Historia

HINTAN MARTAT 1935 – 2005

Lucina Hagman sanoo: Tiedon ja taidon aarteet oli kannettava suoraan Suomen koteihin ja ennen kaikkea Suomen naiselle, niin että hänestä kasvaisi Suomen sivistyksen luja suoja, itsetietoinen taistelija maansa oikeuksien puolesta. Suomen naisten oli koottava voimansa ja yhdyttävä taistelemaan puutetta ja tietämättömyyttä vastaan. Oulun seudulla Oulujoen kunnan alueella toimi useita naisjärjestöjä, mm. Oulujoen Naisyhdistys ja Lotta Svärd yhdistys. Myös Marttayhdistyksiä toimi useita. Ensimmäiseksi perustettiin Oulujoen Marttayhdistys, nykyinen Madekosken Marttayhdistys vuonna 1918.

Oulujoen pohjoispuolella asuvat naiset halusivat kuitenkin oman marttayhdistyksen ja niin vuonna 1935 perustettiin Oulujoen Hintan Marttayhdistys. Yhdistyksen perustava kokous pidettiin Kanniston talossa 9.10.1935. Hintan marttojen toiminta-alue Hintanperä oli Oulun kaupungin läheisyydessä sijaitseva, Oulujokivarren viljaville peltoaukeille syntynyt kyläkeskittymä, jossa väestö sai elantonsa pääasiallisesti maataloudesta.

Hintta, Parkkisenkangas ja Laanila liitettiin Oulun kaupunkiin vuonna 1937. Sodan jälkeen asutus tiheni entisestään kunnan rajojen läheisyydessä. Uudet rakennussuunnitelmat vahvistettiin ja Haapalehdon, Hintan ja Myllyojan asuinalueet saivat yhtenäisen ja suunnitelmallisen ilmeen.

Hintan marttojen perustamisen aikoihin 1930-luvulla Hintta-Myllyoja alue oli jo hyvin elävä taajama, jossa väestö sai toimeentulonsa pääasiassa teollisuudesta ja maataloudesta. Marttatoiminnan aloittaminen Hintassa otettiin innolla vastaan. Marttailtoihin, kursseille ja retkiin riitti osallistujia ja ne jotka mukana olivat, olivat vakuuttuneita siitä, että kodin asiat ovat tärkeitä kehitettäviä muun yhteiskunnallisen kehityksen rinnalla.

Perustavassa kokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Hildur Kannisto, varapuheenjohtajaksi Aino Parkkinen, sihteeriksi Anna Saloranta, rahastonhoitajaksi Saimi Parkkinen, muut johtokunnan jäsenet olivat Maija Honkanen, Iida Vikiönkorpi ja Elsa Saarela. Jäsentenkerääjinä toimivat Eila Remes ja Elsa Saarela. Yhdistykselle perustettiin myös käsityötoimikunta ja nimettiin marttailtojen tarjoilusta huolehtivat marttaemännät. Ensimmäisenä toimintavuonna jäsenten määrä oli 31.

Hintan marttojen perustajajäsenet olivat alueen aktiivisia naisia, joille kodin ja yhteiskunnan hyvinvointi oli tärkeää. Toiminnassa oli mukana nuoria ja vanhoja perheenemäntiä, nuoria naisia ja tyttöjä, jotka osallistuivat äitiensä mukana marttailtoihin. Marttojen keski-ikä oli yhdistyksen perustamisen aikoihin noin 38 vuotta.

Lapsi- ja nuorisotyö on tärkeä osa marttatyötä. ”Semmoiseksi kuin kansa kasvatetaan, semmoinen se on”, oli jo Lucina Hagmanin mielipide 1800-luvun lopulla.

