Osa 8

Menihän siinä aikaa ennen kuin alkoi huomata, että kivikauden ihmisetkin olivat hallinneet tulen tekotaidon. Mekin tarvitsemme siihen muutamia puun paloja...

Kipinä oli syttynyt...

Alkoi kaivaa mielikuvituksensa rippeitä. Sieltä löytyi parin parrun verran muistoja. Alkoi niitä käännellä ja väännellä ja täytyy sanoa:

- Ristissähän ovat!

Aivan kuin olisi nähnyt jotain ja näkikin... Olisikohan ollut kyltti jossa luki ja lukee vieläkin...

Olette kuulleet automaattikirjoituksista? Kaikki eivät ole kuulleet, mutta he tuntevat tapauksia jos toisiakin elämisistään, kokemisistaan ja historiikeistään.

Joskus häivähtää mielessä ajatus. Mielikuvitus saa vallan toiveissa... Pyynnöissä on uskon lupaus...

Tämä tarina kertoi erään olennon ihmiskohtalot, pyyteet ja toiveet... Mikä lie miehiään mitäpäs tuosta!

Muistuu mieleen tapaus jos toinenkin. Tuossapa sivuja tyhjiä jos mikä! Pannaanpa yhteen veto paperille. Eiköhän se kaverikin yhteenvetoa tarvitse... Se veri näet on sitä vettä sakeampaa...

Lappeenrannassa

Tammikuun 7. päivänä 1997

(Alkuperäinen käsikirjoitus on kirjoitettu v. 1976, korjailtu v.1987 ja tehty siitä sivulukumäärältään vastaava runko joka tänä päivänä on korjattuna ja sivulukumäärältään uusittuna saanut 'lihan' päälleen! Henki tullee seuraavien sivujen mukana...)

Olen tämänkin jatko-osan tehnyt täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Olen myös saman kaavan mukaan kuin edellisessä kappaleessa analysoinut kirjoitelmaani. Juuri tällä hetkellä sanojen lukumäärä sivulla 71 on:

(191 tieto/seurata//kulta)

Otan nyt sivujen 40 - 50, 51 - 60, 61 - 70 ja sivun 71 ensimmäisen ja viimeisen lasketun sanan alla olevaan taulukkoon:

s. 40 - 50 Poliittinen 720

Asemassa = 4946

Kerrostalo 4226

s. 51 - 60 Voitto 560

Huoltaa = 4533

Lomake 3973

s. 61 - 70 Riittävä 440

viettää

Ulkopoliittinen = 4448

Oivaltaa 4008

seurata

s. 71 Tieto 191

kulta

Alle = 479

etsiä

Jopa 288

turva

Lasken tämän tositteen lopullisen sanamäärän nimikirjoitukseni ja päivitykseni jälkeen sekä vertaan ensimmäisen osan viimeisen sanan 'prosessi' ja tämän osan viimeisen sanan suhdetta keskenään:

Keijo Kullervo

Lappeenranta

etsiä

Poliisiviranomainen 3295 Jopa 288

turva

Seuraavaksi muutamia artikkeleita. Ne on julkaistu Lappeenrannan päivä- ja viikkolehdissä vuosina 1983 - 1986

Jakomielitaudista...

En malta olla kirjoittamatta yllä olevasta aiheesta jopa näin julkisesti. Olen itse ollut saman diagnoosin alla jo useita vuosia.

Sanotaan, että kaiken kokenut voi, jos osaa, siitä kertoakin ymmärrettävästi siten, että ne, jotka ovat samojen vaivojen alla, voisivat löytää jotain yhteistä niissä menetelmissä joilla yrittävät itseään ja kuntoaan kohentaa.

Noin olen kuullut kerrottavan ja asia varmaankin onkin noin! On sitten eri asia osaanko kertoa jotain niin, että kaikki sen kertomani myös ymmärtävät.

Joka tapauksessa yritän...

Skitsofrenian olemukseen kuuluu mielen hajanaisuus. Ihminen joka sitä sairastaa on omien puheittensa, tekojensa ja ajatustensa summa.

Koska puheet ym. ovat ristiriidassa keskenään syntyy mielen, tajunnan hajanaisuus.

