Lepakot Suomen lainsäädännössä
Teksti: Matti Osara/YM Lepakkoseminaari 6.3.2001 Helsingissä
Päivitys: Ulla-Maija Liukko/ SYKE 3.6.2009, Eeva-Maria Kyheröinen/ LUOMUS 30.10.2014
Luonnonsuojelulakia (1096/1996) sovelletaan 37 §:n mukaan Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviin eläinlajeihin, jotka eivät ole metsästyslain (615/93) 5 §:n tarkoittamia riistaeläimiä tai rauhoittamattomia eläimiä. Siten kaikki meillä luonnonvaraisesti tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 §:n mukaan rauhoitettuja. Luonnonsuojeluasetuksessa (913/2005) ei ole luetteloa rauhoitetuista nisäkäslajeista. Rauhoitus on automaattinen ja koskee kaikkia Suomessa luonnonvaraisesti esiintyviä ja satunnaisiakin lajeja. Lepakot ovat olleet rauhoitettuja Suomessa vuodesta 1923 lähtien.
Lepakkolajeja koskevat luonnonsuojelulain 39 §:n rauhoitussäännökset, ja kiellettyä on lajeihin kuuluvan yksilön:
tahallinen tappaminen ja pyydystäminen
tahallinen vahingoittaminen
tahallinen häiritseminen erityisesti eläinten lisääntymisaikana tai muutoin niiden elämänkierron aikana tärkeillä paikoilla
Ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (913/2005, 22 § liite 4) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi, jonka suojelemiseksi voidaan tehdä ohjelma. Lisäksi sen esiintymispaikan hävittäminen ja heikentäminen on kielletty alueellisen ympäristökeskuksen tekemän esiintymispaikan rajauspäätöksen jälkeen.
Koska kaikki Suomessa tavattavat lepakkolajit kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteessä IV (a) lueteltuihin tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, luonnonsuojelulain 49 §:n kiellot koskevat niitä. Kiellettyä on:
lisääntymis-ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen
lepakoitten hallussapito
kuljetus
myyminen ja vaihtaminen sekä tarjoaminen myytäväksi ja vaihdettavaksi
Luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan 39 §:n rauhoitussäännöksistä ja 49 §:n kielloista voidaan poiketa vain luontodirektiivin artiklassa 16(1) mainituin perustein, esimerkiksi tutkimustarkoituksessa. Luvan haltuunottoon ja hallussapitoon voi myöntää ELY-keskus.
Ahvenanmaan maakuntalain (82/1998) 14 §:n mukaan ovat kaikki muut paitsi metsästyslain mukaiset nisäkkäät rauhoitettuja.
Suomi on saattanut voimaan Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristöjen suojelusta tehdyn yleissopimuksen, Bernin sopimuksen, asetuksella (228/1986, Suomen säädöskokoelman sopimussarja 29/1986). Kaikki meillä tavattavat lepakkolajit kuuluvat sopimuksen liitteeseen II. Suomi on myös saattanut voimaan muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelua koskevan yleissopimuksen, Bonnin sopimuksen, asetuksella (Suomen säädöskokoelman sopimussarja 62/1988). Lepakot kuuluvat tämän sopimuksen liitteeseen I, jossa on lueteltu erittäin uhanalaiset muuttavat lajit. Näiden lajien levinneisyysalueella sijaitsevat valtiot voivat tehdä alueellisia sopimuksia niiden elinympäristöjen suojelemiseksi ja lajien muuttoa ja säilymistä vaarantavien tekijöiden vähentämiseksi.
Euroopan lepakoiden suojelusta tehtiin sopimus Lontoossa 1991 (EUROBATS). Suomi päätti liittyä sopimukseen ja se saatettiin voimaan 20.10.1999 asetuksella (943/1999, Suomen säädöskokoelman sopimussarja 104/1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaitaan suojelemaan lepakoita esimerkiksi lainsäädännön keinoin. Lisäksi maiden tulee pyrkiä nimeämään ja suojelemaan lepakoille tärkeitä saalistusalueita.
Lepakoiden uhanalaisuus
Viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin (Rassi ym. 2010) mukaan kaksi lepakkolajiamme on luokiteltu uhanalaiseksi: ripsisiippa on erittäin uhanalainen (EN) ja pikkulepakko vaarantunut (VU) (Liukko ym. 2010). Nisäkkäille ja linnuille toteutettiin uhanalaisuusarviointi myös 2015. Lepakoiden osalta tulokset olivat samat kuin 2010 (Liukko ym. 2016). Arvioinneissa noudatettiin kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN kriteeristöä.
Linkkejä:
Suomen maaraportti EUROBATS-sopimuksen osalta.
Uhanalaisuusarviointi eli Punainen kirja 2010
Nisäkkäiden uhanalaisuus 2015:
Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016:
Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Mammal Species.
Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s.
