100 v. Juhlamatka

100 v. juhlamatkalla olleet kerääntyneenä  yhteiskuvaan 22.7.2005

Taustalla Juho Heikinpoika Pärssisen talo, jossa Alakylän "Pyrintö" Nuorisoseura

on perustettu 23.7.1905 

Alakylän ”Pyrintö”
Nuorisoseuran historiaa 1905-2005.

Aikaa on kulunut 100-vuotta Vpl Pyhäjärven Alakylän Nuorisoseuran perustamisesta. Aikakirjat kertovat asiasta näin:
”Heinäkuun 23 pv. 1905 kokoontui Alakylän, Kahvenitsan ja Puikkoisten kylien valistuneinpaa nuorisoa useisiin kymmeniin nouseva nuorisojoukko Juho Heikinpoika Pärssisen taloon ( lautamiehe Juho) yhteiseen neuvonpitoon jossa katsottiin, että osa nuorisosta oli luopunut hyvistä tavoistaan ja vietti vapaa-aikaansa ala-arvoisella tavalla. Katsottiin tarpeelliseksi perustaa nuorisoseura mikä ohjaisi pois turmiolliselta tieltä ja innostaisi hyviin harrastuksiin. Kokous päätti yksimielisesti perustaa nuorisoseuran minkä nimeksi tuli Alakylän Pyrintö Nuorisoseura”

Nuorisoseuran perustamisen taustaa
Kansamme eli viimevuosisadan loppupuolella vaikeata valtiollista sortokautta. Maan ja kansan tulevaisuus näytti synkältä. Kansallinen heränneisyys sai yhä laajempia kannattaja joukkoja. Yhtenä esteenä puolustautua sen aikaista sortovaltaa vastaan oli nuorisomme keskuudessa vallitseva valistuksen puute. Etenkin maaseudulla oli nuorisomme keskuudessa päässeet vallalle suurta kurittomuutta harrastavat ainekset. Silloin heräsi maan valistuneimman väestön keskuudessa kysymys keinoista millä tätä sisäistä kurittomuutta pystyttäisiin hallitseman ja samalla tukemaan niitä aineksia jotka puolustivat laillisuutta ja järjestystä.
Etelä- Pohjanmaa lienee ollut se seutu, jossa kansaamme repivät kurittomat ainekset lienevät saaneet suurimman vallan. Kaikillehan ovat tuttuja kertomukset ”puukko-junkkareista ja härmän häijyistä. Täältä nousee ensimmäinen vastamyrkky tätä kurittomuutta vastaan ja se vasta-aine on vapaaehtoinen kansanvalistus jota silloin ruvettiin ajamaan. Tätä tarkoitusta varten ruvettiin perustamaan nuorisoseuroja Ensimmäisten nuorisoseurojen perustamisesta tulee ensivuonna kuluneeksi. 175-vuotta. Täältä aate levisi vähitellen koko maahan.

Oma seutukuntamme
Nuorisoseuramme perustamisen aikaan elivät sen seutukunnan talonpojat vaikeissa oloissa, melkein maaorjuuteen verrattavaa aikaa. Raskaitten maaverojen lisäksi oli kannettavana venäläisten ylimystilojen, joiden hallinnassa maat vielä silloin olivat, laiton ryöstö ja kiristys niin ei liene vaikea arvata, että kansa oli valmis vastaanottamaan pienenkin keinon jolla olisi mahdollisuus helpottaa tukalaa tilannetta. Ja yksi tie tilanteen parantamiseksi näytti sielläkin olevan yhteistunnon ja valistuksen lisääminen, sekä sisäisen kurittomuuteen lannistaminen. Näin oli ikään kuin tilaus tälläisen nuorisoseuran toiminnan aloittamiseen olemassa.

Seuran toimintaa
Näiltä seuran alkuvuosien kertyviä pöytä- ja asiakirjoja ei ole paljoakaan säilynyt, asiatiedot perustuvat suurelta osin Etelä- Karjalan Nuorisoseuraliiton julkaiseman ” Nuorisoseura” lehdessä julkaistuihin asiatietoihin ja siinä julkaistuun seuramme 30-vuotis historiikkiin minkä oli laatinut seuramme kasvatti, seutukuntamme suurmies, edesmennyt kansanedustaja Matti Pärssinen. Minulla on ollut vuosien saatossa myös aikaisemmin mahdollisuus tavata ja haastatella niitä harvoja elossa olevia senaikaisia nuorisoseura aktivisteja, jotka ovat kertoneet omakohtaisia muistojaan aina seuran alkuvuosilta asti.
Seuran toiminta lähti varsin ripeästi alkuun. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli valituksi valittiin kauppias Mikko lappalainen minkä puheenjohtajakausi kesti ensimmäiset viisi vuotta.
muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat maanvilj. J. A. Lindroos, liikeapulainen Tuomas Orpana, mv. Juho Hp. Pärssinen, emäntä Maria Lappalainen, työmies Heikki Orpana, ja neidit Sohfia Pärssinen (sittemmin Hietanen) ja Helena Pärssinen (sittemmin Kaasalainen). Kokouksessa oli valittu huvitoimikunta ja kirjastovaliokunta, perustettu käsin kirjoitettu seuralehti ”Valo”, perustettu lauluseura ja sille ohjaajaksi valittu Adam Lamppu.

