Subjektit ja objektit saavat usein myös määritteitä, jotka kertovat pääsanastaan jotakin. Määrite joko taipuu samoissa sijoissa pääsanansa kanssa tai ei taivu (esim. tittelit).
> attribuutti on vanha nimitys määritteelle ja sitä näkee vieläkin joissain oppikirjoissa.
Määrite kannattaa ajatella pääsanansa kanssa lausekkeena, jolloin ne hahmottaa helpommin:
ihana impi > ihanan immen
taitava oppilas > taitavalla oppilaalla
lehtori Tuomisto > lehtori Tuomiston HUOM! titteli ei taivu!
hurjassa myrskyssä > hurjia myrskyjä.
Määritteitä voi yhdellä pääsanalla olla useampiakin: Määrätietoinen ja älykäs neiti Näpsä