Petojahti Kainuu

Luvanhakijana toimii Eero Pyykkönen Ristijärveltä  040-5685230. 

Lisäksi luvanhakijan varahenkilöinä toimivat Erkki Leinonennen Paltamosta 040-5619219, Antti Kauppila Ristijärveltä 040-7016708 ja Harri Holappa 040-8154560 Puolangalta 

Kuntalaisilla on omassa kotikunnassaan vapaa metsästysoikeus valtion mailla.

Ulkopaikkakuntalaisten tulee maksaa Metsähallitukselle 50 €/kausi tai 25 €/vrk suuruinen vieraspaikkakuntalaismaksu, jos he aikovat metsästää karhua valtionmaalla.

Karhua saa metsästää vain alueella, johon pyyntilupa on myönnetty ja metsästäjällä on oikeus metsästää. Metsästäjä on itse vastuussa siitä, että hän metsästää alueella jossa hänellä on oikeus metsästää karhua.

Metsästäjä vastaa myös oman metsästyksensä laillisuudesta (ampumakoe, ase, patruunat, metsästyskortti ja muut metsästykseen liittyvät säännökset) .

Metsästäjän on varmistuttava ennen karhun ampumista, että pyyntilupa on vielä käyttämättä.  Karhun ampumiseen tarvitaan pyyntiluvan saajan tai hänen nimeämänsä metsästyksenjohtajan erillinen lupa, jonka saa puhelinnumerosta 040-5685230. Erillinen lupa pyydetään vasta kun on todettu että karhu on haukussa, ajoketjussa tai vastaavassa tilanteessa. Näin vältetään tämän ns. kuuman numeron ruuhkautuminen metsästystilanteissa. Muissa tilanteissa soitetaan vain vastaajanumeroon 042-5685230, jossa puhelinvastaaja kertoo metsästystilanteen.

Jos tälle yhteisluvalle myönnetään muita petoeläinlupia kuluvana metsästyskautena, niin tämä ilmoittautuminen riittää myös mahdolliselle sudelle tai ilvekselle.  

Telia on muuttanut vastaajapalvelua. Halutessasi soittaa karhupuhelimen vastaajaan sinun tulee soittaa numeroon 042-3330333, jonka jälkeen vastaaja pyytää painamaan numeron 1 joka tarkoittaa viestiä. Tämän jälkeen näpytellään numero 040-5685230 ja kuunnellaan vastaajassa oleva viesti. Vastaajaviestin kuuluminen alkaa vasta 5-10 sekunnin kuluttua joten ei kannata olla liian hätäinen.

Kuumassa tilanteessa soita numeroon 040-5685230.

llmoita petohavainnot lähimmälle petoyhdysmiehelle. He kirjaavat havainnot Tassu-järjestelmään. Suurriistaluvat myönnetään pitkälti tehtyjen havaintojen mukaan.

Suomen Riistakeskuksen pohdintaa metsästyslain 33 §:n muutoksesta.

                     Karhunmetsästyksen kiellot asetuksesta lakiin

Karhun metsästystä koskevat rajoitukset ovat nyt metsästyslaissa. Karhun metsästyksessä on kiellettyä käyttää haaskaa tai mitä tahansa ihmisen perustamaa houkutinta, joka perustuu hajuun tai karhun ravintoon, jos tarkoituksena on karhun houkuttelu sen avulla.

Valvontaviranomaiset ovat löytäneet viime vuosina enenevässä määrin viitteitä siitä, että karhunmetsästyksessä on käytetty hajuun ja ravintoon liittyviä houkuttimia tavalla, jolla on muun muassa pyritty helpottamaan karhun löytämistä koiran haukkuun ja siten saaliin saamista. Kiellettyjen pyyntivälineiden ja pyyntimenetelmien käyttämistä voidaan arvioida metsästysrikoksena tai metsästysrikkomuksena.