Nimi pikkumartat, mainitaan ensimmäisen kerran Hintan marttojen pöytäkirjoissa vuonna 1939. Tytöt kokoontuivat ompeluiltoihin yhdessä aikuisten kanssa. Heillä oli samanlaiset siniruutuiset marttapuvut kuin isoillakin martoilla. Pikkumarttojen toiminta oli monipuolista. Ompeluilloissa valmistetut tuotteet, lapaset, patalaput, myssyt ja tossut luovutettiin joko arpajaispalkinnoiksi tai lahjoitettiin kummiperheille. Kesäisin pikkumartat hoitivat omia viljelypalstojaan. Ennen satokauden alkua tytöille järjestettiin palstaviljelykursseja. Sota-aikana pikkumartat hoitivat sankarihautoja ja osallistuivat vaatteiden ja lelujen keruukampanjoihin vähävaraisten rintamamiesperheiden hyväksi. Hintan Marttojen lapsi ja nuorisotyön kehittäminen oli ensimmäisen sihteerin Anna Salorannan harteilla. Hänen toimestaan järjestettiin pikkumartoille nekunteko-, tryffeli- ja keittokursseja. Paikkakunnan lapsille järjestettiin hiihtokilpailuja Salorannan perunamaalla ja lastenjuhlia Hintan Auralla. Lastenjuhlien erikoisuuksiin kuuluivat Immi Hellenin runon mukaan valmistetut kana- ja kukkoaiheiset tinttamareskit.

Vuonna 1938 Oulujoen Hintan Marttayhdistyksen nimi muutetiin Oulun Hintan Marttayhdistykseksi ja vuodesta 2003 nimi on ollut Hintan Martat.

Kokoontumistiloja ei alkuun ollut muualla kuin jäsenten kodeissa, mutta hyvin myötämielisesti emännät luovuttivat kotinsa Marttojen käyttöön. Myöhemmin Marttailtoja pidettiin myös koululla, päiväkodilla ja seurakunnan tiloissa. Illoista kirjoitti kukin vuorollaan hyvinkin tarkkoja ja ilmeikkäitä kuvauksia yhdistyksen havaintopöytäkirjaan.

Kurssit olivat tärkeitä jo heti toiminnan alussa. Ne tuntuvat olleen paitsi hyödyllisiä myös hauskoja tilaisuuksia, vai mitä voimme päätellä pitkäaikaisen sihteerin Anna Salorannan kuvauksesta keittokurssista: Havaintoja keittokursseiltamme marraskuussa 1935 Kustaa Yrjänäisen talossa: Keittokurssimme ovat nostattaneet naisväkeä, vanhaa ja nuorta, oppimaan keittämisen jaloa taitoa, joka onkin hyvin tärkeä asia, sillä onhan syömisen edut ennen, on nyt ja tulee edelleen olemaan ihmisten pääelinkeino, joskin miesväki väittää, esim. täällä Oulujoella maanviljelystä ja karjanhoitoa harrastettavan pääelinkeinona.

Yhdistyksen ensimmäinen toimintakertomus loppuu sihteerin sanoihin: ”Kun nyt alamme uuden toimintavuoden, tulee jokaisen jäsenen muistaa, että ei kukaan saa väheksyä voimiansa, sillä kun kukin tekee voitavansa ja halulla auttaa yhteisessä toiminnassamme, saamme vuoden perästä ilolla katsoa nyt alkavan vuoden toimintamme tuloksia.” Kyläkunnan naiset ottivatkin vaarin kehoituksesta ja uusia jäseniä saatiin vuoden aikana 25. Toiminta jatkui vilkkaana: retkiä, kursseja, myyjäisiä ja juhlia oli paljon ja yhdistyksen jäsenet osallistuivat omalla osastollaan Kempeleen kotitalousnäyttelyyn.

Kaiken kaikkiaan kolmekymmentäluvun toiminta oli aktiivista: jäsenmäärä lisääntyi ja toimintaa jaksettiin järjestää kiitettävän runsaasti.

