KARHU 50V 9.6.2018

Historiikki 50-vuotisjuhlassa 9.6.2018

Päivälleen 50 vuotta sitten, 9.6.1968 klo 14.00, allekirjoittivat Hautapellon pirtin pöydän ääressä Eräseura Karhun perustamiskirjan maanviljelijät Vilho Lukkaroinen, Ilmari Lakso, Kalevi Junnila, Uolevi Junttila, Martti Myllykangas, Ahti Honkikangas, Niilo Myllykangas, Arvo Nikula ja Yrjö Jyrylä.

Kokouksen 1 pykälä: Kyläkulmallemme päätettiin perustaa metsästysseura, jonka nimeksi tuli Eräseura Karhu. Jo samassa kokouksessa myönnettiin Arvo Nikulan hirviseurueelle oikeus hirven pyyntin. Ennen hirvenpyynnin alkua 25.8.1968 pidettiin Hönnilässä yleinen kokous, johon osallistui 16 henkeä ja kirjattiin 13 pitkää pykälää. Puheenjohtajaksi valittiin Arvo Nikula, vpj:ksi Martti Myllykangas, sihteeri-rahastonhoitajaksi Uolevi Junttila, jäseniksi Ahti Honkikangas, Niilo Myllykangas, Yrjö Jyrylä, Ilmari Lakso ja Vilho Lukkaroinen.

Vuosikertomus 1968 paljastaa, että seuran perustamista oli yritetty jo 6. tammikuuta, mutta silloin ei saatu väkeä kokoon, että ”tällainen uusi ja ehkä suurikin asia olisi voitu alulle saattaa. Päätettiin, että otettaisiin asia vielä kevätpuolella uudelleen esille ja sitten tosimielessä”, kirjoitti Uolevi Junttila vuosikertomuksessa. Niilo Myllykankaan kertomana jo 1952 on hirviseurue pyytänyt hirven yhdellä kaatoluvalla.

25.8.1968 syyskokouksessa päätettiin, että jäseniksi hyväksytään kaikki maanomistajat, jotka luovuttavat seuralle metsästysalueita, perheenjäsenet vuokraajan oikeudella. Maksaviksi eli vuosijäseniksi hyväksyttiin seuran alueella asuva maaton henkilö vuodeksi kerrallaan, jäsenmaksu sekä vuokraaja- että vuosijäseneltä 65 mk, kausilupa 100 mk, jäsen/vieras 3 kertaa vapaa, lisäkerrat 5 mk päivä, mies ja ajokoitra 7 mk ja ilman koiraa 5 mk päivä. Ensimmäiset jäsenet olivat Unto Lukkaroinen ,17v. ja Jouko Jyrylä, 18v.

Vuonna 2018: jäsenmaksu 40 e, liittymismaksu/maaton 100 e, maanomistaja/maanomistajan jälkeläinen 50 e, sihteerin palkkio 200 e. 12.4.1987 on allekirjoitettu luettelo 4294 ha:n metsästysoikeusalueesta, johon kuuluu mm. Metsähallituksen yli 800 ha:n vuokraamista maista niinkin ylevä alueen nimi kuin Siinainvuori. Vuonna 2018 hirvenpyynti aluetta on 3997 ha.

50 vuotta sitten hirvi oli tavoittanut koko Suomen, tilastotietoa silloisesta hirvikannasta ei ole. 2002-2003 tilastot kertovat, että Suomessa pyydettiin yli 80 000 hirveä vuodessa. Vuonna 2016 hirvisaalis 49 600 hirveä ja metsiin jäi Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan 80 -100 tuhatta hirveä.

Talous ja hallinto Seuran talous on perustunut jäsenmaksuihin ja vierasosallistujien päivä- tai kausimaksuihin sekä tarvittaessa seuran kassaan ammuttuihin hirviin. Johtokunta, jaostot ja yhteiset kokoukset ovat päättäneet seuran lakisääteisistä ja luvanvaraisista toiminnoista sekä seuran hankinnoista. Vapaaehtoistyön osuus on ollut suuri alusta lähtien. 1993 rakkennettiin Rönnöön viisi hirvitornia ja 2003 Harjun alueelle Pitkäsjärventien varteen kota, Karhunpesä. 2005 seura hankki oman viirin ja hihamerkin omalla logolla, 2011 ostettiin maastokarttoja.

Seuran puheenjohtajat: Arvo Nikula 22 vuotta 1968-1990, kunniapuheenjoht. 1992, Ahti Honkikangas pj. 1991, Kalevi Lahtinen 1992 -2003, Ari Lakso 2004-2016, Teuvo Siipilehto 2017alkaen.

Sihteeri-rahastonhoitajat: Uolevi Junttila 22 vuotta 1968-1990, Pasi Junttila 1991-1993, Jouni Mathlin 1994, Reino Näsi 1995-1999, Pentti Nikula 2000-2001, Mauri Jyrylä 2002-2015, Veli-Pekka Lahtinen 2016 ja Aulis Parkkasaari 2017 alkaen.

Seuran johtokuntaan ovat aikaisemmin mainittujen lisäksi kuuluneet myös Markku Ranta-Eskola, Matti Tervonen, Urho Kortesalo, Martti Puustinen Esko Juntunen ja Jouko Jyrylä.

Johtokunta 2018: puheenjohtaja Teuvo Siipilehto, vpj. Pasi Junttila sihteeri Aulis Parkkasaari, jäsenet Veli-pekka Lahtinen, Jere Myllylä, Jani Sikala, Ari Lakso, Matti Tervonen ja Jouni Hanhineva.

Seuran kunniajäsenet: vuonna 1995 Ahti Honkikangas, Ilmari Lakso ja Martti Myllykangas, 2000 Reino Näsi sekä 2013 Jouko Jyrylä, voitettuaan COMPAK haulikkoammunan SM-hopeaa ja SM-kultaa.

Riistanhoitoyhdistyksen ansiomerkit 2018: Pentti Nikula hopeinen ansiomerkki, pronssiset ansiomerkit saavat Kalevi Lahtinen, Ari Lakso, Jouni Mathlin, Pasi Junttila ja Mauri Jyrylä.

Kultainen TEERImerkki Urho Kortesalo ja Reino Näsi, TEERImerkki Petri Takkunen.

Metsästäjäliiton merkit 2018: hopeinen ansiomerkki Ilmari Lakso, Ahti Honkikangas, Urho Kortesalo, ansiokirja Ari Lakso, Jani Sikala, Jere Myllylä, Mauri Myllylä, Mikko Rouhiainen, Pasi Junttila, Kalevi Lahtinen, Petri Takkunen.

Eräseura Karhun lahja perustajajäsenille, Karhu -aiheinen seinäkello: Ilmari Lakso ja Ahti Honkikangas.

Hirvenpyyntihistoria on luku metsämiesten innosta ja intohimostakin tasapainottaa luonnon ja ihmisen suhdetta tavalla, joka palkitsee paljon voimia ja aikaa kysyvän harrastuksen. Eka syksy ei tuonut seuralle ainoatakaan kaatoa. 1969 saatiin Eräseuran nimellä ensimmäinen hirvilupa, vain yhdelle, vaikka hirviä oli runsaasti. 1. hirvi, nuori uronen kaatui 24.10. Lukkaroisten maastoon, ampuja Ilmari Lakso. Ilmari Lakso on kaatanut 106 hirveä. Vuoden kohokohta seuralle oli Raahen Riistanhoitoyhdistyksen järjestämä ampumahiihtokilpailu, kun joukkueen nuorin jäsen Unto Lukkaroinen hiihti kisojen parhaan ajan ja seura sijoittui neljänneksi. Joukkueen muut hiihtäjät olivat Niilo ja Martti Myllykangas, Seppo Anttila ja Uolevi Junttila.

1972 tuli 1 hirvilupa, mutta hirveä ei saatu, samoin kävi 1974. Koko 1970-luvulla kaatoja 14, 1980-1995 yhteensä 229 hirveä. 1984 tuli sitten 43 lupaa: “Se tuntui utopialle löytää pieneltä alueelta 43 hirveä kaadettavaksi, mutta 100 % kaato saatiin vajaassa kuukkaudessa”. Runsas hirvikanta oli tosiasia, 1995-1998 taas heikko, joka kuitenkin pian parani.

2015 alueella vahva hirvikanta. Pyyntilupia 8 aikuista ja 7 vasaa. Hirvi- ja riistanhoitojaoston vetäjät Jere Myllylä ja Niko Myllylä. Riistalle ruokintaan 1000 kg rehukaalta, 1000 kg rehurapsia, 2000 kg juureksia. Telkän pesäpönttöjä 10, pienpetojen pyyntiin 3 loukkua ja 3 raudat.

Hirvien kaatomäärä 1968-2017 noin 625 hirveä. Yhteisluvassa mukana Pattijoen, Olkijoen, Piehingin metsästysseurat, Raahen Eränkävijät ja Saloisten Jahtimiehet. Luvat jaetaan seurojen pyyntialueitten hehtaarimäärien mukaan. Hyvää yhteistyötä niin pyynti- kuin riistanhoito- ja koemaastojen osaltakin. Seura liittyi Suomen Metsästäjäliiton jäseneksi vuonna 1998.