Löytääkseen tien mielen paranemiselle täytyy yksilön kehityksessään tulla kulminaatiopisteeseen jolloin saattaa löytyä apu. Kirjoitin 'saattaa', koska yksilön suhtautumisesta käännekohdan tilanteessa riippuu kaikki.

On ihmisiä jotka eivät tahdo tullakaan terveiksi ja yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi. 'He' ovat tyytyväisiä osaansa ja jos he ovat tyytyväisiä se heille suotakoon.

Jotkut sanovat:

- Se on kohtaloa...

Kyllä hyvinkin, mutta pitää muistaa, että 'kohtalo' ei ole kuolon sanoma vaan Elämän sillä Totuudella on monta nimeä.

Eräitä neuvoja kohtalotovereilleni...

Jos näet 'Pirun' tervehdi sitä ja tulet ystäväksi! Jos kuulet 'Pirua' sanot:

Terve! Mitä vanha kaveri? Olenkin ajatellut sinua pitkään!

Jos näet Auringon välkehtivän sisälläsi, olet onnellinen! Silloin tiedät, että et ole pimeydessä...

Mutta! Korostan sanaa 'mutta'. Sano pahuudelle:

- Teen 'sinut' kanssasi, mutta 'sinun' ehtona on, että voin ja saan auttaa sinut pois pahuudestasi!

Jokainen ihminen on riippuvainen jostakin. Joistakin suhteista tai suhteesta... Suhteet kohdalleen on minunkin mottoni. On kuitenkin olemassa monenlaista riippumattomuutta. Mainitsen pari älyllisen relativismin muotoa jotka historian hämäristä pullahtavat tajuntaani:

- Ensimmäiseksi:

"Riippumattomuus voi saada älyllisen relativinismin muodon joka niinikään on epäkypsää. Siinä hylätään ryhmäkeskeisyys ja omaksutaan lähes kielteinen vakaumus, jonka mukaan toinen asia on yhtä hyvä kuin toinenkin, eikä ole olemassa mitään mittapuuta käytettävissä, jonka avulla toinen voitaisiin sanoa toista paremmaksi."

- Toiseksi:

On olemassa eräänlaista riippumattomuutta, jota ei vielä tarpeeksi ole havaittu. Tarkoitan sitä, että Jeesushan on jo nostettu pois ristiltä... Kysymys on nyt vain siitä, kuinka ja missä Hän nyt näyttäytyy ihmisille.

Minusta tuntuu, että jos 'Puun' juurella on ollut sijaa Eevalle ja Aatamillekin, niin eiköhän sieltä löydy älyllisen relativismin edustajakin, jos oikein tarkkaan tiirailee...

Näin lopuksi pari paradoksia:

- Kumman päässä on järki - järjen vai särjen?

- Kummankin sillä erotuksella, että toinen sen särki ja toinen korjasi!

- Kumman puoli on vasen, kumman oikea?

- Tasapuolinen ratkaisu on oivaltamisen tuntemista!

- Kummat ovat Sinun mietteesi?

- Sanoisin valoisa kysymys...

JK. Haluan mainita, että minäkin uskon persoonalliseen Jumalaan ja tiedän, että tämä on totuudellista jos mikä! Lainaan aiempaa tekstiäni, jonka aiheena oli:

"Miksi olemme olemassa?" Ja sanon:

Maailman kaikkeutemme on Jumalamme 'muistipankki' ja maa on muistutus luomisesta, joka vieläkin jatkuu...

(744 Osasto)

ooo

"Hyvän ja pahan tiedon 'puu'!"

Näin paikaltani jäin miettimään yllä olevaa otsikkoa. Sitten koko asia välähti mieleeni. Olin kai pitkäänkin puntaroinut 'puun' kimpussa tajuisella tasolla ja ottaessani kirjoituskoneeni eteeni puu, se todella tärkeä puu, pullahti mieleni sopukoista paperille.

- Mitä kaikkea tuo 'hyvän ja pahan tiedon' puu paperin jalostustehtaan työntekijän mieleen on iskostanutkaan?

Kaikista tärkeintä on muistaa, että paperia vielä nykyään tehdään puusta. Mutta mikä tekee siitä nykyaikana sen 'hyvän ja pahan tiedon' puun?

