Varjoliito
Varjoliito on muutama vuosikymmen sitten Ranskassa kehitetty laji. Ihmiset ovat kiipeilleet siellä vuorenrinteille ja liukuneet alas laaksoihin laskuvarjoista muutetuilla välineillä. Siitä itse liidin on sitten lähtenyt kehittymään pikkuhiljaa nykyisen muotoiseksi. Vanhat varjoliitimet muistuttavatkin laskuvarjohyppääjien patjavarjoja, nykyisten ollessa huomattavasti hoikempia. Tällä siiven hoikentamisella ollaan saatu liitimen suorituskykyä paremmaksi.
Lisää näistä voi lueskella vaikka liittomme sivulta:
http://www.ilmailuliitto.fi/fi/lajit/riippuliito_ja_varjoliito
Lopuksi pieni kuvakollaasi joka toivottavasti kertoo paremmin hommasta.
Tässä valmistaudutaan vapaalennon hinaustarttiin. Paikka on Kalajoen lentokenttä. Periaatteessa mikä muukin tarpeeksi pitkä aukea käy tarkoitukseen.
Auto on lähtenyt liikkeelle kentän päästä. Siellä on ns. taittopyörä jonka kautta 6mm naru kulkee. Hinausauto ajaa siis lentäjää vastaan. Narun pituus on 1200-1500m. Hinausautossa on vetovoimapuntari jonka mukaan hinauspainetta säädetään. Narun toinen pää on kiinni lentäjän valjaissa olevassa hinauskytkimessä.
Tässä ollaan jo sitten ilmassa. Alkuun joutuu hiukan juoksemaan vauhtia. Tästä sitten pikkuhiljaa kohotaan 300-500m korkeuteen hinauksessa. Tämän jälkeen lentäjä irroittaa narun ja jatkaa lentoa etsien nousevia virtauksia, ns. termiikkejä. Parhaat ja sitkeimmät ovat pysyneet ilmassa yhdeksän tuntia ja matkaakin yli 300km.
Kenttä tässä vaihtui Ylivieskaksi
Sitten pari kuvaa rinnestartista. Ensiksi Itävaltaan.
Siipi nostetaan ensiksi päälle tuulen avittamalla. Kun se on hallinnassa, käännytään ja juostaan eteenpäin. Jälleen pikkuhiljaa maa alkaa paeta alta ja lento voi alkaa.
Ja seuraavaksi Bulgariaan. Tässä onkin kaksi kyydissä eli kyseessä on tandemi. Tämä onkin hyvä tapa päästä tutustumaan lajiin. Kokenut pilotti ohjaa, itse voi ihailla maisemia.
Maisemathan on lentäessä se pääasia...
Jotkut taas tykkää temppuilusta. Puhutaan termistä acro.
Kun taas joskus on kiva kun on kavereitakin mukana
Seuraavaksi moottorilentämisen maailmaan
Tässä mallia kuinka se startti tapahtuu vaikka pellolta.
Siipi juostaan päälle jonka jälkeen kaasua lisätään ja moottori työntää sinua eteenpäin. Pikkuhiljaa siipi alkaa kohota ylös. Samalla maa taas pakenee alta.
Myös talvella voidaan harrastaa.
Järven jäät ovat hyviä paikkoja jos lunta ei ole liikaa
Lumi tarjoaakin oman elementtinsä lajiin. Tässä vielä -20 asteen pakkanen omansa.
Aina ei ole niin kylmä ja voidaan nauttia talvisesta maisemasta, vaikka porukan lennoilla.
Laskeutuminen tapahtuu jaloille kuten vapaalennossakin. Liidin liukuu nätisti pinnassa johon sitten jarrutetaan vauhti pois.
Tässä vain esimerkkejä että talvellakin voi harrastaa. Parastahan se tietysti on kauniissa Suomen suvessa
Jotkut käyttävät apuna pyöriäkin. Puhutaan varjoliitotrikestä.
Moottorilla pääsee katselemaan maailmaa hiukan eripaikkoihin. Vai miltä näyttäisi Kebnekaise tästä vinkkelistä?
Tai sitten ihan kotomaa täältä?
Mutta ei kesäillassa Kolillakaan ole mitään vikaa.
Tässäpä tämä pieni varjoliidon esittely. Jos jotain kysyttävää tulee, ota yhteyttä. Kerhoni on: