Digitaalinen media hyvässä ja pahassa

Digitaalinen media, mitä se on?
Se on tekstiä, kuvaa, ääntä tai videoita, joilla tämän päivän tietoyhteiskunnassa välitetään tietoa, joskus jopa yli ymmärryksen, niin hyvässä kuin pahassa tarkoituksessa.

Hyviä puolia digimaailmassa on tiedonkulun nopeus ja edullisuus. Mutta huonojakin puolia löytyy monenlaisia, joista pahimpia on disinformaatio. Tämän lisäksi on muistettava, että teknologian nopea kehitys tuo mukanaan myös uusia haasteita, kuten yksityisyyden suojan heikkenemisen ja riippuvuuden digitaalisista palveluista. Nämä ongelmat vaativat tarkkaa harkintaa ja vastuullista suhtautumista, jotta voimme hyödyntää mahdollisuudet parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla minimoida riskit.

Disinformaatio, kiteytetysti sanottuna tarkoittaa tahallaan levitettyä väärää tai harhaanjohtavaa tietoa, jonka tarkoituksena on pettää yleisöä ja saavuttaa taloudellisia, poliittisia tai muita strategisia hyötyjä. Joskus uutisissa on myös misinformaatio, joka on vahingossa levitettyä väärää tietoa. Se on usein osa laajempia kampanjoita, jotka pyrkivät manipuloimaan tietoympäristöä ja heikentämään luottamusta instituutioihin.

Ei eläkeyhdistys jää tämän viestinnän ulkopuolelle. Hujareiden uhriksi jää pääsääntöisesti ikäihmisä, koska huijarit tietää, että digitaidot ovat vähäisempiä ikäntyneillä kuin nuoremmilla, alle 50-vuotiailla. Mutta älä jää yksin murehtimaan digiosaamattomuutta. Pyydä rohkeasti apua, jota saat maksutta esim. www.digiapua.fi -sivuilta monella tapaa.

 
Mutta tulevat eläkeläiset ovat pääaisassa digimedian käyttäjiä, joko somessa tai sitten näin kotisivujen kautta. Syy on tiedon nopeus ja edullisuus. Älykännykän saat investoimalla noin 150 euroa ja siihen liittymän n 15 eurolla kuukaudessa. Kännyköiden keskimääräinen käyttöikä on noin seitsemän vuotta, joten vuoden mediat saa 200 eurolla vuodessa. Paikallinen sanomalehti maksaa kesimäärin lähes 300 euroa vuosi, joten satanen jää muuhun elämään. 

Eikä kaikki digi ole pahasta! Digitalisaatiolla saadaan paljon hyvääkin aikaan, samalla helpottamaan arjen toimintoja. – . JOO, se on tuttu sanonta; ”Mie en tuota tarvii, enkä sitä opi”. Toinen juttu on ”periaatteesta”. – Itse tiedän arjen kokemuksella, että uutta voi oppia niin kaunan, kun sokeripala suussa sulaa. Tarvitset vaan pohtia omaa asennetta ja ottaa ns. itseään niskasta kiinni ja luoda ajatus: Ja minähän haluan tuon oppia. Kaikkeen muuhun oppimiseen saa nykyään apua, joten rohkeasti vaan esittämään kysymyksiä, joita on turha leimata tyhmäksi. On vaan kysymyksiä, joihin haluan saada vastauksen.

Kerronpa esimerkin.
Tänään jos kirjoitat perinteisen kirjeen, tulosta ja postitat sen, maksat siitä noin 4 €/kirje. Sama juttu tässä digitaalisessa voidaan tehdä ja välittää jopa maksutta. Ja se toinen hyvä on vuorovaikutteisuus, joka voidaan avata samalla kertaa. Eli samassa jutussa voidaan jättää lukijalle mahdollisuus kommentoida ja/tai antaa muuta palautetta viestin lähettäjälle. Tämänkin jutun vieressä on linkki, josta voit sen tehdä.

Niin se kysymys: Jokin aika sitten sain puhelinsoiton, jossa ikäihminen alkuun kiroili, kun jälkipolvi ihan suotta vaihtoi hänen hyvän vanhan pöytätietokoneen tähän uuteen värkkiin, josta en sitten kirveelläkään löydä nappulaa, joka antaisi kirjoittaa kaiken aikaa iloilla kirjaimilla. – Saattaa huvittaa sinua, mutta ei häntä, kun hänen harrastuksena on kirjoittaminen. Pienen tarkkailun kautta näppäimistöstä löytyi Caps -painike, ja päivä oli pelastettu. 

Viranomaisviestit ensisijaisesti diginä.
Vuoden 2026 kuluessa myös viranomaisviestinnässä laajenee digipalvelut. Syy on pääasiassa taloudellisuus, eli kun lasketaan, 5,4 miljoonan kirjeen kulut, palaa iso tukku euroja n. 21,6 miljoonaa euroa. Näin diginä sen kulut ovat noin promillen luokkaa tuosta summasta.

Eläkeyhdistyksen jäsenenä saat maksutta digiapua älylaiteiden käytössä tai niiden hankinnassa. 

Otetaan digiaskel yhdessä! Se kannattaa nyt ottaa!

Tiedottaja Aki Ruuskanen
Soita kun digiapua tarvitset p. 040 034 3444