___________________________________________________________________________________________________________________________
Text: Matti Osara/MM Fladdermusseminarium 6.3.2001 i Helsingfors
Uppdatering: Ulla-Maija Liukko/ SYKE 3.6.2009, Eeva-Maria Kyheröinen/ LUOMUS 30.10.2014
Enligt 37 § i naturvårdslagen (1096/1996) tillämpas ifrågavarande lag på vilt levande djurarter som förekommer naturligt i Finland, med undantag av de viltarter och icke-fredade djur som avses i 5 § i jaktlagen (615/93). Därmed är alla fladdermusarter som förekommer naturligt i Finland fridlysta enligt naturvårdslagens 38 §. I naturvårdsförordningen (913/2005) listas inte fridlysta däggdjursarter utan fridlysningen sker per automatik och gäller alla naturligt förekommande arter i Finland, likväl även tillfälliga arter. Fladdermössen har varit fridlysta i Finland sedan 1923.
Fladdermössen omfattas av fridlysningsstadgandena i naturvårdslagens 39 § och det är förbjudet att:
avsiktligt döda eller fånga dem
avsiktligt skada dem
avsiktligt störa dem, i synnerhet under förökningstiden eller på platser som annars är viktiga under deras livscyke
Fransfladdermusen har enligt naturvårdslagens 47 § stadgats i naturvårdsförordningen (913/2005, 22 § bilaga 4) som en sådan hotad art som åtnjuter särskilt skydd och för vilken ett skyddsprogram kan utarbetas. Det är dessutom förbjudet att förstöra eller försämra fransfladdermusens förekomstplatser efter att närings-, trafik- och miljöcentralen har fattat beslut om gränserna för den plats där den förekommer.
Eftersom alla fladdermusarter som förekommer i Finland nämns i bilaga IV (a) till EU:s habitatdirektiv över arter som kräver strikt skydd omfattas de av förbuden i naturvårdslagens 49 §. Det är således förbjudet att:
förstöra och försämra platser där fladdermössen förökar sig och rastar (föröknings- och rastplatser)
inneha fladdermöss
transportera fladdermöss
sälja och byta samt att saluföra och byteshandla med dem
Enligt naturvårdslagens 49 § kan undantag från fridlysningsstadgandena i 39 § och från förbuden i 49 § beviljas på de grunder som nämns i artikel 16.1 i habitatdirektivet, t.ex. i forskningssyfte. Tillstånd för innehav eller tillvaratagande kan beviljas av NTM-centralen.
Enligt 14 § i Ålands landskapslag om naturvård (82/1998) är samtliga däggdjur fridlysta, med undantag av de djurarter som är föremål för jakt enligt jaktlagstiftningen.
Finland har ratificerat Bernkonventionen, en konvention om skydd av europeiska vilda djur och växter samt deras naturliga miljö, genom en förordning (228/1986, Finlands författningssamlings fördragsserie 29/1986). Alla fladdermusarter som påträffas hos oss hör till konventionens bilaga II. Finland har också ratificerat Bonnkonvention om skydd för flyttande djur (Finlands författningssamlings fördragsserie 62/1988). Fladdermössen hör till konventionens bilaga I, där hotade (sårbara eller i högre hotkategori på IUCN:s rödlista) flyttande arter listas. De medlemsstater som finns inom dessa arters utbredningsområden kan sinsemellan ingå regionala skyddsavtal för bevarandet av deras viktiga livsmiljöer och för motverkande av aktiviteter som ytterligare försämrar deras bevarandestatus eller som hindrar deras flyttning.
Överenskommelsen om skydd av fladdermöss i Europa (EUROBATS) undertecknades i London 1991. Finland beslöt att ratificera avtalet och det trädde i kraft hos oss 20.10.1999 genom en förordning (Finlands författningssamlings fördragsserie 104/1999). Avtalet förpliktigar medlemsstaterna att upprätta skydd för fladdermössen t.ex. genom lagstiftning. Därtill skall länderna sträva efter att utse och skydda viktiga födosöksområden för fladdermöss.
Hotade fladdermöss
I senaste omfattande rödlista där Finlands arters hotstatus utvärderades (Rassi m.fl. 2010) klassificerades två fladdermusarter som hotade: fransfladdermusen listades som starkt hotad (EN) och trollpipistrellen som sårbar (VU) (Liukko m.fl. 2010). För däggdjurens och fåglarnas del utvärderades hotkategorierna även 2015. Gällande fladdermössens skedde inga förändringar i förhållande till resultaten 2010 (Liukko m.fl. 2016). Vid utvärderingarna följdes den internationella naturvårdsunionen IUCN:s kriterier.
Länkar:
Finlands rapport om implementering av EUROBATS-avtalet.
Rödlistan (utvärdering av hotade arter) 2010
Rödlistan 2015 över Finlands däggdjur
Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I. K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M. & Pitkänen, J. 2016:
Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 – The 2015 Red List of Finnish Mammal Species.
Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 34 s.