Bedlingtoninterrieri
Ymmärtääkseen bedlingtoninterrierin rotumääritelmää, on puhuttava rodun alkuperästä Northhumberlandissa ja ihmisistä jotka asuivat, työsketelivät ja metsästivät alueella. Skotit matkustivat alueelle etsimään töitä seppinä ja kaivostyöntekijöinä. He toivat mukanaan karkeakarvaisia terriereitä. Nämä terrierit sekoittuvat paikallisten metsästyskoirien, vinttikoira sekoitusten ja sen aikaisen saukkokoiran kanssa. Tästä tuli perusta koiralle jota myöhemmin kutsuttiin bedlingtoninterrieriksi.
(lyhennetty bedlington-seminaarin v.2000 ja 2012 materiaalista)
Turkki on pellavaista. Pellavainen turkki ei ole kosteanakaan ihon myötäistä ja on näin säänkestävämpi. Rodun alkuperä on käyttökoirana vaihtelevan sään alueella.
Turkin laadun mukaan vaihtelee myös sen vaatima hoito. Karvanlähtöä ei ole, turkki leikataan saksilla ja koneella. Omasta kokemuksesta trimmaus tarpeeseen vaikuttaa turkin laadun lisäksi, se kuinka paljon bedlington saa juosta metsässä. Varsinkin tassukarvat kuluu maastossa.
Meidän koirat ovat päivittäin metsälenkeillä ja asutaankin metsän keskellä. Tassuihin ei jää paljon karvoja jäljelle, mutta minusta laatuaika on näyttelymenestystä tärkeämpää.
Kuvia Yvonnen trimmausopastuksesta
Harrastamme metsälenkkien lisäksi mejää, rally-tokoa ja tokoa. Myös agilityä olemme joskus harjoitelleet ihan vain omaksi iloksi. Bedlington nauttii juoksemisesta ja siksi toivon koteja joissa se on mahdollista.