Kirjailija
Olen syntynyt Ilomantsissa vuonna 1959. Siellä kävin koulut lukioon asti. Ilmailuharrastukseni alkoi jo varhain, kun velipoikien opastuksella tilasin ensimmäiset lennokkien rakennussarjat Helsingistä Suomen Lennokista Olavi Lumekselta vuonna 1971. "Luce" on ansiokkaasti käyttänyt koko elämänsä opastaessaan nuorta väkeä hyvän harrastuksen pariin! Lennokeista siirryin purjelennon pariin melkein heti, kun se vain iän puolesta oli mahdollista ja hankin lupakirjan jo 16-vuotiaana. Kurssi oli Räyskälässä ja harrastus jatkui muutaman kesän Joensuun lentoasemalla, entisellä Onttolan lentokentällä, kuten vielä siihen aikaan vanhempi väki paikan tunsi.
Ylioppilaaksi kirjoitettuani pääsin opiskelemaan koneinsinööriksi Joensuuhun Wärtsilän Teknilliseen Opistoon, josta valmistuin konstruktiotekniikan linjalta vuonna 1983. Lentohommat jäivät vuosiksi, kun perustin perheen ja lapsiakin siunautui kolme. Itä-Suomi ei paljon tarjonnut työtä eikä toimeentuloa ja edessä oli muutto etelään, Vantaalle. Tein sekalaisia töitä, pisimpään etsiväpalvelun leivissä yksityisetsiväavustajana, eräänlaisena "Watsonina", viitisen vuotta, kunnes pitkään kutkuttanut tunne kirjailijan urasta pääsi voitolle. Noina vuosina jatkui lentoharrastukseni, kun kävin ultrakevytlentokurssin ja minulla oli välillä oma konekin jonkin aikaa.
Mutta mistä aihe kirjaan? Jo äidinkielen opettajat kouluvuosina olivat kannustaneet kirjoittamaan. Yo-kirjoituksessa äidinkieli oli toinen kahdesta laudaturistani. Luin yhdestä kirjasta, joka kertoi Lapin sodan lentäjistä, eräästä sotalentäjästä nimeltään Aki Ylennysmäki. Tämä vaikutti uskovaiselta mieheltä, kuten itsekin olen, ja arvelin mielessäni, että olisikohan tuo jännittäviä sotaseikkailuja kokenut mies vielä elossa ja jos olisi, suostuisiko hän niistä kertomaan laajemminkin, vaikkapa kirjan verran? Hän oli elossa, tavoitin hänet aluksi puhelimella ja sain hänet haastateltavakseni. Kolmisen vuotta myöhemmin ilmestyi sen tuloksena esikoisteokseni "Onttolan punaiset pirut". Kustantaja Lassi Eskola Koala-kustannuksineen ilmestyi kuin lahjana taivaasta. Kun esikoiskirja ilmestyi syksyllä 1997, oli päähenkilö Aki erittäin otettu, kun hän sai kaipaamaansa huomioita sillä tavoin sopivasti ennen kuolemaansa syöpään puolisentoista vuotta myöhemmin. Hän kerkesi käydä monille koululaisille ja sotaveteraaneille esittelemässä sotakokemuksiaan ennen kuolemaansa.
Kutina kirjojen kirjoittamiseen ei ole hellittänyt. Melkein joka toinen vuosi, noin keskimäärin, olen julkaissut yhden sotalentäjämuistelman. Nythän uusimman "Illun" myötä niiden lukumäärä on kohonnut jo yhdeksään. Kirjoittaminen on palkitsevaa. On mukava saada pistää ajatuksia paperille ja mielessä kangertelee yhä useammin jo oikean romaanin kirjoittaminen. Pieni askel siihen suuntaan on jo kahdeksas kirjani "Operaatio Aarteenkaivaja" vuodelta 2013, jossa on jo romaanin elementtejä. On kiva nähdä omia kirjoja myynnissä kirjakaupoissa, muutamissa museoissa ja joskus jo antikvariaateissakin. Puhumattakaan niiden näkymisestä kirjastojen valikoimissa. Uskon että useimmissa meistä asuu pieni kirjailija sisällä. Ei se niin paljon vaadi – kuin että ottaa kynän käteen ja paperia: lause tai sivu kerrallaan se on kirjoitettava. En kadu tätä ryhtymystäni ja haluan toisiakin siihen rohkaista.
Jukka Arttu Piipponen
Vielä jokunen linkki sivustoni ulkopuolelle
Raitiotie – kahdeksanosainen jatkokertomukseni raitiotien tulosta Tampereelle
Aracile – taivaallinen väliintulo
Biggles-suomennoksiani – Otteita suomentamistani Biggles-kirjoista
Ketterät Kirjat Oy (aikaisempi pitkäaikainen kustantajani Koala on lopettanut vuoden 2023 lopulla toimintansa)
Minua tämän sivustoni teossa auttaneen Tom Kärnän blogi Oi kurjulaiset kultamunat
Ja samassa Kärnän blogissa hänen blogitekstinsä minusta
Lentoblogi (jonka yksi kirjoittajista olen)