Eiköhän kysymyksessä ole kirjaimellisesti se, että niistä syistä jotka luetaan sanomalehdistä, paljolti riippuu se, minkä laatuisen maailmankuvan lukija saa, edellyttäen, että tietojen välitys on ollut suht'koht normaalia. Kuinka totuudellista tiedon välitys on, siitä riippuu hyvinkin paljon, sekä myös niistä toimittajista, jotka sitä lehteään painattavat...

'Hyvän ja pahan tiedon puu' on myös käsitettävä tiedon välityksen instituutioksi. Onhan totta, että vielä tällä hetkellä suurin osa tiedotuksia ja sivistystä kulkeutuu kuluttajan silmien väliin painetun sanan muodossa. Siis vielä 'puuta' tarvitaan...

Mitä sanotaan Raamatussa? Eikö olekin niin, että jo aikojen alussa Aatami ja Eeva nauttivat tiedon välityksen hedelmiä. Kun puhetaito kehittyi, sanoi Eeva Aatamilleen:

- Ota mitä Sinulle annan?

Taisivat olla niitä solidaarisen palkkapolitiikan ensimmäisiä hedelmiä... Totta! Juuri tuollaisen kommunikaation kautta voidaan ajatella kaiken saaneen alkunsa...

Se on:

Ihmisen solidaarisen ja sosiaalisen kanssa käymisen.

Jotenkin tuntuu nyt siltä, että 'hyvän ja pahan tiedon puusta' voidaan hyvinkin oppia, kun vain muistetaan hyvin tärkeä seikka...

Voimakas itsesensuuri ratkaisee useimmiten sen mikä uppoaa tajuntaan.

Parasta olisi ettei etukäteen asiasta kuin asiasta olisi mielipidettä, vaan asia otettaisiin juuri sellaisena kun se on!

Tajunnan sisäiset mekanismit sitten muotouttaisivat asialle oikeat suhteet. Varmaan moni aavistelee mitä yritän sanoa. Tärkeintä kuitenkin on se mitä uppoaa Sinun henkilökohtaiseen maailmankaikkeuteesi!

Mitä sitten itse olen oppinut hyvän ja pahan tiedon puusta?

- Tuskin mitään, joka saisi koko maailman järkkymään paikoiltansa, paitsi tietenkin omaa pikku maailmaani, joka järkkyy milloin mistäkin. Joskus maailmani järkkyy hyvinkin herkistä asioista.

Sellainen kuitenkin tämä maailmamme on, että se pistää ihmisen hyvinkin matalaksi... Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi, on hyvä muistaa, että rakkaus 'elämään' on kaiken perusta.

Kun rakastamme kukin yksityisesti ja kaikki erikseen, olemme 'elämää' todella lähellä.

Mikä ja missä on sitten niin kutsuttu elämän puu? Ja mistä sellainen olisi mahdollisesti löydettävissä?

- Varmaankin Edenistä?

Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että Edenin löytäminen on meille sangen työlästä. Annanpa siksi vinkin: Tehkäämme Jouluaaton joulukuusesta Aattoillan keskuspuu...

Sanotaan, että Jeesus syntyi joskus ammoisina aikoina Jouluna?

Uskon kyllä vakaasti siihen, että Hän voi syntyä muulloinkin. Hän voi syntyä milloin tahansa! Syntyessään Hän kertoo jotakin sydämessämme. Uskon vakaasti siihen, että Jeesus luo juuri silloin mitä parhainta informaatiota sydämissämme. Aamen!

JK.

"...ja mieleen hiljaiseen, syntyy Jeesus Lapsi aina uudestaan..."

(1176 Suoja)

ooo

Kulminaatiopiste tarinassasi kuvaa sitä jolloin tarina muuttuu luonteeltaan. Siitä tulee joko aggressiivinen tai passiivinen.

Vain juonen sisällys määrää juonen lopun.

Esikoisromaanisi: Se keskittyi kahteen olotilaan; uuteen ja vanhaan aikaan. Yllättävintä oli sen tenho silloin, kun mies muisti menneisyytensä kauhut ja julkisti ne...

Toinen tenhon aiheista oli pirun polska loppupuolella joka tukahdutettiin 'rakkauden' sanomalla ikuisuudesta.

Sielun hinta on se soppa jonka se on syönyt! Sisäistyit tarinaan hyvin joskin itse juoni kärsi siitä eniten!