Perheen ja lasten hyvinvointi olivat asioita, josta kannettiin aivan erityistä huolta. Tämä käy hyvin ilmi havaintopöytäkirjasta vuodelta 1939: "2.5.1939: Käsityöilta aloitettiin laululla Tiedän paikan armahan rauhallisen ihanan. Sitä laulua laulaessa muistui mieleen ne entisajan kodit, jolloin koti oli todella koti, rauhallinen, jossa mielellään iltaakin vietti – nuoretkin kotona viihtyi. Käsitöitä tehden lampun ympärillä rupatellen. Nythän on kotielämäkin niin monella tavalla muuttunut, kaikenlaiset huvitukset tahtovat nuoria, jopa lapsiakin viekotella pois kodin piiristä, joka kuitenkin on kaikkein paras paikka maan päällä, se paikka, jossa on olo onnekas. Sellaiseksi onnenpaikaksi on ainakin Jumala kodin tarkoittanut." Näin kirjoitti Hanna Saarela.

40-lukua varjosti sota, mikä näkyi myös Hintan Marttojen toiminnassa. Sodan aikana martat osallistuivat vapaaseen huoltotyöhön yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa. Toiminta oli aika ajoin yhdistettynä Suomen Turvan Oulujoen kirkonkylän osaston kanssa. Omaa toimintaa ylläpidettiin kuitenkin aina kun olot sen sallivat, koska perhe ja koti piti hoitaa olosuhteista huolimatta. Yhdistys avusti sodan jalkoihin jääneitä hankkimalla kummiperheen Kuhmosta. Perheelle lähetettiin tavaraa, ruokaa ja avustettiin lasten koulunkäynnissä. Myös siirtolaisperheitä ja muita vähävaraisia avustettiin. Käsityöiltojen askareet suunnattiin armeijan vaatehuoltoon: opeteltiin esimerkiksi tekemään tallukoita ja paikkaamaan ja parsimaan varusteita.

Pikkumarttojen havaintopöytäkirjasta 11.11.1941: Joku pikkutyttöressukka oli yrittänyt paikata sukkaa ja kurpostellut sen niin kovasti, että meillä oli suuri työ saada se revittyä jälleen auki. Sitten me se uudestaan kursittiin kiinni ja hyvä siitä tulikin. Kertovat Heta, Hille, Kati ja Kaija. Nykyisin Hintan Martoilla ei ole enää varsinaista tyttökerhoa, sen sijaan lapsi ja nuorisotyötä tehdään edelleen, toiminnan muodot ovat vain muuttuneet.

Sodan aikana ei voitu kokoontua niin usein kuin tavallisesti, koska miestenkin työt olivat naisten vastuulla.

Toimintaa oli kuitenkin jonkin verran. Kurssit olivat edelleen suosittuja. Kurssien aiheet kuvastivat kuitenkin vallitsevia olosuhteita: ”Vanhasta uutta”, ”Miten torjua pula ja puute ruokataloudessa” ja ”Miten selvitä kotikonstein vallitsevasta raaka-ainepulasta”. Muita kurssien aiheita olivat esim, saippuan valmistus, vaatteiden paikkaus, tallukoiden teko ja omavaraisuus. Pula ja puute vallitsivat kaikkialla. Marttaillassa 29.10.1940 muistutettiin jopa, että tulevissa marttailloissa pitää jokaisella olla omat sokerit matkassa ja keskusteltiin rasva-annosten riittävyydestä.

Havaintopöytäkirjasta 8.12.1941 Kaarina Kangasaho: ”Maanantaina olisivat täällä samalla koululla leipomakurssit, joissa opetettaisiin tyhjästä (melkein) tekemään jouluvehnästä”.

Uutta 1940-luvulla oli se, että marttailloissa oli mukaan myös miehiä. Läheisestä Oulujoen toipilaskodista osallistui marttailtoihin potilaita, joiden kanssa pidettiin mm. tietokilpailuja. Muita tyypillisiä työmuotoja olivat talkootoiminnan käynnistäminen, äitienpäiväjuhlat, raittiusjuhlat ja yhdessä Laanilan kansakoulun kanssa järjestetyt lastenjuhlat. Kauaskantoisimpia hankkeita 40-luvulla olivat lastenseimen perustaminen Hinttaan ja kotitalouskoulun saaminen Ouluun.