Nylky- ja lihanjakopaikka oli vuosikymmenet Harjulla, sitten Pattijoen Ylipäässä. Uutta hirvien loppukäsittelypaikkaa varten seura osti 2018 Myllyahon tontin, 1 ha.

Lukkaroisten perällä on metsä raikunut ja kaikunut pyytäjien huudoista ja ammunnasta. Ennen kuin hirvikoirat tulivat ajomiehiksi eikä puhelimilla ohjailtu pyyntiä, oli hirvimiesten hoilausääni se, jolla pyrittiin ohjailemaan hirvien kulkusuuntia. Lukkaroisten asukkaat muistavat sen. Peltopyynti on hiljaista odottamista hirvitornejakin hyväksi käyttäen. Metsästysalueelle rakennetut tuulimyllyt ovat tehneet haittaa ja tuoneet muutosta pyyntikäytäntöön. Nyt hirvitorneja on 15, ja uusien tekemiseen Hyötytuuli kustansi rakennusvärkit.

Suurten eläinten ja isojen lihamäärien käsittely on kysynyt taitoa ja vienyt voimia, mutta palkinnut uurastuksen, kun metsänantia on pantu pataan, syöty purkkilihana, hirvimakkarana ja hirvenpääalatoopinakin poskeen pistelty. -Oli kamalaa käsitellä hirvenpäitä, kun sieltä silmät muljahtelivat, muistelee alatoopin tekijä Lukkaroisten Rauha-emäntä.

Juhani Hanhela (1946-2007) muistetaan riskinä miehenä, joka saattoi ottaa ison hirven takaneljänneksen hartioilleen ja kantaa sen yli upottavan suon. Saapas jäi suohon, mutta Juhanin kulkua se ei muuten haitannut, jäi vaan odottamaan, että kaverit auttoivat saappaan jalkaan. Nuotiokahvit Juhani säesti usein tuohensoitolla, tai antoi näytön voimistaan kiipeämällä takaperin puuhun. Kerran porukka kaatoi kolarihirven. Eläinlääkäri kutsuttiin paikalle, mutta hirven maksaa ei löytynyt. Joku totesi, että mehän söimme sen. -Syökää sitten loputkin, sanoi naiseläinlääkäri. Poliisi kutsuttiin paikalle, katsoi hirven vammat, ja uusi lupa saatiin.

Uolevin muistokivi Pyyntipäiviin kuuluu myös 3.10.1990 kaikki pysäyttävä tilanne, jota Ahti Honkikangas muisteli näin: Uolevi halusi olla mukana, vaikka kuntoa ei enää ollut. Ilmari ajoi traktoria, lavalla 2 Pasin ampumaa hirvenruhoa ja porukka käveli perässä. Pehmeässä maastossa hitaasti, mutta kun tie parani vauhtia lisättiin niin Uolevi uupui. Kun traktori pysähtyi, Uolevi istahti kivelle, josta putosi pian maahan. Sydän pysähtyi, Pasi yritti elvyttää.Uolevi Junttilan on muistokivi Hongankankaalla on merkki 60-vuotiaana metsään uupuneesta lahajakkaasta maanviljelijä-metsämies-viulunsoittajapersoonasta. Myös perustajajäsen Yrjö Jyrylän elontaival päättyi 1990, 66-vuotiaana.

Riistanhoitotyö on tärkeää ja sitä on tehty talkoovoimin ahkerasti alkuvuosista lähtien. 1975 jänisrutto ja kasvanut kettukanta tekivät pahaa jälkeä pienriistakantaan ja sen pelastamiseksi riistanhoitotyö jatkui monimuotoisena. Rauhoitusaleet Keila, Piehinginneva, Lehtola ja Kohmeloneva, yht 104 ha, ovat olleet 1990-luvulta alkaen. Kettujahtikin järjestettiin, ja todettiin, että “kettu on kettu”, mutta usein on kettu, mäyrä, supi tai minkki saatu myös pyydykseen. Erreyksen riistapellto oli mm. vuoden 1976 aikana kaikenlaisen riistan ahkerassa käytössä. Pienriistaa riitti, kun jänis-, orava- ja lintukantaa hoidettiin myös pyyntiaikoja lyhentämällä, kiintiöitä pienentämällä, tai peräti rauhoittamalla metso ja koppelo. 1978 toimintakertomus mainitsee vuoden valoisimmaksi asiaksi lintukannan elpymisen.