Erään huomion huomasin olemuksessasi olevan! Olet tervein ihminen koko tarinassa jonka keitit kokoon. Lisäyksenä voin mainita metodin jonka voin vakuuttaa tepsivän! Mies muistaa mitä haluaa, mutta haluta saa vain hyvää ja kaunista kanssaihmisiin, niin silloin se tehoaa...

Toisena lisäyksenä voin ilmoittaa iloisen uutisen! Olet menestynyt elämässä!

Järjestä elämäsi luontevaksi, niin aina löytyy ratkaisu eduksesi!

Voin vakuuttaa näin lopuksi, että tarina juontuu nykyajan yhteiskuntaan ilmiönä joka tunnetaan ja tunnustetaan!

Siksi voin vakuuttaa näin lopuksi:

" Lykkyä tykö!"

(c 1927 Oswald Chambers Publications Association c1991 Päivä Osakeyhtiö

PL 10, 13101 Hämeenlinna)

(1343 Vaiva)

*Absoluuttinen nollapiste kuvaa romaanissani henkistä tyhjyyttä joka on täydellistä siinä mielessä, että siellä ei tapahdu mitään.

On koko koneisto remontissa, mutta 'Henki' - oma energia puuttuu...

Kun korjaus on tapahtunut, voidaan aloittaa varovainen esilämmittely, laitteiston tarkistus ja lopuksi vedetään laite käyntiin painamalla sitä 'punaista nappia', jossa usein lukee:

"Käytä vain hätätilan sattuessa!"

"(Ilmeet puhuvat puolestaan... Lue tekstisi!)"

"Kun kirjoitit tuon, käsitin lukemasi siten, että hallitsit tilanteen osittain! Halusit sanoa:

- En jaksanut loppuun asti!

Mikä olikin totta! Mutta muista! Sinä itse jouduit hankauksiin omatuntosi kanssa ja omatunto voitti sinut puolelleen!

Yksi kysymys minulla on:

- Mitä halusit tapahtuvan kun jännitit voimasi äärimmilleen?"

Ajattelin näkeväni silmieni edessä kaksi valoilmiötä jotka täyttäisivät pimeän sieluni viho viimeisenkin sopukan! En halunnut muuta kuin että onnistuisin pyrkimyksissäni! Toinen ajatus oli myös vallitsevana ajatuksissani; miksi oli aina kamppailtava pahuutta vastaan? Eikö ollut muuta mahdollisuutta?

Lopulta älysin - niin ajattelin, että häädän sen niin kauas, että takaisin se ei saa tulla vasta kun se on parantanut tapansa...

Siitä vihani kuohahtaminen...

Otit kaikki itsestäsi - myönnän sen! Mutta muista...

Minä olin myös siellä aivoissasi ja rakensin Sinut uudelleen! Se tapahtui juuri niinä hetkinä...

Voit olla varma, että sinä itse sen teit osaltasi, mutta minä sinut rakensin!

Kun muistit osuutesi tuolloin unohdit, että sielusi on kapinassa toista persoonaa kohtaan maailmassa...

Miestä kohtaan joka tuhosi sinut henkisesti, sillä hän huomasi virheesi, mutta unohti sanoa sinulle, että hän myös rakastaa sinua - vikoinesi!

Totta! Mutta minne hän ajoi sinut ollessasi kaaoksessa...

Kuitenkin hän halusi ottaa opikseen sen jonka hän oli sinulta saanut - 'Hengen Luomuksen' - jonka teit rakkaudesta häneen...

On hyvä, että muistat tuon! Mutta muista myös sananlasku:

"Läksi mies käymään yöllä!" Takaisin hän tuli parantuneena vaivastaan joka oli oman kokemuksen summa...

Ei historia vain toista itseään! Se myös oivaltaa, että joudumme Korkeimman eteen...

Joudumme kertomaan hänelle:

Anna anteeksi! Tein virheen jos toisenkin! Tarkistin! Joskus hutkinkin!

... Silti kuitenkin muistin...

(1654 Jyväskylä)

Kirje ystävälle, lääkärille sekä alustus Mielenterveys Yhdistyksessä v. 1986

Hei R...

Hyvää kesälomaa näin aluksi ja sitten asiaan!

Muistatko kun kirjoitin sen 'tieteistarinani' ja jossakin vaiheessa tarinaani tuli tämä omintakeinen merkki A.