Talouskoulun perustamisesta oli keskusteltu kauan, mutta vasta vuonna 1942 talouskoulu aloitti toimintansa. Koulu oli kuudes Marttojen omistama talouskoulu Suomessa. Koulun toiminnan tueksi perustettiin kannatusyhdistys, Oulun Marttayhdistysten Paikallisliitto ry, jonka muodostivat aluksi Oulun, Hintan, Toppilan ja Tuiran marttayhdistykset.

Tammikuussa 1942 Hintan Martat antoivat Oulun kaupungin Marttayhdistysten paikallisliitolle seuraavan sisältöisen lausunnon: ”Koska Paikallisliitto on perustettu juuri siinä tarkoituksessa, että ko. koulu saataisiin perustettua Ouluun, sen tulisi perustettavaksi paikallisliiton nimissä. Kuitenkin, jos kysymykseen tulisi rahavarojen myöntäminen, kysymys saisi raueta.”

Nykyinen Oulun Palvelualan Opisto, entiseltä nimeltään Oulun Talouskoulu on tällä hetkellä ainoa Suomessa edelleen toimiva Marttakoulu. Koulu tarjoaa perinteisen talouskouluopetuksen lisäksi mahdollisuuden monipuoliseen ammatilliseen kotitalouden ja puhtaanapidon peruskoulutukseen.

Päiväkoti oli Hintan Marttojen oma projekti. Hankkeen valmistelut aloitettiin vuonna 1944, jolloin suoritetun kyselyn tuloksena 24 äitiä ilmoitti menevänsä ansiotyöhön ja näin 35 lasta oli vailla päivähoitoa. Pöytäkirja maininta seimen perustamisesta: ”Äidit varustavat lapset jollakin tavalla vuodevaatteilla, ettei se ole esteenä”. Laanilan virkatalosta luvattiin kaksi huonetta päiväkodin käyttöön, mutta toiminta jouduttiin aloittamaan Laanilan kansakoululla, koska päiväkodin käyttöön luvatut huoneet virkatalolla eivät ehtineet valmistua työvoiman puutteen johdosta. Päiväkoti aloitti toimintansa huhtikuun 27. päivänä 1944. Lapsia päiväkodissa oli noin 20, jopa 38 päivässä. Vuoden vaihteessa toiminta siirtyi Laanilan virkatalolle. Päiväkodin johtajana toimi Eila Vainio, keittäjänä emäntä Siiri Salo, ja lisätyövoimaksi palkattuna oli kaksi apusisarta. Osa töistä tehtiin marttojen talkootyönä. Hintan Marttayhdistys lopetti lasten seimen ylläpidon syksyllä 1948, jolloin seimitoiminta siirtyi Pelastusarmeijan ylläpidettäväksi. Hintan Marttayhdistystä voidaan kuitenkin pitää lasten päivähoitotoiminnan aloittajana Oulujoen pohjoispuolella.

1950-luku oli jälleenrakentamisen aikaa. Alvar Aallon suunnitteleman Typpi Oy:n lannoitetahtaan rakentaminen Hinttaan vaikutti suuresti paikkakunnan elämään. Saatiin uusia työpaikkoja ja ensimmäiset kerrostalot valmistuivat komealle mäntykankaalle lannoitetehtaan välittömään läheisyyteen. Uusi tehdas työllisti heti alkuvaiheessaan yli 700 ihmistä. Tehtaan vaikutus oli selvästi nähtävissä paikkakunnan arkipäivässä. Tarvittiin lisää koulutiloja. Hintan kansakoulu valmistui vuonna 1957 ja Oulun keskikoulu otti ensimmäiset oppilaat uuteen koulutaloonsa syksyllä 1960.

Oulujoen kirkko oli auttamattoman kaukana kyläkeskuksesta ja seurakunnan käytössä olevat muutkaan tilat eivät riittäneet voimakkaasti lisääntyneen jäsenistön tarpeisiin ja niin vuonna 1955 valmistui seurakuntakoti Hinttaan, keskelle ihmisten arkipäivää. Seurakuntakodin kerhotiloista tuli koti vuosikymmeniksi myös Hintan Martoille. Martat osallistuivat seurakuntakodin somistamiseen lahjoittamalla seurakunnalle vihkiryijyn, maton ja kastemaljan.

