Huttulan tilaa viljellään nykyisin kolmannessa sukupolvessa.
Isovanhempani Liisa ja Arvi Hytönen harjoittivat tilalla perinteistä maataloutta; he kasvattivat tilalla lihakarjaa, tuottivat maitoa sekä viljelivät viljaa.
Seuraavassa sukupolvessa Seija ja Toivo Hytönen kehittivät tilaa monipuolisesti ja rohkeasti. He aloittivat mansikan viljelyllä. Aikanaan mansikan itsepoiminta ja torikauppa olivat niin suosittua, että tilan pellot täyttyivät nopeasti mansikkariveistä. Pian laajennettiin vadelmaan, mustaherukkaan sekä laajaan valikoimaan vihanneksia ja juureksia. Tilalla kasvatettiin mm. perunaa, porkkanaa, hernettä, maissia ja eri kaalilajikkeita. Tuotteet myytiin suoramyyntinä lähialueiden toreilla, joista Jyväskylän tori oli tärkein myyntipaikka suuren ostajavolyymin takia. 1980- luvulla rakennettiin neljä isoa kasvihuonetta, joissa alettiin tuottamaan vadelman ja mansikan tervetaimia suomalaisille ammattiviljelijöille.
Suomen liityttyä EU:iin tervetaimien viljely mansikan ja perunan kanssa samalla tilalla ei ollut enää mahdollista. Marjojen ja perunan viljelystä ei haluttu luopua, joten kasvihuoneille oli keksittävä uusi käyttötarkoitus. Niissä alettiin viljelemään tomaattia ja kurkkua, sekä kasvattamaan yksivuotisia kesäkukkia ja hyötykasvien taimia. Kasvihuoneviljely lopetettiin vuonna 2023 tuotantokustannusten rajun nousun, sekä uusimista vaativien kasvihuoneiden vuoksi.
Tila työllisti vuosikymmenien ajan paljon sekä laukaalaisia että jyväskyläläisiä työntekijöitä. Monelle nuorelle Huttula on ollut elämän ensimmäinen kesätyöpaikka. Huttulan tuotteista erityisesti hiekkamaan siikliä, erittäin makeaa Faforita-kirsikkatomaattia, sekä laadukkaita kesäkukkia ovat asiakkaat jääneet kaipaamaan.
Vuonna 2020 minä ja mieheni Markus Laivamaa jatkoimme tilan pitoa sukupolvenvaihdoksen myötä. Hyppäsimme ohjaksiin hiukan 'puskista' -aikaisemmat työuramme eivät liittyneet maanviljelykseen eivätkä puutarhanhoitoon. Olemme kuitenkin huomanneet, että metsätalouden ja elintarvikealan asiantuntijuudesta sekä puhtaasti tuotetun lähiruoan arvostuksestamme on ollut paljon hyötyä tilan jatkamisessa. Alkuun meillä oli tarkoitus viljellä tilaa sivutoimisesti. Vuosien varrella olemme kuitenkin huomanneet itsepoiminnan niin suosituksi, ja työn mukavaksi ja motivoivaksi, että jättäydyin pois vakityöstäni. Tavoitteena on jatkaa marjanviljelyä itsepoimintaperiaatteella ja tuottaa makoisia vitamiiniherkkuja tulevinakin vuosina.
Aikoinaan tila täyttyi kesäisin mansikan itsepoimijoista, mukava ajatella että sama itsepomintameno jatkuu nykyäänkin!
- Minna Laivamaa