https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

Kaikki me olemme varmaan kuulleet tarinoita paroni Von Münchausenista (1720-1797), joka kertoi omituisia juttuja lennoistaan kanuunankuulalla ja muista hyvin erikoisista asioista. Tuota paronia varmaan pidettiin aikoinaan varsin erikoisena miehenä, mutta kuitenkin voidaan sanoa, että tuo mies, joka lenteli tykinkuulilla, hankki näkymättömäksi tekevän sormuksen ja leijaili sitten kuuhun ilmapallolla on varmasti innoittanut monia rakettitekniikan sekä avaruuslentojen pioneereja, vaikka hänen mukaansa on nimetty eräs psykiatrinen sairaus nimeltään münchausenin oireyhtymä, missä henkilö liioittelee omia oireitaan päästäkseen sairaalaan, ja syy tuohon asiaan pitää aina selvittää. .

Münchausenin syndrooma voi ilmetä myös siten, että potilas muuten vain kertoo uskomattomia asioita muille ihmisille. Tuon näkymättömäksi tekevän sormuksen varmaan muuten moni arvaa liittyvän kuninkaallisiin menoihin. Münchausenin paroni on ottanut käyttöönsä kuninkaan henkilökohtaisen turvamiehen tai lähetin tunnuksella varustetun sormuksen, jonka takia hänet sitten päästettiin johonkin hoviin katselemaan mitä siellä sitten tapahtui. Kuitenkaan pronin muutkaan kertomukset eivät nykyaikaisen teknologian valossa enää tunnukaan olevan niin kamalan mielikuvituksellista toiminnalta.

Kun mietitään tuota legendaarista lentoa tykin kuulalla, niin silloin ei kukaan varmasti koskaan kysynyt sitä, että lensikö paroni tykin kuulan päällä vai sen sisälle asennetussa tuolissa. Jos paroni olisi lentänyt tykin kuulan sisällä olevassa tuolissa, niin silloin olisi tietenkin pidettävä huoli siitä, että tuolissa istuvan henkilön selkäranka on suorassa ja hänen päänsä on kunnolla tuettu, jotta niskat eivät taivu taaksepäin, kun kanuuna laukeaa. Jos tuon tykinkuulan sisällä olevan henkilön pää pääsee taipumaan taaksepäin, niin silloin seurauksena on niskojen katkeaminen, koska kiihtyvyys on tuolloin niin valtaan suurta.

Tuollainen tapaus sattui aikoinaan eräälle saksalaiselle koelentäjälle, joka sai tehtäväkseen lentää erästä raketin avulla lentävää lentokonetta nimeltään Bachem Ba- 349 “natter” vuonna 1944. Kyseinen pieni rakettilentokone oli sellainen, että se piti laukaista ilmaan kuten nykyaikainen avaruussukkula kiinteää polttoainetta käyttävillä raketeilla, ja kun tuo miehitetty ohjus sitten olisi päässyt B-17-laivueen lähelle, niin se olisi laukaissut kuolettavan sarjan R4M-raketteja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bachem_Ba_349

Tuon jälkeen koneen moottori sekä lentäjä olisi sitten palautettu maahan laskuvarjolla. Kun tuo rakettilentokone oli sitten koelennolla, niin sen lentäjä menehtyi kiihtyvyyden aikaansaamaan nykäisyyn, mikä katkaisi hänen niskansa. Se milloin tuo oikeastaan tapahtui ei ole tiedossani. Eli aiheuttiko tuon onnettomuuden varsinainen rakettikoneen laukaisu, vai sitten myöhemmin tapahtunut heittoistuimen laukaiseminen, joka saattoi vetäistä lentäjän päätä alaspäin. Tuossa Natterissa on näet joidenkin mielestä heittoistuin, jonka tehtävänä oli pelastaa lentäjä, kun hänen koneeltaan oli polttoaine loppunut. Se mitä muuta tuo paroni sitten kertoi liittyy kuumatkaan ilmapallolla.

Näet vaikka hän tuolloin kertoi varmasti hieman muunneltua totuutta omalle kuulijakunnalleen, niin tuosta kertomuksesta sitten ideoitiin NASA:n toimesta ECHO-satelliitti, joka on oikeastaan valtava ilmapallo. ECHO on passiivinen viestintätekokuu, joka on rakennettu yhdestä mylar-muovista tehdystä ilmapallosta. Aikoinaan NASA laukaisi kaksi kappaletta noita tekokuita ohjaamaan radioaaltoja maapallon horisontin ylitse, ja noiden satelliittien avulla USA pystyi valvomaan Moskovan poliisiradioita tuon pallon pinnasta heijastuvia radiosignaaleja kuuntelemalla. ECHO -satelliitteja oli aikoinaan kaksi kappaletta, joista pienempi oli vähän yli 30-metriä halkaisijaltaan ja suurempi hiukan yli 41 metriä.

https://en.wikipedia.org/wiki/Project_Echo

Koska nuo satelliitit olivat täydellisiä palloja, niin niiden kestävyys oli todella suuri. Ja joidenkin tutkijoiden mukaan tulevaisuuden avaruusasemat ovat oikeastaan vain palloja, jotka puhalletaan muotoonsa jossain kaukana avaruudessa. Sitten niiden sisäpinnalle asennetaan verkko ja sitten puhalletaan betoni, joka sallii rakenteiden kiinnittämisen tuohon pallomaiseen avaruusalukseen tai asemaan.

Toki tuo aseman asuntomoduli voidaan rakentaa sen keskelle leijuvaksi kuutioksi, jolloin tuota mylarista valmistettua palloa ei tarvitse mitenkään peittää. Jos tuo pallo päällystetään lehtikullasta valmistetulla kerroksella, niin silloin se eristää säteilyä todella hyvin. Avaruudessa tietenkään ei ole ilmanpainetta, joten tuo pallo pitää sitten varustaa pitävällä ilmalukolla, mutta asuntona käytettävä moduli voidaan jättää sen keskelle leijumaan kaapeleiden varaan, jotka olisi kiinnitetty mylarmuovisen pallon sisällä olevaan kehikkoon.

Ja tuo pallo voidaan tietenkin päällystää koko pinnan peittävällä piiaurinkokennostolla, jolla siihen voidaan tuottaa sähkövirtaa. Vaikka tuo paroni saattoi olla tuolloin hiukan omalaatuinen, niin hän on varmasti innoittanut monia avaruustutkijoita sekä insinöörejä kautta koko maailman, ja esimerkiksi Neuvostoliiton legendaarinen avaruusohjelman johtaja S.P Koroljev on varmaan saanut tuosta kanuunankuulasta idean Vostok- sekä Voshod kapseleiden pyöreään muotoon, mikä kesti todella kovan paine-eron.

Muuten pallomainen avaruusalus pystyy sukeltamaan myös valtameren pohjaan, jos sen luukku avautuu ulospäin, koska tuolloin tietenkin ulkona olevan veden paine työntää luukkua kiinni. Mutta kun ajatellaan sitä, että tuon aluksen täytyy samalla voida lentää avaruudessa, niin se pitää silloin varustaa kahdella sisäkkäisellä luukulla, joista sisempi avautuu sisään ja ulompi ulospäin. Jolloin aluksen luukun kehykset kestävät paremmin painetta. Eikä se silloin lennä pois paikoiltaan paine-eron vaikutuksesta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Vostok_(spacecraft)