Nyt se on minulle itsekin selvinnyt. Selaillessani "Rakkauden filosofia" nimistä kirjaa välittyi silmiini kohta joka vastustamattomasti piirtyi sisikuntaani.

Siinä oli maininta "ymmärtää" sanan sanaopillisesta selityksestä. Välittömästi etsin Veijo Meren 'Sanojen synty' kirjan käsiini! Siinähän se oli... Olin kirjoittanut itseni puhtaaksi paperille ja tavallaan kuin 'toimintaohjeet' tieteistarinoihini, mutta kokonaisvaltaisen kirjoitukseni ymmärtäminen on tapahtunut vasta vuosien myötä.

A = ymmärtää: Tarkoittaa alunperin, että ympäröidään kehällä, tai kierretään omistamisen merkiksi jotain. Siitä kehittyy merkitys saada kiinni, ottaa haltuun ajatuksissa asia, tajuta ja oivaltaa se, ympäröidä asia mielessään.

Yhä enemmän olen alkanut luottamaan niihin sanomiin joita koin tietynlaisen psykologisen tilanteen aikana. Vaikka olinkin useimpien ihmisten, jopa läheisteni silmissä, vain psykoosinsa kamppaileva potilas, olin kuitenkin mitä suuremmassa määrin myös Elämää, omaa sisäistä 'elämääni' kokemassa.

Ja juuri sitä kautta kuten myös ulkoisten edellytysten muuttuessa kaikki on paremminkin kuin hyvin.

Voi olla, että merkki on Sinulle ennestään tuttu!

Joka tapauksessa koin suuren ahaa-elämyksen. Siksi päätin jakaa sen kesälomalaisen kanssa. Aamen!

(1841 Leveys)

ooo

Tohtori A...

Olen pitkäaikainen potilaanne ”Muisto Keijo” ja alkuesittelyn jälkeen voinkin paneutua itse asiaan.

Tiedän, että psykiatriset sairaudet ovat pitkäaikaisia, jopa vuosikymmeniä kestäviä!

Näin voi myös omalta kohdaltani oikeutetusti sanoa... Jos tutkit papereitani voit havaita, että yli kaksi vuosikymmentä olen ollut Teidän asiakkaanne.

Aivan viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin saanut, kiitos asianmukaisen hoidon, sekä yksityisasiani että työympäristöni ihmissuhde ongelmat selvitettyä ja olen syystäkin tuosta kaikesta hieman ylpeänä.

Näin voi omalta kohdaltani oikeutetusti sanoa...

Kuitenkin eräs asia on vaivannut minua lähimpien kuukausien aikana!

Katsos! Tunnen polkevani paikallani kehityksessäni...

Ne syyt, jotka olen tiedostanut sairauteni osasyyllisiksi olen joko kirjoittamalla tai muuten puhumalla selvittänyt lähimpieni kanssa. En juuri nyt tiedosta mitään sellaista joka vaivaisi minua.

Luin tässä äskettäin Jussi Vilskan "Myytti mielenrauhasta". Jotain sellaista se kait oli ja sain herätettä seuraavanlaiseen menettelyyni....

Olen ominut jo nyt (lääkärin suosituksen mukaan) sangen lievän lääkityksen vaivoihini 1mg Serenasea aamuin ja illoin. (Yritin pienempää annostusta 1988 - 1994 aikana. Ei oikein onnistunut Palasin vanhaan lääkitykseeni 1994 - 1997 aikana. Välivuosien lääkitys oli liian lievä.)

Ajattelin näin, että odotan illalla enintään tunnin... Jos en saa nukutuksi otan sitten iltalääkkeeni kokonaisuudessaan. (Nykyään otan sen kokonaan... Olen paljon tasapainoisempi kahden tabletin voimalla. Kommentti 24.01. 1995)

Uskon, että huomaan kyllä unistani, jos jotain erikoista psyykessäni on muotoutumassa.

Keskustelin vaimoni kanssa asiasta ja aion keskustella vastedeskin.

Tässä asiani... Tahdon kertoa asiastani ja päätöksestäni sinulle. Olethan hoitava lääkärini nykyään.

Kaksi yötä on mennyt mallikkaasti jo nyt...