Vaikeiden sotavuosien päätyttyä marttatyö jatkui vilkkaana. Jäsenmäärä oli jo yli 60. Marttoihin liittyneet naiset olivat edelleen nuoria kotiäitejä. Vielä 1950-luvulla kodeissa vallitsi niukkuus. "Vanhasta uutta kurssit" olivat edelleen suosiossa, samoin "tallukkakurssit". Marttojen omistamat kangaspuut, tikkapokat ja perunajauho- ja mehumylly olivat ahkerasti lainassa.

Marttailloissa tavattiin tuttuja, keskusteltiin aina ajankohtaisista asioista, vaihdettiin reseptejä ja huolehdittiin omasta ja marttaystävien hyvinvoinnista: Liiat kilot ja vanheneva ulkomuoto olivat jo tuolloinkin jäsenten huolenaiheena, niin kuin Havaintopöytäkirjasta 14.2.1950 käy ilmi: "Tukevanpuoleiset martat esittivät meille laihdutusvoimistelua joka teki heistä oikeita keijukaisia, eikä tämä jättänyt tekemättä vaikutusta katsojiinkaan, sillä meistä toisistakin tuli ainakin kymmenen vuotta nuorempia."

Kristilliset arvot, perhekasvatus ja ihmissuhteet kodeissa ja työpaikoilla olivat muodissa 1950-luvulla.

Lapsi- ja nuorisotyö oli edelleen osa Hintan Marttojen toimintaa. Toiminnan muodot ovat vain aikojen kuluessa vaihdelleet. 1950-luvulla martat lahjoittivat lasten iloksi juuri valmistuneeseen Hintan kansakouluun suuren akvaarion

Myös Ouluun perustetun uuden yliopiston opiskelijat saivat martoilta apua jokapäiväiseen arkielämäänsä. Uuden uutukaisen Domus Botnikan opiskelija-asuntolan liinavaateongelmat ratkesivat, kun Hintan Martat lahjoittivat opiskelijoiden tarpeisiin viisi pakallista lakanakangasta valmiiksi lakanoiksi ommeltuna. Talouskoulun opiskelijoita puolestaan muistettiin stipendein ja kirjalahjoin.

1960-luvulla vanha havaintopöytäkirja täyttyi vähitellen ahkerien kirjoittajien terävistä ja humoristisista havainnoista. Aikaisemmat herkullisesti kirjoitetut kuvaukset marttailloista ja jopa kotimatkoista kuutamon valaisemalla maantiellä muuttuvat vain todennäköisesti sihteerin kirjaamiksi maininnoiksi kävijämääristä ja kokoontumispaikoista. Joskus kerrottiin myös muutama sananen illan ohjelmasta. Niukoista asiakirjoista voi kuitenkin saada rivien välistä sen käsityksen, että toiminta oli vilkasta ja erilaisia teemoja sisältävää. Vaikka seurakuntakoti oli uusi ja siellä voitiin kokoontua, niin myös jäsenten kodeissa järjestettiin edelleen marttailtoja. Iltojen aiheet myötäilivät liiton teemavuosien aiheita ja niihin liitettiin sitten myös omia lisäyksiä.

1960-luvulle antoi leimansa naisten siirtyminen ansiotyöhön kodin ulkopuolelle. Uudet jäsenet olivat iältään vanhempia kuin aiemmin. Nuorilla naisilla ei ollut työpäivän jälkeen enää aikaa harrastuksille, vaikkakin kotitalouskoneiden yleistyminen toi helpotusta kodinhoitoon. Vuosi 1962 oli erityinen ”Konevuosi”.

1960-luku oli myös yhteiskunnallisen heräämisen aikaa, mikä näkyi marttojen toiminnassa. Uusia jäseniä liittyi ennätysmäärin. Kulttuuritoiminta lisääntyi. Hintan Marttojen laulukuoro perustettiin vuonna 1960. Kuoron johtajana toimi yhdistyksen kunniajäsen Dir. mus. Ilona Porma.