Karhun metsästysrajoitukset nostettiin asetuksen tasolta lakiin, koska Itä-Suomen hovioikeuden 27 kesäkuuta 2014 antamassa tuomiossa (nro 14/128184, dnro R 14/428) todettiin, että metsästysrikosta koskeva rikoslain 48 a luvun 1 § ei täytä laillisuusvaatimuksen rikoslainsäädännölle asettamaa täsmällisyysvaatimusta, jos syytettä ajetaan metsästyslain 34 §:n nojalla annetun asetuksen säännöksen rikkomisesta. Hovioikeuden edellä mainitussa ratkaisussa katsottiin, että ravintoon liittyvän houkuttimen käyttö täyttää vain metsästysrikkomuksen tunnusmerkistön. Tämä ei ollut kuitenkaan lainsäätäjän alun perin tarkoittama tulkinta.

Metsästyslain muutos selkeyttää karhunmetsästystä koskevia vaatimuksia sekä ankaroittaa kiellon rikkomisesta seuraavaa rangaistusseuraamusta, jolla voidaan katsoa olevan myös ennalta ehkäisevää vaikutusta rikolliseen toimintaan. Lisäksi karhun metsästystä koskevaa rikosta tutkittaessa ankarampi tekonimike antaa mahdollisuuden laajempaan esitutkintakeinojen käyttämiseen. Karhunmetsästäjät ovat kokeneet hajuun ja ravintoon liittyvien houkuttimien käyttökiellon perusteltuna.

Laintasolle nostettu sääntely tulee vähentämään luonnossa karhun houkuttelemiseksi jätettyä haaskoja ja muita ravintoon tai hajuun perustuvia houkuttimia.

Karhu metsästyslain 33 §:n pyyntivälineissä ja pyyntimenetelmissä

Kyseisen pykälän 2 momentin 3 kohdassa todetaan:

jos karhun metsästykseen on myönnetty poikkeuslupa 41 a §:n 3 tai 4 momentin nojalla:

a) metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta;

b) karhua ei saa nurmipeltoa lukuun ottamatta ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu;

c) karhua ei saa ajaa eikä ampua pesästä.

On ensinnäkin huomattava, että kyseiset kiellot koskevat ns. kannanhoidollisen ja kiintiön nojalla tapahtuvaa karhun metsästystä. Vahinkoperusteisten poikkeuslupien osalta noudatetaan metsästysasetuksen 13 §:ää niin kauan kunnes se kumotaan eli toisin sanoen voimme antaa tarpeen vaatiessa poikkeuksen kyseiseen pykälään. Mahdollisen metsästysasetuksen 13 §:n kumoamisen jälkeen tapauskohtaisesti päätöksen Ehdot -kohtaan räätälöidään tarkoituksenmukainen ehto. Esimerkiksi karhun tappamien hirvihaaskojen tai jo kauan sitten tapettujen porohaaskojen käyttö vahinkoperusteisen pyynnin yhteydessä voi olla tarpeen ehdoilla kieltää.

Keskeisimpiä kohtia pykälästä lain perustelujen ja MmV:n mietinnön mukaan

a) metsästyksessä ei saa käyttää haaskaa eikä ihmisen perustamaa ravintoon tai hajuun perustuvaa karhun houkutinta

Lain perustelujen mukaan säännöstä tulisi tulkita siten, että karhun metsästyksessä olisi kiellettyä käyttää haaskaa tai mitä tahansa ihmisen perustamaa houkutinta, joka perustuu hajuun tai karhun ravintoon, jos tarkoituksena on karhun houkuttelu sen avulla. Toisaalta tulkinnasta on tarkoituksenmukaista rajata pois se, että haaskan tai houkuttimen käyttäminen ei ole tarkoituksellista.

Esimerkiksi, jos metsästäjä ei ole tietoinen haaskasta tai ihmisen perustamaan ravintoon taikka hajuun perustuvasta houkuttimesta eikä hänen syykseen voitaisi lukea törkeää huolimattomuutta tarkoittavaa huolellisuusvelvoitteen rikkomista, maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että teko ei täyttäisi metsästysrikosta (MmVM 33/2014-He 312/2014 vp)

Haaskat. Haaskalla tarkoitetaan kuollutta lemmikki-, tuotanto- tai villieläintä, joka on jätetty luontoon mukaan lukien karhun tai muun suurpedon tappaman tai muutoin luontaisesti kuolleen luonnonvaraisen eläimen tai poron raadot.