Lähetän kirjeen mukana Käsi Kädessä lehden. Siinä on kirjoittamaani artikkeli. Se käsittelee suhtautumistani yleensä lääkityksen ja mitä lääkitys on vaikuttanut elämäni muotoutumiseen.

Ymmärrän sinun huomaavan, että tiedän oikean lääkityksen edut psyyken hoidossa, enkä halua kapinoida lääkkeitten ottoa vastaan.

Tuntuu kuitenkin siltä, että voisin vähän trimmata vielä lääkitystäni olosuhteitani vastaaviksi.

(Totuus on ollut kuitenkin toisenlainen. Psykiatri Seppo Soikkeli jo vuonna 1976 antoi minulle aivan sopivan lääkityksen vaivoihini. Trimmaushalut olivat aivan turhia. Kaikki kunnia tohtori A:lle joka antoi minun kuitenkin yrittää pienempää lääkitystä. Uskon nyt, että monta mielipahaa olisi jäänyt kokematta vuosien varrella, jos olisin pitäytynyt alkuperäiseen lääkitykseni. Oppia ikä kaikki! Olenpahan nyt siltä osin viisaampi. Aamen!) (2182 Metalli)

JK. Muutama vuosi sitten jolloin kokeilin lähes vastaavaa lääkitystä, oli tilanteeni hieman toisenlainen.

Oli selvittämättömiä ihmissuhde ongelmia kahden vuosikymmenen takaa, sekä erittäin intensiivinen kuntoharjoittelukausi takanani.

Harjoittelin hölkkää yhden tabletin voimalla lähes vuoden ja juoksinkin reittiennätykseni samaisena vuonna, mutta heti juoksun jälkeen lamaannuin täysin ja stressi pääsi pahasti yllättämään.

Kuten jo kirjoitinkin, ihmissuhde ongelmani olen hoitanut kuntoon kättä lyöden = sopien. Ja kuntoharjoitteluanikin olen soveltanut paremmin ikääni sopivaksi... Olen siis vähentänyt harjoitteluani huomattavasti.

Uskon näin ollen 'pienimpään mahdolliseen määrään lääkityksessäni'. Sehän on se määrä joka annetaan usein neurootikoille...

Jos Sinulla on neuvoja tai ajatuksia, muutosehdotuksia näihin ajatelmiini, ottanet yhteyttä minuun.

Olen aloittamassa kesälomaani... Vain neljä yövuoroa on kärsittävänäni. Sitten se ihanuus on totta!

Parhaimmat terveiset: Muisto Keijo

ooo

Alustus Mielenterveys Yhdistyksessä:

Keijo ja muut kun Keijolla oli psykoosi...

Otan tarkastelun kohteeksi ihmisen jonka parhaiten tunnen - itseni!

Näin jälkeenpäin ajatellen aiheeni 'psykoosi omakohtaisesti koettuna' on asia joka herättää ja kytkee nauruhermot vilkkaaseen toimintaan, mutta voin vakuuttaa, että silloin, kun olin siinä elämäntilanteessa, ei paljoa naurattanut...

Sitten asiaan... Muutaman viime päivän aikana olen oppinut paljon uutta. Muun muassa sen, että 'normaaliin' logiikkaan, loogiseen ajatteluun kuuluu tietty johdonmukaisuus... Tietty muistelu ja päätelmä seuraa toistaan loogisen kaavan mukaan.

Jos saman asian kuvaisi lukusuoralla numeroa yksi seuraisi kaksi ja kahta numero kolme ja niin edelleen kunnes numero kymmenen kohdalla toimitaan ja sivullinenkin huomaa toiminnan mielekkyyden.

Näin ei ole neuroosin eikä varsinkaan psykoosin kohdalla. Lukua kaksi ei seuraakaan kolme, vaan esimerkiksi viisi. Ja neljän jälkeen saattaakin olla kaksi... Tällainen on parhaimmillaan 'luovuutta', mutta pahimmillaan aivan jotakin muuta.

Tämän lisäksi ihminen voi olla psykoottinen ja luova tai sitten muuten vain lahjakas ja luova.

Silloin kun ollaan hupsuuden linjoilla ei voi vaikka kuinka yrittäisi löytää mielekkyyttä toiminnoista...