Kokonaista neljä ensimmäistä vuotta näyttää seuran toiminta kulkevan myötätuulessa ja monipuolista toimintaa on ylläpidetty. mutta 14.3.1909. pidetyssä jäsenkokouksessa on seuran esimiestä huolestuttanut nuorisoseuran jäsenten käyttäytyminen siinä määrin, että hän on katsonut velvollisuudekseen herättää siitä yleisen keskustelun, jonka tuloksena on pöytäkirjaan tehty seuraava päätös: ”Seuran esimiehen ehdotusta nuorisoseurajäsenten käyttäytymisestä, kuin myöskin kuin myöskin nuorisoseurajäsenen velvollisuudesta varoittaa toveriaan iltama- ym. tilaisuuksissa, että käyttäytyy siivosti kannatettiin täydellisesti, jota vastaisuudessa koetetaan myöskin toteuttaa”.

Vastatuultakin koetaan
Näihin aikoihin nousee esiin uusi yhteiskunnallinen voimatekijä puoluejärjestelmä, joka pyrkii sekoittamaan rauhallisen kehityksen nuorisonkin keskuudessa. Seura päättää kuitenkin ettei se sekaannu puoluepyyteisiin vaan pysyy puolueettomana. Myös paikkakunnalle levinnyt osuustoiminta aate jakaa kansalaisia eri leireihin. Osuustoiminnan ja yksityisyritteliäisyyden ristiaallokko heiluttaa silloin vakavasti vapaaehtoisen valistustoiminnan purtta. Silloin nousee seuran johtoon maanvilj. Heikki Kaasalainen, jonka vakaalla johdolla seuran toiminta voi jatkua jopa entisestä tehokkaammin. Seuran ensimmäisen puheenjohtajan eroamisen ja monien johtokunnan jäsenten vaihtuminen aiheuttaa kuitenkin levottomamman ajan toimintaan Tähän epävakaisuuteen on osasyynä myöskin, että paikkakunnalle on alettu rakentaa rautatietä ja tämän työmaan mukana tuli paikkakunnalle monenlaista maankiertäjää. Myöskin silloin alkuun päässyt työväen yhdistystoiminta ei kaikin osin hyväksynyt nuorisoseuratoimintaa ja vastakkain asettelulta ei voitu täysin välttyä. Tätä aatteellisen taka-talven aikakautta on myös nimitetty koivukangen ja partaveitsen aikakaudeksi ja tällä tarkoitettu lähinnä sitä, että sen aikainen ”hulinasakki”, mikä nimi hyvin sopii sille kurittomuutta ja terroria harrastavalle joukkiolle. Tieto näistä kurittomuuksista levisi ympäri Kannasta ja ympäri Suomea. Selvimmin siitä sanoi seutukunnalle laajasti leviävän sanomalehden Käkisalmen sanomien lauluveikko eräässä viikon viestissään, joka lienee jäänyt sen aikalaisten mieliin lähtemättömästi ja kuului näin. ”Rotjalahden kyläs’ viel auttaa koivukanki, mut’ jos aiot Alakylään niin partaveitsi hanki”.
Tämän seuratoimintaa kohdanneen levottoman ajan seuramme esimiehistä tulkoot tässä mainituiksi mv Antti Kaasalainen ja Aatu Pärssinen, ensiksi mainittu pitkän ja monipuolisen päivätyön tehnyt nuorisoseuramies.