Hajut. Karhun metsästyksessä ei saa käyttää erilaisia luonnollisia tai keinotekoisia hajuja. Markkinoilla on erilaisia hajusteita, jotka saattavat houkuttaa karhua.

b) karhua ei saa nurmipeltoa lukuun ottamatta ampua pellolta, jolta satoa ei ole korjattu

Nurmipelloksi maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään nurmiheiniä ja nurmipalkokasveja viljeltävät pellot. Nurmiheiniä ovat timotei, nurminata, koiranheinä ja englanninraiheinä. Nurmipalkokasveja ovat mm. puna-apila, alsikeapila, valkoapila, sinimailanen ja vuohenherne. Huomaa, että nurmiheinien osalta lista on kattava, nurmipalkokasvien osalta ei.

Lain perustelujen mukaan karhun jäljityksen saisi aloittaa sekä karhun saisi ajaa liikkeelle myös viljellyltä pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Jos pellolle olisi sadonkorjuun jälkeen kuitenkin jäänyt osa sadosta lakoon tai korjaamatta siten, että se ilmeisesti houkuttelee karhua, olisi tällainen pelto tai pellon osa tulkittava sellaiseksi, jolta sato on korjaamatta. Eli tuo viimeinen perustelu tarkoittanee sitä, että karhua ei saisi ampua tällaiselle pellolle, mutta jäljitys ja liikkeelle ajo olisi mahdollista.

Tukikelpoiset riistalaitumet ja pienialaiset riistapellot tulkitaan lain perustelujen mukaan siten, että ne voitaisiin tulkita viljeltävän myös karhunmetsästystarkoituksessa. Tällöin ei saisi ampua pellolle, jolta sato on korjaamatta. Niitä ei saisi hyödyntää karhun metsästyksessä siten, että karhu totutetaan käymään pellolla, metsästys aloitetaan tällaiselta pellolta tai metsästetään karhun kulkureitillä tällaisen pellon lähiympäristössä.

Tosin maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että karhun ampuminen välittömästi pellon ulkopuolelle, mukaan lukien riistapelto, olisi sallittua riippumatta siitä, onko pellolla oleva sato korjattu tai ei.

Joka tapauksessa Erävalvontayhteistyöryhmän kokouksessa 23.4.2015 on todettu, että neuvonnassa olisi selkeintä viestiä metsästäjille, ettei riistapeltoa tule hyödyntää metsästyksessä, koska on riski, että riistapellon hyödyntäminen karhun metsästyksessä voidaan tulkita kielletyksi ravintohoukuttimen käyttämiseksi ja siten rikokseksi.

Erityiskysymyksiä

Säilörehupaalit. Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään, että tavanomaisesti noudatetun käytännön mukaisesti pellon laitaan varastoituja säilörehupaaleja ei voida pitää karhun metsästyksessä kiellettyinä ravintohoukuttimina.

Mehiläispesät. Lain perusteluissa ja maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä ei mainita erikseen mehiläispesiä. Suomen riistakeskus on tulkinnut asian niin, että koska mehiläispesiä ei ole perustettu karhun houkuttelutarkoituksessa, vaan ne ovat tuotantotarkoituksessa, voi karhun ampua ja karhun ajaa liikkeelle sekä aloittaa jäljityksen tällaisesta kohteesta. Tosin tässäkin on otettava huomioon se, että houkuttimen käyttö ei ole tarkoituksellista. Eli esimerkiksi mehiläispesä perustetaan tai siirretään sellaiseen paikkaan, että se on omiaan houkuttelemaan karhua paikalle.

Kuten aina lakikysymyksissä, lopulliset tulkinnat tekevät tapauskohtaisesti valvontaviranomaiset, syyttäjät ja oikeuslaitos.