Siitä huolimatta siinä saattaa olla tietty logiikkansa, mutta sen löytää vasta normalisoiduttuaan potilas itse tutkimalla ja analysoimalla vaikuttimiaan ja aikaisempaa elämän tilannettaan.

Otetaan esimerkki: Vuonna 1976 syyskuun 16.pvnä kirjoitin psykiatri Seppo Sokkelille lyhyehkön kirjeen kotonani muistivihkooni.

Puolentoista kuukauden kuluttua kopsaisin sen vihostani ja annoin sen henkilökohtaisesti 'Rauhassa', psykiatrisessa hoitolaitoksessa, osasto seitsemässä Hänelle.

Minut oli näet kiikutettu työnantajan toimesta 'hoitoon' hieman aikaisemmin.

Myönnän avoimesti, että käytökseni oli epänormaalia ja hoitoon ohjaus oli mielekäs toimenpide! Psykoottinen ihminen on ennakolta arvaamaton ja käyttäytyminen on usein (ja varsinkin vaikuttaa) epämielekkäältä.

Kuitenkin - niin kuin edellä sanoin - 'epämielekkäänkin' käytöksen takana on oma mielekkyytensä...

R. D. Laing:n mukaan se on vain löydettävä. Parhainten siihen soveltuu 'asian tuntija' ja paras alan asiantuntija on tietysti tervehtynyt potilas itse....

Siksi tarkka itsetutkiskelu on tärkeää... Kun tutkii itseään ja niitä vaikuttimia joista oma käytös on saanut alkunsa johtaa se parhaimmillaan itsetuntemukseen... Itsetuntemuksen kautta ajastaan myös itseluottamukseen. Itseluottamuksesta seuraa kyky tehdä jotain todella tärkeätä...

Ja näin lähtee tervehdyttävä prosessi käyntiin...

(2622 Autoilija)

ooo

18.02.1987

Olimme eilen koko mielenterveysväki Lappeenrannan uimahallissa viettämässä jo perinteiseksi tullutta saunailtaa.

Oli 'lenkkiä' ja virvoitusjuoma puoltakin oli mukana...

Saunottiin kovasti - oli hyvää tunnelmaa...

Naiset ensin saunaan ja sitten oli miesten vuoro.

Saunavuorollaan miehet keskustelivat kiintoa herättävistä päivänpolttavista asioista.

Sitten asiaan:

Päivän ja yön mietinnän tuloksena kirjoitin ISÄ MEIDÄN... rukouksen uuteen asuun ja tällaiselta se sitten näyttää:

ISÄ MEIDÄN, JOKA OLET TAIVAASSA,

- PYHÄ OLKOON SINUN NIMESI.

TULKOON SINUN VALTAKUNTASI,

TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI - NIIN MAAN PÄÄLLÄ - NIINKUIN TAIVAASSA.

- ANNA MEILLE TÄNÄ PÄIVÄNÄ MEIDÄN JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME JA ANNA MEILLE ANTEEKSI MEIDÄN VELKAMME NIINKUIN MEKIN ANNAMME ANTEEKSI MEIDÄN VELALLISILLEMME.

- ÄLÄKÄ SAATA MEITÄ KIUSAUKSEEN, VAAN PÄÄSTÄ MEIDÄT PAHASTA.

ANNA ANTEEKSI MEIDÄN NIMEMME NIINKUIN MEKIN ANNAMME ANTEEKSI MEIDÄN VELALLISILLEMME HEIDÄN NIMENSÄ.

- SILLÄ SINUN ON VALTA, VELKA JA KUNNIA.

IANKAIKKISESTI AAMEN!

Yllä olevan rukouksen lähetin insinööri ”Kaleville” omalla nimelläni allekirjoitettuna 19.02. 1987, koska olin ehdottanut varamies käytäntöön siirtymistä kuorimolla 01.04. lähtien.

Olin antanut vara- ja kuorimomies luetteloni luottamusmies ”Reijolle” joka julkaisikin sen sekä Tommin välityksellä Ristolle kirjekuoressa jossa oli Mielen Terveys Yhdistyksen Keskusliiton tunnus kynttilä (palava) ja tervehtivät ja sopivat kädet...

(2809 Paljastua)

ooo

TESTAMENTTINI...

Tunnen tilani! Näin tyhjänpäiväiset 'hullun' kasvoni omista silmistäni, iiriksistäni...