Jouko Jyrylän (1950-2015) intohimona oli pienriistametsästys. Jo 12-vuotiaana hän ampui ensimmäisen metson Erreyksessä. Isä Yrjö ihmetteli, kun poika aamuyöllä kellarissa näytti aamusoitimen saalista. Huippu jänesaikaa oli vuosi 1982, jolloin Jouko Jyrylä sai 114 jänestä ilman koiraa, mutta seuraavana vuonna jäniskanta romahti jänesruttoon ja saalis oli vain 2 jänestä. 1984 pyynti kiellettiin kokonaan ja jahtimies siirtyi 5 vuodeksi hirviporukkaan odottamaan pienriistan lisääntymistä. Jyrylän harrastustaan kohtaan tuntema velvollisuuden tunto oli myös riistakolmiolaskentaa. Hän käveli ahkerasti yksin 3x4km kolmioita syksyisin ja talvisin hoitaen laskentaa, tietää Mauri Jyrylä. Seura on saanut riistanhoitoyhdistyksen kiitokset kolmiolaskkennan hoitamisesta.

1988 oli maksavia jäseniä 18, jäsenten keski-ikä 48,3 v. Riistapeltoja 8, nuolukiviä 18, talkootunteja 150, hirvilupia ja kaatoja 20 aikuista, 14 vasaa. Samana vuonna Pitkäisjärvellä aloitettiin vesilintujen ruokinta, johon tuli 2500 mk Riistanhoitoyhdistyksen avustusta. Järvellä pesi joutsen pariskunta ja hanhijahti tuotti 7 lintua. Matti Pekkanen lahjoitti vuokrarahansa Vihannin sotainvaliidien Veljesliitolle.

Riistanhoitojaosto perustettiin 22.1.1989 Niemessä, vetäjä Jouko Jyrylä, jäsenet Markku Ranta-Eskola, Pasi Junttila ja Ari Lakso. Kokouksessa 7.5. tehtäväksi määriteltiin alueen riistanhoitotyön suunnittelu ja toteutus pienriistan osalta. Hirvien riistapeltojen teko ja muu hirviin kohdistuva riistanhoitotyö jätettiin hirviporukan tehtäväksi. Talkoisiin kuuluivat vuosittaiset riistakolmiolaskennat, ruokinnat ja telkän pöntöt huoltoineen. Pitkäsjärvellä ja -nevalla heinäsorsat ja tavit ym. arvion mukaan 100 lintua, saivat 6:lla ruokintalautalla 12 säkkiä ohraa maaliskuusta elokuuhun. 1990 rakennettiin Niemenjärvellekin ruokintalautta, sekä pyydettiin pienpetoja 2 supia, 1 kettu ja 1 näätä. 1991 lintujen ohrapeltoa ei enää seivästetty vaan puitiin talkootyön helpottamiseksi, satoa tuli 14 säkkiä. Jäniksille kaadettiin haapoja, tehtiin lehtikerppuja ja koottiin heinää talven varalle. Toiminta jatkui vuosittain samaan malliin ja tuotti tuloksia, 1993 todetaan: Elokuun poikuelaskennan tulos tähän asti paras, jäneskanta vahvistumassa. Riistapelloille kylvettiin rypsiä, ohraa ja naurista, joista sai osansa myös pienempi riista. -Lukkaroisten Suopellon naurismaalta riitti jokus antia metsästäjän reppuunkin, mainitsee Ilmari Lakso pyyntiaikoja muistellessaan.

Porukkahenki on oleellinen asia erämiesten keskuudessa ja perinne kulkee sukupolvelta toiselle. Ensimmäinen pyyntipolvi on kahta jäsentä lukuunottamatta jo autuaammilla metsästysmailla, perustajajäsenistä Ilmari Lakso ja Ahti Honkikangas ovat vielä kertomassa 50 vuoden takaisia asioita. Vuoden 1983 merkintänä on kirjoitettu: Hirvijahti alkoi huumorin höystämänä, kuten edellisinäkin syksyinä. Jokainen panee siis parastaan tilanteiden mukaan. 1988 pyytäjien keski-ikä oli 48,3 vuotta, nyt 30 vuotta myöhemmin 44 vuotta. Jäsenmäärä on alun 12:sta noussut, 2015 jäsenmäärä oli 42 henkeä ja nyt 50-vuotisvuonna 45 henkeä. Hyvät suunnat: keski-ikä nuorentuu ja jäsenmäärä nousee. Eräseura Karhun tulevaisuus näyttää hyvältä. Onnea ja menestystä alkaville vuosikymmenille aina sataan saakka. Lopuksi vielä Aleksis Kiven Metsämies -runoa erämiehille : Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston, tapiolan vainiolla, (erä)karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön. 5.6.2018 Taimi Laitala