Parhaat opettaja-oppilas-suhteet kantavat useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kannustavat esiintymis-, onnistumis- ja oppimiskokemukset opastavat läpi elämän. 

Raaseporin musiikkiopiston elinvoimaisimpiin erikoisuuksiin kuuluvat sellopäivät. Kaiken ikäiset ja monen tasoiset sellistit kokoontuvat musisoimaan yhdessä koko päiväksi. 

Silloin sello-orkesteri kasvaa n. 20–30-henkiseksi. Ohjelmisto takaa kaikille sekä helppoja että vaativampia kappaleita, joita on harjoiteltu kuukausien ajan. Soolo-osuuksia jaetaan niin vasta-alkajille kuin taitureillekin. Tunnelma on niin erityinen, että toisinaan opistosta jo valmistuneet oppilaat ilmoittautuvat mukaan.

Kuva Tapio Kekkonnen

Sellopäiviä on vuodesta 1995 vetänyt Sanna Jääskeläinen, jolla on ihmeellinen kyky innostaa pienimmätkin lapset soittamaan musikaalisesti, tunteella ja eläytyen. Sanna luonnehtii musiikin tunnelmia usein hauskasti, tenhoavilla mielikuvilla. Mutkikkaiden rytmikuvioiden hahmottamista auttavat Sannan keksimät lorut. Kaikki seudun sellistit tuntevat esim. ”pikkupupu loikki” -rytmin ja löytävät ”iltalamppu”-sävelen sellon pitkältä otelaudalta. 

Musiikin opiskelu on pitkäjänteistä työtä, jossa soitonopettajan ja oppilaan, useimmiten aikuisen ja lapsen, välille kehittyy merkityksellinen suhde. Oppilas kouliintuu ottamaan vastaan rakentavaa kritiikkiä, sillä soittamisessa jos missä opitaan tekemällä virheitä. Tärkeintä on oppia opettelemaan yhä vaikeampia asioita, sillä samat oppimismenetelmät kantavat hedelmää muillakin elämänalueilla. Monien alojen huippuosaajat ovat harrastaneet musiikkia jo lapsuudessaan. Parhaat opettaja-oppilas-suhteet kantavat useita vuosia, jopa vuosikymmeniä. Kannustavat esiintymis-, onnistumis- ja oppimiskokemukset opastavat läpi elämän. 

Jo liki 30 vuoden ajan järjestetyt sellopäivät ovat musiikkiopistovuoden kohokohtia. Usein tapahtumalla on jokin teema, kuten esimerkiksi Unkari, jolloin sellistit soittivat enimmäkseen unkarilaista musiikkia ja vanhemmat touhusivat keittiössä sikäläisiä herkkuja. Kerran kun tammisaarelaisvanhemmat valittelivat konsertin päättyvän Hangossa kovin myöhään, se muutettiin pyjamakonsertiksi, jonka päätteeksi nautittiin yhdessä iltapalaa, ja pienet sellistit pääsivät kotiin palattuaan suoraan nukkumaan.