Myönnän... Olen sisäänpäin kääntynyt kierreruuvi. Luulin ajattelevani toisten asiaa, parasta...

Vaikka todellisuudessa olen aivoinvalidin asteella ollut viime päivät siellä asunnossani.

Luulisi voivan ainakin odottaa hiukan ja katsoa kuinka tässä oikein äijän käy!

Jos ei muu auta, lienee parasta siirtyä sairaalahoitoon. Voinhan tietysti ottaa sitä lääkettä, mutta kuinka sitten voisin saada toteutettua suurimman toiveeni, että voisin olla 'terve mies'?

Eihän terve tarvitse hoitoa vaan sairas... Yritän, että saisin asiani kuntoon.

Kuulin viestin, että olisin täällä ainakin kaksi viikkoa. Eiköhän se aika ainakin kestä ennen kuin oman tilani voin saada järjestykseen.

Jos haluatte tutkia asuntoni epäsiisteyttä, huomaatte kyllä 'tyhmän tuijotukseni jäljet' sen asunnon seiniltä joissa kulloinkin olen asunut. Onneksi muistin ottaa pari rättiä mukaan.

Kaiken vaivan jälkeen joilla olen 'tukinpäitä' tuijotellut, voin sanoa yhä edelleen:

- En polta tupakkaa... Kiitos!

Eihän insinööri ”Tapani” tai insinööri ”Kalevi” - yhtävähän kuin ”Armaskaan” voinut sille mitään, että LUULIN olevani.

Painoin mieleeni kuvan, jota kauhulla kantaa sydämessään moni skitsofreenikko...

Eikä siinä kyllin! Kyrvän verran tiestäni eroaa mies.

Eikös se juuri saanut minua pinnistämään voimiani...

- Että saisin terveen paperit!

Pyyhin pois syntini omasta sairausvakuutuskortistani tuijottaen vain yhteen hiekanjyvään...

Päänsä pantiksi antaa mies joka tietää yksinomaan olevansa...

Loput ovatkin itse asiassa suurta pilaa...

Kas! Kauniilla hymyllähän voidaan ilmaista sisäinen kauneus. Ehdotankin vaikkapa nimitystä 'naamarimies'. Kas! Ilman 'naamaria' pitäisin ajatuksiani vain pelkkinä houreena.

Jos löydät kasvot sen takaa, kiitän Luojaani. Jos pystyn tervehtien kädestä lausumaan:

- Eiköhän tässä ole tarpeeksi sodittukin...

Pannaan 'pirun poika' liisteriin! Löytyy sieltä kauniille hymyllekin sijaa... Kiitän johdatuksesta!

Pyyhin pois syntini sairausvakuutuskortistani tuijottaen vain yhteen apuun - nimittäin hyvään apuun Taivaalta.

Ehk' ei se onnistu nytkään. Toivon kuitenkin! Ehkäpä tohtori Kampman muistaa käyntini Hänen yksityis- ovellaan.

Painoin ajatuksen mieleeni. Tunnen vointini sikarini paksahduken verran sairaalta. Jos saisi sen koottua vaikkapa sivistyneen ihmisen sormenpäihin. Tiedän sen totuuden tulevan sisikunnastani joko oman voimani tunnossa tai siitä, että tunnen sahatun linssini läpi joskus.

Ehkäpä silmät purkavat joskus muutakin kuin kiukkua ihmisiä kohtaan jotka loppujen lopuksi ovat kaiken vaivansa minuun uhranneet.

Tiedän, tunnen, näen ja koen - sanotaan!

Jos kuitenkin sahalaita kuvani joka on mielessäni jatkuvasti voimistuu, tarvitaan jokainen 'nuppi' päähäni. Mutta voidaan käyttää myös toistakin keinoa... Se on:

Löydän vaimoni silmistä muutakin. Esimerkiksi sydämen sielun pohjalta. Myös ikävystymistä ja paheksuntaa...

Eiköhän uhan takana ole kuitenkin syyn ja seurauksen laki!

Uskon, että löydän maailmasta muutakin... Esimerkiksi voisin ajatella, että käyttäisin voimiani Hitlerin lailla...

Kuitenkin ehdotan:

Mitä toimenpiteitä arvostatte eniten?