Etelä-Hermannin alue

Yleistä

Etelä-Hermannin alue on tiivis täydennysrakentamisalue, jossa uusia asuinkortteleita muodostetaan vanhan kaupunkirakenteen sekaan. Puutarhamainen puistoympäristö kuuluu Helsingin vanhimpiin. Säilyvät rakennukset luovat historiallisen kerroksen alueelle 1870-luvulta 1930-luvulle. Uudet korttelit sijoittuvat nykyistä katuverkkoa hyödyntäen ja vanhat puistoalueet säästäen purettavien rakennusten tai muuten rakennettujen alueiden paikoille. Valmistuttuaan Etelä-Hermanni on 2500 asukkaan asuinalue.

Maisemallisen sijaintinsa vuoksi alueelle on muodostettu neljästä kuuteen kerrokseen porrastuva kaupunkirakenne. Täten

mahdollisimman monesta asunnosta avautuu näkymät Kulosaaren - Viikin suuntaan. Uuudisrakennusten värimaailma noudattaa punaisen ja keltaisen eri sävyjä.

Pallaksen kortteli (No. 21009)

Pallas on rakennettu Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan entisen päärakennuksen paikalle. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan keskusaukion (ns. Casinopiha) puistosommitelma vesialtaineen on säilytetty uudessa ympäristössään. 1960-luvun alusta peräisin oleva vesiallas on suojelukohde, samoin siihen liittyvät muut sommitelman elementit: puu-, pensas- ja perennaistutukset sekä kiveykset.

Nelikerroksiset rakennukset on muotoiltu arkkitehtien Eric Adlercreutz ja Jyrki Iso-Aho asuntoreformikilpailun vuonna 1998 voittaneen ehdotuksen pohjalta.

Kadunnimet

Monet alueen kaduista ovat saaneet nimensä Pitkänsillan pohjoispuolella olleiden elokuvateattereiden mukaan: Allotria, Rialto, Tuulensuu, Plaza, Fenix, Tenho jne. Eläinlääkärinkuja ja -puisto taas muistuttavat alueen historiasta.

Historiaa

Hermannin alueen historia ulottuu lähes 140 vuoden taakse, 1870-luvulle jolloin Sörnäisten vankila perustettiin. Eläinlääketieteellisen ja teurastamon tulo alueelle 1930-luvulla muokkasi alueen yleisilmettä uudella tavalla. Alueen rakennuskanta on kooltaan, rakennustavaltaan ja muodoltaan erittäin vaihtelevaa: puutaloja, punatiilisiä teollisuusrakennuksia, rapattuja kivitaloja. Kulttuuri- ja rakennushistoria on alueella poikkeuksellisen monikerroksellista. Suuret korkeuserot ja vanha puusto antavat ympäristölle myös oman voimakkaan leimansa.

Liikenneratkaisut

Alueen erityispiirteenä on autopaikkojen rakentaminen maan alle. Alueen läpi kulkee ainoastaan kaksi moottoriajoneuvoille tarkoitettua katua, Sörnäistenkatu ja Eläinlääkärinkatu, kaikki muut kadut ovat kevyen liikenteen väyliä, joilla vain huoltoajo on sallittu. Näin alueesta on saatu huomattavan tiivis.

Puistoalueet

Eläinlääkärinpuisto Plazankujan varrella on rauhalliseen oleskeluun sopiva korttelipuisto. Allotrianpuisto muodostaa vihervyöhykkeen vilkasliikenteisen Hämeentien ja asuinkortteleiden väliin.

1800-luvulta peräisin olevasta Hermannin puistosta tulee Etelä-Hermannin asuinalueen keskeisin lähivirkistyspuisto ja osa viherväylää, joka ulottuu Vallilasta Hermannin ja Arabianrannan rantapuistokokonaisuuteen. Väylä kulkee Hämeentien varrella olevan Allotrianpuiston kautta Hermanninpuistoon ja siitä edelleen Agroksenmäelle, josta väylä jatkuu Muurikujan kautta Hermannin rantatietä ylittävälle jalankulkusillalle.

Hermanninpuiston alue koostuu villiintyneistä puutarha-aihelmista. Sen syreenimajat ym. historialliset osat säilytetään. Siitä tulee monitoimipuisto leikkipuistoineen, nurmialueineen, puutarhoineen ja oleskelualueineen.

Lisätietoa Etelä-Hermannista

Helsingin kaupungin Kaupunkisuunnitteluviraston sivuilla on runsaasti tietoa Etelä-Hermannin alueen historiasta, asemakaavasta, rakentamisesta, puistoista jne:

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/hallinto/kaupunginosat/hermanni-vallila

http://kaupunginosat.net/heva/2015-03-10-08-04-11/historia

Lähialueet

Lähistölle nousee 10 000 asukkaan uusi kaupunginosa, Kalasatama, jonka rakentaminen alkaa 2010 ja jatkuu ainakin 2030-luvulle saakka. Myös alueella sijaitseva Sörnäisten Tukkutori muuttuu asteittain suljetusta tukkualueesta kaikille avoimeksi "Hermannin keittiöksi ja olohuoneeksi". Vanhaan teurastamoon on avattu ravintolapalveluita ja vähittäismyymälöitä syksyllä 2012.

Lähteet:

Kaupunkisuunnitteluviraston sivut

helsinkiviikko.fi-sivusto