Vapauden aika
Kansamme historiassa koittava vapauden aika ja itsenäisyyden ajan koitto pyyhkisi vähitellen pois nämä ikävät ajat ja levottomuudet. tuli eteen uusi pulma moni asetti kyseen aliseksi tarvitaanko enää tällaistä nuorisoseuraa? Asiasta on keskusteltu monessa eri kokouksessa, mutta enemmistö on ollut seurantoiminnan jatkamisen kannalla. Silloin on noussut esiin rohkeasti neiti Eva Pärssinen ja hän on, että näin suuri nuorisojoukko tarvitsee edelleen seuraa ja hänet valitaan seuran ensimmäiseksi nais puheenjohtajaksi. Tästä alkaakin sitten seuran monipuolisen toiminnan kukoistuskausi. Puheenjohtajan ovat toimineet v.1920-28 maanvilj. Matti Pärssinen, mies joka on suorittanut pitkän ja tuloksellisen työn seuramme riveissä. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi nousi maanvilj. Viljo Pärssinen, joka Suomen Nuoriso opiston käyneenä toi paljon uusia aatteita ja herätteitä käytännössä toteutettavaksi. –1931 tuli puheenjohtajan paikalle Tuomas Karilainen hoitaen tätä tehtävää tunnollisesti neljä vuotta. Väinö Pärssinen oli vuoden puheenjohtajana ja vuodesta-37 nousi puheenjohtajaksi kaupanhoitaja Antti Äijö toimien tässä aina talvisodan jälkeiseen aikaan asti, mies joka myöhemmin sai uhrata henkensä isänmaan vapauden puolesta. Vielä näistä nuoriso-opiston kasvateista, jotka ovat antaneet suuren työpanoksen seuran toiminnan hyväksi mainitsen seuramme sihteereinä toimineet Maikki ja Elina Pärssinen, sekä pitkäaikainen seuran sihteeri Väinö Lappalainen. Erikoisella kiitoksella on tässä mainittava se ulkoapäin tullut voimakas apu, jota ovat antaneet paikkakunnalla toimineet monet opettajat. Opettaja Alfret Salmela (myöh. kouluneovos) ja opettajat Anni ja Alpo Suomalainen, sekä opettajat Daisu ja Ville Karilainen. ja opettaja Väinö Räty, jotka uhrasivat työtään seuramme opintokerhojen hyväksi, toimihan alueellamme kaksi opintokerhoa, joiden kasvattavalla ja kehittävällä toiminnalla on ollut varsin myönteinen vaikutus jäsenistöömme.
Seuran muista toimintamuodoista mainittakoon laulukuoro, minkä itseoppineena johtajana toimi pitkään Adam Lamppu. Kuoroa johti myöhemmin asemapäällikön rouva Larinen, jonka musikaalisuus kehitti kuorosta vähitellen pidetyn ja paljon käytetyn esiintymiskuoron
Seurassa harrastettiin myös näytelmä toimintaa ja useisiin kymmeniin nousee se näytelmien lukumäärä mitä näytelmiä esitettiin. Ulkopuolista ohjaaja apua antoi taiteilija Paula Paatero Viipurista. Hänen johdollaan seuran riveistä kohosikin monia kyvykkäitä näyttelijöitä joista mainitsen mv. Heikki P. p Pärssisen , hän ohjasi myöhemmin monia näytelmiä
On kuitenkin tuotava esille vielä yksi seuran menestyksellinen toiminnan ala, se on urheilu. Kesällä seuralaiset harrastivat monipuolista yleisurheilutoimintaa. Siihen tarjosi hyvät mahdollisuudet lähellä oleva luonnon muodostama tasainen kenttä. Hiihto oli se lajiurheilu missä seuramme jäsenet menestyvät. Nais hiihtäjiemme viestijoukkue Sirkka Määttänen, Annikki Kaasalainen, Bertta Pärssinen ja Lahja Niukkanen toivat kotiin monia viesti ja henkilökohtaisia voittoja Tasamaa hiihto oli urheilulaji missä kunnostautui piirimestariksi saakka Tuomas Karppanen, pyöräilijänä oli tunnettu nimi Aatu Pärssinen ja keskimatkojen juoksijana kunnostautui Heikki J. p Pärssinen.
Seuran monipuolinen ja vilkas toiminta loi myös vähitellen mahdollisuudet oman toimitilojen hankkimiseen. Seura sai 1920 ostaa omistukseensa ja hallintaansa jo kymmenen vuotta aikaisemmin hankitun talon lisätilat. Talo vaati paljon varoja ja ponnisteluja kunnostukseen. Ja v.1926 valmistui uusittu seuratalo, josta myöhemmin muodostui aatteiden ja toiminnan viihtyisä toimitila.

Edessä vaikeat vuodet
Talvisodan syttyminen syksyllä-39 keskeytti seuran toiminnan ja väestö muiden karjalaisten tavoin joutui jättämään koinsa ja kotiseutunsa. Sinne jäivät seuran arkistot, palkinnot ja muu irtain omaisuus. Jatkosodan aikana alue saatiin takaisin. Talo oli säilynyt, mutta kaikki muu omaisuus oli hävinnyt. Taloa siivottiin, puhdistettiin ja kunnostettiin talkoovoimin vaikka monet seuran miehet ja naiset olivatkin siellä jossain rintamilla. vähäistä seuratoimintaa kuitenkin viriteltiin käyntiin. Tuli kevät ja alkukesä, jälleen oli pakkolähtö edessä ja seuran toiminta katsottiin päättyneeksi. Sota oli vaatinut raskaat uhrit, 15 seuran jäsentä oli joutunut uhraamaan henkensä vapautemme lunnaiksi. Osalla heidän viimeinen leposijansa on kotiseutumme sankarihaudoissa ja suurempi osa on saanut leposijan täällä säilyneen Suomen sankari haudoissa. - Kunnia heidän muistolleen!

