaa?

4. TUTKIMUKSEN TEKEMINEN

Suoritetaan tutkimus valituilla yksilöillä/muulla kohteella ja kirjataan ylös tutkimuksen etenemisen vaiheet. Infotaan tutkimuksen kohteita siitä, mitä ollaan tekemässä ja millaisia tuloksia odotetaan. Tutkimuksen kohteiden tulee aina olla tietoisia siitä, mihin he ovat osallistumassa.

5. TULOSTEN ANALYSOINTI

Kasataan data ja mahdollisesti tehdään siitä erilaisia havainnollistavia tai esittäviä aineistoja (kaaviot, tilastot, taulukot, korrelaatiokertoimet yms.). Esimerkiksi kvantitatiivinen tutkimus tuottaa valtavan määrän numeerista, matemaattiseen muotoon sijoitettavaa dataa, jonka pohjalta on mahdollista laskea keskiarvoja, vaihteluvälejä sekä erilaisia korrelaatioita vaikkapa stressitason ja työmuistin toiminnasta. Tulosten analysoinnissa tulee pitää mielessä kriittisyys sekä objektiivisuus huolimatta omista näkemyksistä tai tutkimuksen hypoteesista.

6. TUTKIMUKSEN TULOSTEN JULKAISEMINEN

Jos kriittisen arvioinnin jälkeen tutkimuksen kulku osoittautuu validiksi ja tulokset hyvän tieteen tavan mukaisiksi ne julkaistaan. Näin mahdollistetaan tieteen kriteereista julkisuus, jotta muut tutkimusta tekevät tahot voivat jatkaa tutkimuksen tekemistä tai soveltaa tehtyä tutkimusta. Näin taataan myös tieteen edistyvyys ja itseäänkorjaavuus, sillä mahdolliset inhimilliset erheet on mahdollista havaita tutkimuksen toistamisen yhteydessä.