Durmstrang

Anielskie usta a szatanskie serce!

Puolan kätketyillä velhoruhtinaiden mailla, ei aivan Itämeren viileillä rannoilla saakka eikä ennen laajoina levittäytyneiden Kurze Grzedyn metsien suojissa nousee Durmstrangin taikojien opinahjo hiljaisessa yksinäisyydessään. Vuodesta 1294, aina ruhtinatar Nerida Vulchanovan ajoista saakka oppilaita on saapunut idästä ja lännestä oppimaan taikuuden perusteiden saloja.


Durmstrangissa ei eritellä mustaa ja valkeaa, ei ole pimeää eikä valoisaa. On vain oppimista, taikuuden ymmärtämistä ja lahjakkuutta. Oppilaitos on akateemisen mielen kehto jossa istutetaan siemen innolle oppia taikuudesta, mutta se on myös ahjo jossa raa'asti tulella poltetaan pois heikkoudet. Ja joskus se polttaa mukanaan heikoimmat kokonaan.


Vuosi 1963. Kommunistiset maat paistattelivat auringon alla, Castro vieraili suurella Neuvostomatkallaan Tovereitaan kannustamassa ja Paavi Johannes XXIII laskettiin haudan lepoon joka sai myös Puolassa mustat surunauhat oviin ja torneihin. Saigonissa munkki teki polttoitsemurhan ja Vietkong sai ensimmäisen suuren voittonsa Ap Bacissa. Sotaa ja rauhaa, toveruutta ja taistelua, sovintoa ja kilpailua.


Aivan kuten koulun seinienkin sisällä.