Yläkyvassa "Davy Crockett" käyttömiehistönsä kanssa Nevadan ydinkoealueella

https://sites.google.com/view/kimmonlinkit/etusivu

M-28/29“Davy Crockett” oli aikansa eriskummallisin tuote. Kun tässä tekstissä puhutaan "Davy Crockettista", niin silloin tietenkin tarkoitetaan nimenomaan taistelukärkeä, joka on kiinnitetty sinkoon. Kyseessä oli oikeastaan raskas sinko, joka ampui ydinlatauksia kohteeseensa. Tuolloin 1960-luvun alussa asevoimat vannoivat ydinaseen nimiin, ja silloin kehitettiin tuo maailman ensimmäinen SADM eli Special Atomic Demolition Munition. Se oli niin pienikokoinen, että tämä ase voitiin asentaa jeeppiin tai mihin tahansa ajoneuvoon. Tällä "rakkaalla lapsella" oli monta nimeä, kuten W-54 tai M-388. Aikoinaan sen epäiltiin olevan väline, joka oli tarkoitettu omien kapinoivien ydiasetukikohtien tuhoamiseen, joten siksi siihen suhtauduttiin alun pitäen hiukan epäilevästi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Davy_Crockett_(nuclear_device)

Kyseessä oli hyvin monikäyttöinen ase, jota ajateltiin hyödyntää esimerkiksi miinoitteissa, normaalissa rintamataistelussa, pienissä sota-aluksissa kuten pertioveneissä sekä “vihreiden barettien” operaatioissa, missä nuo miehet olisivat soluttautuneet Neuvostoliiton pommikoneiden tukikohdan lähelle ja laukaisseet tuon aseen tukikohtaan. Jos partiovene olisi varustettu tuollaisella aseella, niin se varmasti olisi kyennyt tuhoamaan vaikka New Jerseyn yhdellä laukauksella.

Ohjus- tai partioveneille “Davy Crockett” olisi antanut sellaisen tulivoiman, että sillä olisi voitu tuhota sukellusveneitä tai pinta-aluksia erittäin tehokkaasti. Kuitenkin tuo M-28/29 taistelukärki vedettiin pois USA:n asevoimien varastoista, koska sen käyttö olisi virallisen lausunnon mukaan vaarantanut omien joukkojen turvallisuuden. Samoin SADM:in ongelmana on sellainen asia, että niiden säteilysuojan pitää olla riittävän paksu, jotta se estäisi korkeasti rikastetun ydinmateriaalin kehittämää säteilyä leviämään ympäristöön.

Kuitenkin voidaan sanoa, että kyseessä saattoi olla pelko siitä, että joku terroristiryhmä sitten hankkisi tuollaisen helposti liikuteltavan ydinpommin haltuunsa, ja sitten käyttäisi sitä ehkä kotitekoisen vetypommin sytyttimenä, jolloin litium-fuusion avulla voidaan kyseisen aseen tehoa kasvattaa todella paljon. Tuolloin SADM:in ympärille lisätään litiumia, jolloin tuo pieni ydinase toimii samalla tavoin kuin muidenkin vetypommien tai lämpöydinaseiden alkupanos toimii, eli räjähtäessään litium-kerroksen sisällä, aiheuttaa se sitten sen, että litium-kerroksessa alkaa tapahtua fuusioreaktio, mikä sitten merkitsee sitä, että tuo väline toimii kuin mikä tahansa muukin vetypommi.

Samoin SADM:in pieni koko merkitsee sitä, että sen avulla voidaan aiheuttaa kauhistuttavaa tuhoa, eli se voidaan sitten kuljettaa vaikka pilvenpiirtäjän kellariin, jolloin tuho olisi varmasti todella laaja-alaista. Kuitenkin tiedetään että ydinaseita hallussaan pitävien erikoisjoukoilla on hallussaan matkalaukkua muistuttavia salkku-ydinpommeja, joiden sisällä oleva räjähde muistuttaa lähinnä ruisleipää. Tuo malli on kopioitu “Greenhouse George”-pommista, jossa sitten räjähdesegmentit painavat tuon aseen levymäisiksi segmentoidut plutoniumin kappaleet toisiaan vasten, jolloin syntyy räjähdys.

Tuollaiset taistelukärjet voidaan soluttaa helposti vihollisen hallintokeskuksiin. Kuitenkin tällaiset “Davy Crockett:in” kaltaiset aseet ovat taas olleet viimeaikoina tapetilla, koska niiden avulla voidaan tehokkaasti tuhota liikkuvia taktisia ydinaseita. Nykyaikaiset lehtikultavuorauksella varustetut suojapuvut tietenkin mahdollistavat sen, että tuota asetta käyttävät henkilöt eivät altistu säteilylle. Mutta samoin myös noiden aseiden kuljettaminen laukaisuetäisyydelle esimerkiksi UCAV-lennokeilla kuten X-47B:llä tai taisteluhelikopterilla tekee mahdolliseksi niiden joustavan käytön monipuolisena taistelukentän aseena. Jälkimmäisessä tapauksessa tuo SADM asennettaan vain AH-64 Apache- tai jonkin muun helikopterin aseripustimeen, jonka jälkeen sitä käytetään kuin muitakin aseita.

Huolestuttavaa on se, että tuo ase voidaan asentaa myös MH-6 “Killer Egg :in” kaltaisiin kevyisiin helikoptereihin tai “Aquila”-lennokkiin, jolloin näiden aseiden avulla voidaan tuhota myös raskaita kohteita. Tämä tietenkin aiheuttaa sen, että kynnys ydinaseen käyttöön voi laskea, koska jos vihollinen tuo rintaman läheisyyteen taktisia ohjuksia, niin silloin voi toisen puolen joukkojen komentajalle tuolla mieleen tuhota nuo ohjukset esimerkiksi SADM-ydinkärjellä varustetulla lennokilla, ja tuolloin tietenkin myös ydinaseen sekä konventionaalisen aseen välinen ero sitten lakee.

https://www.youtube.com/watch?v=khyZI3RK2lE