Vuoden kulttuurihenkilöksi valittiin tavallisimmin kirjailija, jonka tuotantoon tutustuttiin marttailloissa.

Toiminnan keskeisimpiä työmuotoja olivat edelleen marttaillat ja kurssit, joiden aiheet vaihtelivat ruokataloudesta kodinhoitoon ja tapakulttuuriin.

1970-luvulla Hintan Martoissa tapahtui merkittäviä muutoksia. Hildur Kannisto erosi 37 vuotta kestäneen puheenjohtajuuden jäkeen. Hänet toki valittiin kunniajäseneksi ja hän varmaankin vaikutti taustalla, koska hän palasi puheenjohtajan nuijan varteen kahden vuoden tauon jälkeen vielä pariksi vuodeksi. Hildur Kanniston kuolema vuonna 1977 jätti jälkeensä aukon Hintan Marttojen keskuuteen.

Ympäristöasiat, perheen ja kodin asema yhteiskunnassa, terveys ja henkinen ja fyysinen hyvinvointi olivat asioita, joihin kiinnitettiin huomiota. Sukupolvien välistä kuilua pyrittiin vähentämään ja erityistä huomiota kiinnitettiin nuorisotyöhön. Kaiken kaikkiaan 1970-luku oli vilkasta aikaa, tehtiin kulttuuri- ja virkistysmatkoja, jopa ulkomaillekin. Suomi, Ruotsi, Tanska, Saksa ja Hollanti olivat kesäretkien kohteena. Ensimmäinen oopperamatka Savonlinnaan tehtiin vuonna 1976.

1980-luvulle tultaessa marttojen keski-ikä oli noussut huomattavasti. Vuosikymmenen teemoina oli mm. ”Nuoreksi nuorten kanssa” ja ”Eväitä reppuun”. Teemat kuvasivat hyvin marttojen ikäjakaumaa. Uudet jäsenet olivat marttoihin liittyessään jo yli 50-vuotiaita. Eläkeikää lähestyessään ihmiset olivat edelleen vireitä ja hyväkuntoisia ja hakivat uusia harrastuksia ja virikkeitä täyttämään lisääntynyttä vapaa-aikaansa. Vuonna 1981 perustettiin erillinen retkitoimikunta tehtävänään suunnitella ja organisoida marttojen retkiä ja matkoja. Ensimmäinen retkitoimikunnan organisoima matka suuntautui Viipuriin ja Saimaalle. Omaan hyvinvointiin, sekä henkiseen että fyysiseen, kiinnitettiin entistä enemmän huomiota. Hyvinvoinnista huolehtimaan valittiin kuntomartta.

Hintan Marttojen tavoitteellinen opiskelu aloitettiin vuonna 1984, jolloin perustettiin ensimmäinen opintokerho. Kerhon vetäjinä aloittivat Leena Sarenius ja Eeva-Kaisu Sipilä. Ensimmäisessä opintokerhossa oli 10 yhteensä opiskelijaa. Pitkäjännitteinen ja johdonmukainen opiskelu on tuottanut tulosta. Taitoavaimen suorittaneita jäseniä Hintan Martoissa on kaikkiaan 36, joista I avaimen suorittaneita on 8, II avaimen suorittaneita 13 ja III avaimen suorittaneita 15. Perinteen tallentaminen ja vanhojen työtapojen ja taitojen säilyttäminen ja kunnioittaminen on aina ollut lähellä Hintan marttojen sydäntä.

1980-luvun puolivälissä alkoi tiivis yhteistyö Turkansaaren ulkomuseon kanssa. Yhdessä Turkansaaren ulkomuseon kanssa on vuodesta 1991 lähtien järjestetty teemaviikkoja, joiden aiheet ovat vaihdelleet vuosittain. Aiheina ovat olleet mm. Viljasta leiväksi ja maidosta voiksi, Pois pula ja puute, Potut pottuina, Popsi popsi porkkanaa ja Maalaistalon syystyöt. Suurimman suosion ovat kuitenkin saavuttaneet Maalaisjoulu- tapahtumat. Teemapäivien aikana lapset saavat nähdä ja kokeilla vanhoja työmenetelmiä ja palata hetkeksi isoäidin aikaan.