Toimintaa uusissa oloissa
Pyhäjärveläiset joutuivat jatkosodan jälkeen evakkoon pääasiassa Keuruun ja sen lähikuntien alueelle. Lopullinen sijoitus suunnitelma määräytyi sitten Itä-Sakuntaan. Kahvenitsan ja Puikkoisten kylien sijoituspaikaksi oli määrätty Kiikan kunta, Alakyläläisten sijoituskunnaksi tuli Karkku. Kun koitta vuosi 1946 oli karjalainen väestö silloin ja saanut suurelta osaltaan tiedokseen tulevan sijoituspaikkansa. Pöytäkirja kertoo, että syyskuun 29 pn-46. oli Kiikkaan Jalmari Pärssisen kotiin entisiä seuran jäseniä pariinkymmeneen nouseva joukko ja lähiaikoina oli yhä lisää tulossa, niin päätettiin seuran toimintaa jatkaa täällä uusissa oloissa. Myöhemmin kävi selville, että seuran entinen jäsenistö joutui sijoittumaan moneen eri kuntaan, suurimman yhtenäisen ryhmän jäädessä edelleen Kiikkaan Seuran jäsenistön jouduttua näin hajalleen oli itsestään selvää ettei toiminta näissä uusissa oloissa voinut jatkua entisessä laajuudessaan. Toimintaa pidettiin kuitenkin yllä. Työ keskittyi etupäässä karjalaisten perinteiden vaalimiseen. Kuitenkin saatiin kokoon voimistelu ja kansantanhu ryhmä ja käytiin Eteä- Karjalan Nuorisoseura liiton kesäjuhlilla vuosittain vuodeasta-48 helsingissä aina vuoteen-54 Porissa. M Myös myös hiihtokilpailut kuuluivat toimina ohjelmaan. Viimeisimmät hiihtokisat pidettiin talvella 1979 Lauri Pärssisen lähimaastossa. Kilpailuissa oli aina runsaasti osanottajia. Näytelmä toiminta lahti käyntiin ja useita kokoillan näytelmiä esitettiin Tehtiin näytelmä vierailuja lähikuntiinkin. Useana vuotena järjestettiin joulun edellä kuusijuhla yhdessä Kiikan Karjalaisten ja Kiikan Marttojen kanssa.
Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Kiikassa vuoteen 1950 saakka Heimo Hietanen, seuraavana puh. johtajana toimi kahden vuoden ajan Heikki Jalmarinp. Pärssinen ja siitä lähtien on nuija liimautunut allekirjoittaneen käteen. Sihteereinä ovat täällä pitempään olleet Irma Pärssinen ( nykyisin Pietilä), Helmi Äijö ja Helena Pärssinen.
Kun seuran toiminnalle ei enää näyttänyt olevan toiminnan edellytyksiä toiminta vähitellen hiipui ja se putosi pois seurarekisteristä. Perinnetoimikunta sai toimeksi nuorisoseuramme alueen kyläkartan laatimisen, minkä työn toteutti kartoittaja Aimo Kalenius.
Nykyiseen perinnetoimikuntaan kuuluvat Arvo Pärssinen. Oiva Kaasalainen, Kalevi Lappalainen, Irma Pietilä, sihteerinä Orjo Pärssinen ja kokoonkutsujana Erkki Pärssinen. Tehtävänämme oli juhlamatkan järjestely ja työmme jatkuu pyrkimyksellä aikaansaada kyläkirja alueelta. Tähän työhön saanen kutsua Teidät kaikki mukaan!

Erkki Pärssinen

Sivujen ylläpitäjän lisäkommentti.

Erkki pitämässä 100v.
juhlapuhetta.

Tämän historiikin on kirjoittanut v.1952 lähtien Alakylän "Pyrintö" Nuorisoseuran puheenjohtajana toiminut Erkki Pärssinen.

Ilman Erkin aktiivista toimintaa ja panosta näitä 100 v. juhlia ei todennäköisesti olisi koskaan pidetty.

Myös ikimuistettava  100 v. juhlamatka  sujui todella hienosti Erkin toimiessa matkanjohtajana.

 Suurkiitokset hänelle.