Marttojen Martat

Hintan Martoilla on ollut onni saada toimintansa luotsaajiksi innostuneita, aktiivisia naisia, jotka kaikella tarmollaan ovat toimineet Hintan Marttojen hyväksi

Hildur Kannisto, toimi yhdistyksen puheenjohtajana yhteensä 40 vuotta. Hän oli Marttojen Martta, joka innokkaasti toimi ja puhui martta-aatteen puolesta. Hän kulki talosta taloon hankkien uusia jäseniä yhdistykselle. Hildur Kanniston jälkeen puheenjohtajan nuijaa ovat heiluttaneet Delila Koponen, Elina Ponnikas, Leena Sarenius, Greta Peltoniemi, Anita Sotkasiira, Anneli Siuruainen. Anna-Riitta Vuolo ja Sylvi Vähäkuopus. Tarmokas, avarakatseinen puheenjohtaja on virkeän ja alati uudistuvan yhdistyksen suuri voimavara.

NYKYMARTTA

Viimeisten vuosien toiminnassa on painotettu kansainvälisyyttä, luonnonsuojelua ja vastuuta toinen toisistamme. Perheen, kodin ja läheisten hyvinvointi ovat säilyneet läpi vuosikymmenten marttojen toiminnan keskeisimpänä tavoitteena. Ruoanlaitto- ja tarjoiluapu erilaisissa tilaisuuksissa, esim. kauppahallissa, seurakunnan tapahtumissa ja kauppojen asiakastilaisuuksissa ovat marttojen tätä päivää. Syksyiset ja jouluiset teemaviikot, kesäiset työnäytöspäivät Turkansaaren ulkomuseossa ja vanhojen työtapojen työnäytökset kouluissa ja päiväkodeissa ovat saavuttaneet vankkumattoman suosion Oulun koulujen ja koululaisten keskuudessa. ”Asutteko te täällä”, onkin vakio kysymys, jonka pienet koululaiset esittävät pullantuoksuisen Turkansaaren pirtin oven avattuaan. Martat eivät siis ole joutuneet museoon, vaan tekevät museossa elävää kansanperinnettä.

Tämä Hintan Marttojen työ on saanut osakseen myös kansallista tunnustusta: Hintan Martoille myönnettiin keväällä 2005 valtakunnallisten museopäivien yhteydessä Oulussa Suomen Museoliiton korkein ansiomitali suomalaisen museotoimen hyväksi tehdystä työstä.

Nykymartta matkustaa ja retkeilee. 1930-luvullakin martat retkeilivät, naapurikuntiin ja naapurikyliin, nykymartta matkustaa Eurooppaan. Tutuksi marttamatkoilla ovat tulleet Lontoo, Pariisi, Praha ja Hollanti, naapurimaista puhumattakaan.

Nykymartta harrastaa myös kulttuuria, teatteria, oopperaa, taidenäyttelyitä, museoita, kuuntelee esitelmiä ja luentoja.

Nykymartta on kansainvälinen. Kummilapset kehitysmaista on osa modernia avustustyötä. Kummilapsen koulunkäyntiä avustetaan rahallisesti ja kehitystä seurataan kirjeenvaihdon välityksellä.

Nykymarttojen kurssitoiminnasta voi päätellä, että päivän trendit niin ruuanlaitossa kuin uuden tekniikan sarallakin kiinnostavat marttoja. Kännykän käyttö ja tietotekniikka, EU:n direktiivit ja hygienniapassit osa nykyistä kurssitarjontaa.

2000-luvun Hintan Martta on aktiivinen, nuorekas aikaansa seuraava, perinteitä kunnioittaen uutta kokeileva nykyajan nainen, joka tarkastelee mielenkiinnolla, mutta terveen kriittisesti kaikkia nykyajan eteen tuomia asioita.